Unelmien äitienpäiväaamu?

Mies hoitaa lasten aamutoimet ja he antaa mun nukkua just niin pitkään kun mua väsyttää. Sittenkun tulee fiilis nousta, niin voin käydä puhtaassa vessassa ja asettua valmiiseen aamupalapöytään, jossa on kaikkea hyvää.

Vähän niinkun nyt miehellä on joka ikinen (viikonloppu)aamu, välillä haluais itekin kokea saman.

Teinipoikani tulisi aamulla ja sanoisi: äiti, mä rakastan sua! Se riittäisi unelmieni äitienpäiväksi.

Unelma: Saisi oikeasti nukkua pitkään (kello 10-11) ja vaan olla ja nauttia olostaan. Saada ne kahvit sit,kun herää itsekseen. Mies ja lapsi sitten tekevät kakun ja ruoan. Ja ovat tietenkin myös käyneet kaupassa hakemassa kaiken tarvittavan.

Todellisuus: Herätys tapahtuu siinä 5-6 aikaan. Kahvit tulee tarjottimella sänkyyn. Seurana ruisleipää metukalla. Mä en saa aamusiin mitään syötyä ja se ruisleipä pahin painajainen (hyvin tuntee perhe mut) ja metukkaa en siedä.

Ja hyvä, että olen ehtinyt nautiimaan edes siitä kahvista niin jo hoputellaan ylös sängystä. Joo näin menee muut sit takas nukkumaan. Ja minähän en  unta enää saa. Sitte muu perhe kärkkyy ruokaa. Ja kinuaa koska sen teen ja mitä teen. Ja ainhan on joku vika :)

Mut hei. En ole käynyt kaupassa. Huominen ruoka on ehkä pakastimesta valmis roiskeläppäpizza tai saarioisen hampurilainen. Kakkua ei ole eikä tule. Ja saattaa käydä myös niin, että itse herään ekana ja saan mennä keittämään aamukahvit.

Näin se näköjään menee, äitiyslomilla kun olen, herätys viimeistään kello kuusi kun nuorempi herää. Tällä kertaa kävi hyvin hyvin, pullotuokion jälkeen jatkettiin sohvalla unia, ettei herätetä ketään muuta.

Isäntä kuorsaa omassa kammarissaan, lapset katsoo piirrettyjä kun keitän puuroa täällä keittiössä.

Pisteenä I:n päällä, isäntä ilmoitti ottaneensa työharjoitteluvuoron tälle päivälle, eikä siis näin ollen lähde meidän kanssa mökille äitienpäivän viettoon. Tässä kohtaa on syytä mainita, ettei juuri ole näiden työvuorojen vuoksi nähnyt lapsiaan viikkoihin, saati viettänyt aikaa niiden kanssa.

Okei, annoinhan mä sille teoreettisen luvan kuukausi sitten kun aiheesta keskusteltiin, mutta harjoittelupaikkakin on vaihtunut tässä välissä. Ja työvuorolistaan se ilmestyi eilen klo 12.

Sitten protestin vuoksi se piti perua mun asenteeni takia. Kun ilmoitin, että voi sitten jatkossa ihan yksin hoitaa vaan esim. poikansa rippijuhlat ja vierailut vanhojen sukulaistensa luona. Tai sitten, jos mukaan tulen niin käyttäytydyn kuten hän. Räplään hiljaa kännykkää koko ajan, ja viestin joka solulla, että mielummin olisin jossain muualla kuin täällä. Vit..., se 15-vuotias teini käyttäytyy ihan samalla tavalla. Anteeksi purkaus, onnea kaikki äidit.

Noei! Vaan just sellainen kuin se tulee olemaan, eli olen ihan yksin kotona kun lapset on isällään. Mikä ihana rauha! Se on äitienpäivä parhaimmillaan!

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 00:04"]

Nukut sängyssä. Mies hoitaa lasten aamutoimet. Mies ja lapset tekevät sinulle hiljaa aamupalan. Heräät miehen ja lasten ihanaan lauluun. Käsissään heillä aamupalatarjottimet. Avaat rähmäiset silmäsi ja raavit sotkuista tukkaasi. Syöt aamupalan sängyssä. Et nouse sängystä, vaan syöt aamupalasi pesemättä rähmäsilmiäsi tai hampaitasi tukka sekaisena. Kaiken lisäksi sinua kusettaa ja paskattaa, mutta et voi mennä aamutoimille, koska se pilaisi tunnelman. Tajuaisit, että äitienpäivä tai ei, niin jotkut ikävät velvollisuudet on hoidettava. Ei voi jäädä lojumaan sänkyyn, vaikka mieli tekisikin. :)

[/quote]

Mitä ihmettä? Alku menee siten kuin kuvailet. Käyn vessassa ennen kuin alan syömään ja hoidan ne "ikävät velvollisuudet" ja sitten nautin samppanja-aamiaista miehen ja lapsen kanssa kaikessa rauhassa.

Ei kai vessakäynti ja aamiaisen syönti sängyssä sulje toisiaan pois.

Aion kelliä lapsen kanssa sängyssä niin kauan kuin huvittaa. Mies asuu muualla. Sitten perustoimet, mutta äitienpäivänä ei ole mitään erit. ohjelmaa ennen alkuiltaa. Ollaan, luetaan ja syödään vaikka 2 t aamupalaa kahdestaan pikku muruni kanssa. Ja hän on tehnyt päiväkodissa lahjan, joka on suuri salaisuus. Ja tuskin malttaa odottaa, että saa antaa sen. Odotan sen ilon jakamista :)

Erikoisaamiaista en kaipaa enkä saa. Päiväkodin äitienpäiväaamiainen kelpasi oikein hyvin, siinä muodollisuudet meillä.

Isoäidit vaativat tietenkin osansa ja saavat sen kuten aina.

Ihanin äitienpäivä olisi jos oma, sairas, kusipäinen mutsini kuolisi. Ei vaan taida toteutua vähään aikaan; jumala ei huoli ja piru tietää saavansa. +mikä nyt riivatun noidan tappaisi

Mun unelmien äitienpäiväaamu ois tässä: mä en olis kotona, vaan yksin jossain kaukana, eikä mun tarttis ikinä kotiin tullakaan. Mun ei ois pitäny hommata miestä eikä lasta ikinä. Mä oon oikeasti niin erakko. Mä en ole onnellinen.

Herään yksin asunnostani pehmeässä vuoteessa puhtaissa lakanoissa, puristan appelsiineja mehuksi ja menen takasin nukkumaan ja nukun ainakin neljään iltapäivällä... AAAHHH

ps. tuo ei ole unelmaa vaan ansaittu sunnuntaiaamu sinkkuna ja lapsettomana

Lähe seiska menemään, niinhän ne miehetkin lähtee tossa tilanteessa. Et vaan uskalla. Pelkäät että ihmiset tuomitsee. Niin ne tekeeki mutta vittuakos se niille kuuluu. Lähetät lapselle kortin pari thaimaasta tai mistä lie. Tai sitten vaan hankit eron ja oman asunnon ja olet vkonloppuäiti.

En ymmärrä sitä että aamupala pitäisi tuoda vuoteeseen. En syö vuoteessa ikinä. Meillä lauletaan vuoteen vieressä, mutta mennään pöydän ääreen syömään. Jokaisella perheellä on omat tapansa juhlatilanteisiin ja jos ei vielä ole, ne voi sopia.