Oonko ainoa jota ei lasten suusta kommentit huvita?
Oma pikkuvanha poikani on päästellyt vaikka mitä aikoinaan, mutta minusta se on suloista, ei niin hauskaa että viitsisin alkaa kaikille kertoa. Minusta osa jutuista on sööttejä, suurin osa tylsiä.
Kommentit (19)
No en nyt tarkoittanut ihan lapsivihaajia...
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 22:38"]
No en nyt tarkoittanut ihan lapsivihaajia...
[/quote]
En minä niitä vihaa, olen niitä kohtaan välinpitämätön ja suhtaudun niiden tekemisiin samalla tavalla, että ne tekisi joku aikuinen.
Se, ettei pidä lapsesi räkäkuvaa söpönä, ei ole lapsenvihaamista.
Ne harvoin kuulostaa hauskalta jälkeenpäin kerrottuina. Ei mua naurata, kun joku kertoo mitä hänen Marja-tyttönsä letkautti, mutta jos olen siinä Marja-tytön vieressä juuri silloin, kun hän sen spontaanisti sanoo, niin saattaa naurattaakin.
Läheisien sukulaislapsien, jotka tunnen hyvin ja joita näen usein, tempaukset naurattavat, kun niistä kuulee jälkikäteen.
Jos joku työkaveri kertoo omasta mukulastaan jonkun hassun jutun, se ei naurata minua yhtään. En ole koskaan koko kersaa nähnytkään (pakenen kahvihuoneesta aina kun joku tuo vauvansa näytille) enkä tunne häntä yhtään. Minulla ei ole mitään käsitystä kyseisestä mukulasta. Jos veljentyttäreni sanoisi oravaa mäyräkoiraksi ja ihmettelisi, miten koira voi olla niin hyvä kiipeilijä, se naurattaisi minua kovasti, mutta työkaverin tuntemattoman lapsen sanomana ei naurattaisi. Siksi en koskaan kerro mitään lapsijuttuja työkavereilleni töissä tai ylipäänsä kenellekään, joka ei ole lapseni läheinen.
Minä pidän ikkunasta lapsen urautumattomaan mieleen (opetteleeko linnut keväällä visertämistä jne), en niinkään pidä näitä juttuja hassuina. Sellainen olisi mukahauskaa.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 22:42"]
Ne harvoin kuulostaa hauskalta jälkeenpäin kerrottuina. Ei mua naurata, kun joku kertoo mitä hänen Marja-tyttönsä letkautti, mutta jos olen siinä Marja-tytön vieressä juuri silloin, kun hän sen spontaanisti sanoo, niin saattaa naurattaakin.
[/quote]
Tässä on asian ydin. Se kerrottuna saattaa kertojan mielestä kuulostaa hauskalta, mutta minusta ne on aika tylsiä. Tilanne, kun näkee lapsen ilmeen samalla, on ihan toinen. ap.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 22:36"]
Itse en pidä mitään lapsissa suloisina. En niitä letkautuksiakaan, vaikka ovat olevinaan niin nokkelia ja hauskoja vanhempien mielestä.
Sitten on vielä omaa luokkaansa ne "hauskat" kuvat Niko-Petteristä, jolla valuu keltavihreä räkävana molemmista sieraimista huulille ja leukaan. On niin hassua että, heh heh!
Hyi.
[/quote]
Samaa mieltä. Eivät ole hauskoja. Lapsi ei vain osaa ilmaista itseään kunnolla.
Mua huvittaa meidän 2,5-vuotiaassa se, että hän osaa ilmaista itseään niin hyvin. Lapsi on oikea synonyymimestari.
En pidä hauskoina tai söötteinä.
Ja tajuan juurikin sen verran että koska en itse pidä muiden juttuja hauskana en kerro omieni juttuja.
Tossa ketjussa olleet jutut oli huonoja. Tai outojen lasten jutut naurata.
Ei kauheasti naurata muakaan lasten jutut. Sitä paitsi joskus musta tuntuu, että niiden näsäviisaat kommentit on sellasta tekstiä, et vanhaan aikaan olisi heilunut vitsa hyvin nopeasti. Ainakaan mua ei kauheasti naurattanut, kun kaverin viisivuotias suoranaisesti aukoi päätään ja jatkoi sitä kaksin voimin kun huomasi sen olevan aikuisista hauskaa. Ne jutut vain olivat aika ala-arvoisia "miksi toi läski setä tupakoi"- tyylisiä heittoja. Samaten joskus tuntuu, että lasten suorastaan ilkeät vastaukset kehotuksiin tai komennuksiin ovat joistain äideistä kauhean hauskoja, vaikka oikeasti pitäisi siinä kohtaa ojentaa sitä kullannuppua.
Mun mielestä noi lasten suusta- heitot ovat aika mukahauskoja.
Yleensä huumoriin liittyy kehonkieli. Tää on ihan tutkittu juttu, mutta ihmiset eivät naura jutulle itselleen vaan tilanteen tuomalle komiikalle sekä kertojan kehonkielelle. Tästä johtuen nää tuttujen tuntemattomat lapset eivät kommelluksineen naurata, sillä lasta ei osaa kuvitella tuntemisen puutteessa. Jollei tuttu osaa kertoa sitä letkautusta kauhean elävästi, se on sama kuin tarinoisit kaupassakäynnistä.
Tilannekomiikka on hauskaa, sama ei toimi jälkikäteen. Sama aikuisten jutuissa.
Tilannekomiikka on hauskaa, sama ei toimi jälkikäteen. Sama aikuisten jutuissa.
Ei kyllä naurata... en ymmärrä miten koko porukka voi räjähtää nauruun kun puolituttu kertoo siskon miehen veljen pojasta joka letkautti muka-hauska-ovelan jutun. Täh???? Kukaan ei tiedä edes kyseistä lasta ja ketä voi kiinnostaa? "Meidän _neiti_ sanoin ankkaa anwaksi" hahhahaaahhahaa jesus
Mua naurattaa kyllä. Olen ehkä outo xD Naurattaa omien ja muiden jutut.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 00:11"]
Mua naurattaa kyllä. Olen ehkä outo xD Naurattaa omien ja muiden jutut.
[/quote]
Eli periaatteessa naurat lapsen kehittymättömyydelle (jopa tyhmyydelle?) kun ei osaa ilmaista vielä itseään kunnolla.
en vihaa lapsia tosiaankaan mutta vieraista lapsista en jaksa kiinnostua. bussissa en koskaan jaksa ihastella jonkun lasta rattaissa tai hymyillä vanhemmille joiden lapsi tekee jotain söpöä jukisella paikalla, varmaan kun en jakss noteerata niitä. yliopistolla kerran o
jollain isällä oli pikkulapsi jonottamassa kanssaan vessaan minun ohella ja huomasin että lukusalissa asti päät kääntyilee ihastuneina katsomaa kun se jotain pyöri siinä. minua ei vaan kiinnosta. en jaksanut sanoa mitään kivaa tälle miehelle tai hymyillä lapselle ja seurata sitä katseella. vessajonotuski kiinnosti enemmän.
Itse en pidä mitään lapsissa suloisina. En niitä letkautuksiakaan, vaikka ovat olevinaan niin nokkelia ja hauskoja vanhempien mielestä.
Sitten on vielä omaa luokkaansa ne "hauskat" kuvat Niko-Petteristä, jolla valuu keltavihreä räkävana molemmista sieraimista huulille ja leukaan. On niin hassua että, heh heh!
Hyi.