Lue keskustelun säännöt.
Isän haluttomuus tavata lastaan
01.05.2014 |
Olimme avomiehen kanssa siinä tilanteessa viimeisen vuoden ettei suhteessa ollut enää mitään järkeä. Välttelimme toisiamme parhaamme mukaan. Mies teki töitä viikonloput ja piti vapaansa viikolla kun minä olin töissä, lomat eri aikaan jne. meillä ei ollut seksielämää ja nukuimme eri huoneissa. Lähdin tästä suhteesta pois lapsi kainalossa ja kun mies sai tietää 3kk jälkeen että olen alkanut seurustelemaan, hän otti sen jotenkin raskaasti. Oli mustasukkainen, raivosi ja epäili että haluan nyt erottaa lapsen isästään ym. Ensimmäiset 2kk soitti välillä lapselle (muutimme n.150km päähän) ja lupasi tulla käymään joka oli minulle ok mutta kun ymmärsi ettei voi nukkua meillä niin ei tullutkaan tapaamaan lasta. Nyt yli puoleen vuoteen ei ole nähnyt eikä jutellut lapsen kanssa. Meillä ei ole sovittu mitään tapaamisia lastenvalvojalla. Tulisiko minun jättää isä rauhaan? Olen muutaman kerran soittanut lapsen asioista ja samalla kysynyt jos haluaa jutella lapselle (6v) johon vastasi vain "okei" ja vaihtoivat muutaman sanan. Viime viikonloppuna olimme isän kotipaikkakunnalla tapaamassa ystävääni ja kysyin jo viikkoa aikaisemmin että haluaako hakea lapsen vaikka leikkipuistoon, voi soitella lähemmin ajankohtaa mutta ei koskaan soittanut. Onko yksinhuoltajuuden hakeminen vaikea/raskas prosessi?
Kommentit (10)
Kysypä mieheltä, miksi ei ole halunnut tai jaksanut tavata. Voi olla masentunut tilanteestaan. Miksi tarvitsisit yksinhuoltajuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 18:41"]
Itse olet soppasi keittänyt ja vielä vienyt lapsen pois isän luota asiasta neuvottelematta. Surullista lapselle, mutta ymmärrän miestä täysin, varmasti miettii mielessään kenelle kaltaisesi lutka on edes pennun vääntänyt.
[/quote]
Onkohan tämä miehen tekstiä? Siltä se kuulostaa.
Ap:n mies ei sitten ainakaan kuulu siihen isät lapsen asialla -porukkaan...
Minusta tilanne on osittain myös sinun vikasi kun raahasit lapsen noin kauas isästään! Meinasitko että tuolla välimatkalla voi kovinkaan lämmin suhde kehittyä?
Ei tämä meidän ero tullut yllätyksenä miehelle. Olin siitä puhunut jo kaksi vuotta. Ehdottanut pariterapiaa, lomamatkaa ym. mutta oli kuin seinille puhuisi.. Kerroin miehelle aikeistani muuttaa pois tiettyyn aikarajaan mennessä ellei hän muuta. ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 18:41"]
Itse olet soppasi keittänyt ja vielä vienyt lapsen pois isän luota asiasta neuvottelematta. Surullista lapselle, mutta ymmärrän miestä täysin, varmasti miettii mielessään kenelle kaltaisesi lutka on edes pennun vääntänyt.
[/quote]
Onkohan tämä miehen tekstiä? Siltä se kuulostaa.
Ap:n mies ei sitten ainakaan kuulu siihen isät lapsen asialla -porukkaan...
[/quote]
Olen nainen, mutta olen myös ihminen, joka ymmärtää että elämässä on joskus vastoinkäymisiä. Ap:n kaltaiset prinsessaäidit oksettavat, ratkaisu jokaiseen asiaan on uuden miehen ihailu eikä asioita kyetä selvittämään, koska se on niin älyttömän epämukavaa. Jokainen tavallaan, mutta toivoisin ap:lle vaikka ensi alkuun jonkun ikävän sairauden niin hän ymmärtäisi että elämässä voi olla ihan oikeitakin vastoinkäymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 18:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 18:41"]
Itse olet soppasi keittänyt ja vielä vienyt lapsen pois isän luota asiasta neuvottelematta. Surullista lapselle, mutta ymmärrän miestä täysin, varmasti miettii mielessään kenelle kaltaisesi lutka on edes pennun vääntänyt.
[/quote]
Onkohan tämä miehen tekstiä? Siltä se kuulostaa.
Ap:n mies ei sitten ainakaan kuulu siihen isät lapsen asialla -porukkaan...
[/quote]
Olen nainen, mutta olen myös ihminen, joka ymmärtää että elämässä on joskus vastoinkäymisiä. Ap:n kaltaiset prinsessaäidit oksettavat, ratkaisu jokaiseen asiaan on uuden miehen ihailu eikä asioita kyetä selvittämään, koska se on niin älyttömän epämukavaa. Jokainen tavallaan, mutta toivoisin ap:lle vaikka ensi alkuun jonkun ikävän sairauden niin hän ymmärtäisi että elämässä voi olla ihan oikeitakin vastoinkäymisiä.
[/quote]
nyt en ymmärrä pointtiasi. enhän minä ole koskaan yrittänyt estää tapaamisia vaan ehdottanut niitä. useamman vuoden yritin hoitaa suhdettamme kuntoon mutta rajansa kaikella yrittämisellä jos ei toimi niin ei toimi. muutin lapsuuden seudulleni omien vanhempien ja tukiverkoston luo. ap
ja kyllä minä isänä soittelisin lapselle, tulisin käymään tai pyytäisin tuomaan/laittamaan lapsen junalla luokseni. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysehän on lapsen oikeudesta tavata isää, ei vain isän oikeudesta.
Yksinhuoltajuutta ei saa heppoisin perustein. Vasta jos etä ei ole moneen vuoteen suostunut tapaamaan lasta/ pitänyt yhteyttä tai jos tahallisesti vaikeuttaa lapsen asioiden hoitoa. Tapaamissopimuksen vois tehdä lastenvalvojalla mut etän ei tarvii sitä noudattaa.
Itse olet soppasi keittänyt ja vielä vienyt lapsen pois isän luota asiasta neuvottelematta. Surullista lapselle, mutta ymmärrän miestä täysin, varmasti miettii mielessään kenelle kaltaisesi lutka on edes pennun vääntänyt.