Olenko hirviö, kun en halua lähteä miehen työn vuoksi ulkomaille?

Riippuen siitä olisiko siitä hyötyä miehesi uralle ja paljonko voisi tienata extraa ulkomailla jne. Kouluikäisten kanssa paljon vaikeampi lähteä.

Mutta omat suunnitelmat oli muut. Mies haikailee ulkomaille työn perään, vaikka nykyisessäkin työssään viihtyy. Itse joutuisin todennäköisesti jäämään kotiäidiksi ja mies ehdotti että tehtäis vielä yksi lapsi siellä ulkomailla... mutta ei oikein tunnu siltä.



Ja se, että mies olisi viikot ulkomailla tms, ei toimisi ollenkaan, mistä rahat ja muutenkin ei vaan toimisi vaikka rahaa löytyis lentomatkoihinkin.

Eikä toisaalta täydellinen yh-elämäkään ja ero ole meillä edessä tämän takia.



Joudun kai alistamaan miehen kotiin. Tai oikeastaan ei tarvitse edes alistaa, sillä suostuin, ja mies ei vaan löydä sitten kuitenkaan työpaikkaa. :) Eli me ehkä jäädään sittenkin tänne, ja omat varasuunnitelmani, minun mukaan edetään. Eli ei tarvitse tuntea edes hirviöksi itseään. :)

Pitäkää kahta koti. Keski-Eurooppaan on parin tunnin matka. Ei sieltä silti tarvitse joka viikonloppu kotiin tulla - ja tuskin mikään työnantaja sitä maksaa - mutta ei se nyt konsti eikä mikään ole asustella vähän aikaa erillään kahta kotia.

ja mies itse haluaisi mennä. Palkka ulkomailla olisi niin hyvä, että pystyisimme pitämään asuntoja kahdessa maassa. Pelkään, etten ikinä löydä niin hyvää työtä kuin nyt, jos nyt lähdemme. Alallani ei ole mitenkään helppo työllistyä.



ap

Tarkoitan et ottaa täyden vastuun kaikista vuosista jotka olet kotona viettänyt. Esim lupaa elättää sinut hamaan tulevaisuuteen jos töitä ei löydy, myös eron sattuessa jos eläkkeesi on pieni.

Mieheni komennus olisi 2 vuotta.



ap

Tosin minun mieheni on ollut Aasiassa ja Jenkeissä. Kahden vuoden takia en tosiaan lähtisi vakityöstä. Voitte vallan hyvin yhdistää sen elämisen ja olemisen kahdessa maassa.



7

Vaikka lento kestäisi vain pari tuntia, matkoihin menee kumminkin aikaa molemmissa päissä. Ei sellaista voi joka viikko tehdä.



Sääli, ettet koe tilaisuutta mielenkiintoisena! Harvalle tulee tuommoisia tilaisuuksia. Lapset oppisivat kuin huomaamatta toisen kielen (kieliä?) ja saisitte elää erilaista elämää.



Asun itse ulkomailla, enkä voi mitenkään ymmärtää (sori) mikä siellä Suomessa nyt niin ihmeellistä on. Kodin voitte laittaa vuokralle ja minnekä se työpaikka sieltä häviäisi? Se, että päiväkoti on tosi kiva on aika hatara peruste...

lentää koko ajan tuollaisia matkoja, ja esim. Aasiastakin viikonlopuksi kotiin ja seuraavalla viikolla taas ihan muualle.

Meilläkin tehtiin niin, että joka toinen viikonloppu mies lensi kotiin toisesta maasta.

Se välimatka ja yhteisen arjen puute vaan tulee väliin. Tai ainakin meillä kävi niin. Valitettavasti!

Vierailija:

...moni matkatöitä tekevä lentää koko ajan tuollaisia matkoja, ja esim. Aasiastakin viikonlopuksi kotiin ja seuraavalla viikolla taas ihan muualle.

nyt kun asia ei ole minulle ajankohtainen...mä lähtisin mieluusti. Mut ymmärrän toisaalta hyvin, ettet halua luopua kaikesta omastasi miehen työn vuoksi.

Toivottavasti teille löytyy joku ratkaisu. Vuorotteluvapaa olis yks juttu, tarvii olla vaan 10v työhistoriaa ja edellinen vuosi saman työnantajan palveluksessa, tai jotenkin näin.

Pidän kyllä maasta, mutta sikäläinen kotirouvakulttuuri tuntuu ahdistavalta. Oma työ on minulle oman identiteettini takia tosi tärkeää ja vaikka sitä on vaikea uskoa, joillekin aloille työllistyminen on oikeasti täällä talouskasvu-Suomessakin nihkeää.



ap

Minusta kahden vuoden komennuksen takia ei missään tapauksessa kannata lähteä vakituisesta työstä.

Lapset voivat olla hoidossa uudessa maassa ja sinä voit opiskella tai mennä töihin.



Omistusasunnon voi aina vuokrata.

Minusta et kuulosta hirviöltä, päinvastoin. On vain reilua miestäsi ja itseäsi kohtaan, että kerrot mitä mieltä asiasta olet, ja myös toimit sen mukaan. Mun mielestäni nämä on sen verran tärkeitä asioita, että molempien pitää olla täysin motivoituneita ulkomaille muuttoon ja sinun pitää todellakin olla valmis luopumaan omasta urastasi muutamaksi vuodeksi. Muuten ulkomailla asumisesta ei ikävä kyllä taida tulla yhtään mitään, mikäli toinen osapuoli on joutunut tekemään liian ison myönnytyksen oman hyvinvointinsa suhteen. Itse olen alalla, jolla on todella vaikea saada mielenkiintoinen työpaikka, ja täytyy sanoa, että minkään rahan takia ainakaan en uhrautuisi jättämään väliin mahdollisuutta jos olisin hyvän työtarjouksen saanut.



Monet yritykset myös nykypäivänä selvittävät puolison motivaation komennuksiin, sillä on havaittu että komennukset useimmiten menevät pieleen perhesyistä.

erotetaan perheestään joka tapauksessa. Työpäivät on niin pitkiä. Jos jää kotimaahan, ei vieroitu kodistaan, suvustaan, kavereistaan yms.

Voi olla ettei tuollaista tilaisuutta tule enää koskaan.

Minä pidin pääni ensimmäisten vuosien aikana töihin paluun jälkeen. Halusin tehdä töitä, aikuisia kontakteja ja omaa elämää.



Nyt kun muutama vuosi työssäkäyvän arkea takana, olen kääntynyt myötämielisemmäksi ulkomaankomennuksille. Verkot on vesillä..



Ulkomaankomennuksen vaatimuksena on vaan se, että miehen työnantaja avustaa työluvan saannissa (suunnitteilla ei-EU maa) myös minulle ja minä voin katsella hommia myös itselle.



Kotirouvaks en lähtis, vaikka rahakas kotirouvaelämä olisikin tarjolla.

Entäs virkavapaa`? Etkö voi ottaa sitä?