Pariskunnat, joista toinen tupakoi

Pakko se on, jos toisen kanssa haluaa olla. Tietenkään en mielellään heti silloin halua miehelleni antaa suukkoa, kun hän on käynyt tupakalla, mutta eipä minua muuten hänen tupakointinsa haittaakaan. Hän tajuaa sentään puhaltaa savutkin minusta pois päin, kun tupakoi :)

Aika harvinaista varmaankin, että toinen vain tupakoi. Eihän sellaista kestä. Surkeaa, jos toinen alkaa polttaa siksi, kun helpompi sitten sietää hajua ja sitä toista. Ajatteleva ihminen lopettaa tupakoinnin kokonaan, jos rakastaa kumppaniaan.

Mä en vois tupakoida ja seurustella ei-tupakoivan kanssa.

Mun mies vetää sähköröökiä nykyään ja se vituttaa vielä enemmän kuin se entinen tupakointi. Juoksee parvekkeella vielä useammin, ulkona ei ota askeltakaan ilman rakasta sähkistä suussaan, yskii kuitenkin paljon joten en usko että se sähköröökikään kauheen turvallista on? Myös siitä tulee hajuhaittoja, nimittäin hengityksessä se haisee ja melkein yhtä oksettavalta kuin tavallinen rööki.

Hän on vain päättänyt, että siitä ei ole mitään haittaa hänelle ja hän voi vetää sitä mielinmäärin. Aloitti kuitenkin sen sitä varten, että pääsee röökistä eroon, tarkoituksena oli sähköröökikin lopettaa. No nikotiinimäärät eivät ole laskeneet ja tota röökiään on polttanut jo ainakin kaksi vuotta, ja luulen että tulee aina polttamaan :/

Tunnen montakin pariskuntaa, jossa näin on. Osassa toinen on lopettanut tupakoinnin tai yrittää lopettaa. Jotkut hoitavat tupakoinnin tosi vaivihkaa, eivätkä haise koskaan tupakalle.

Itse en seurustelisi tupakoivan kanssa, ihan jo terveyssyistä. Ei olisi kiva odotella toisen orastavaa keuhkoahtautumaa...