Lue keskustelun säännöt.
Riittäisikö teille 1 lapsi?
09.05.2014 |
Miksi? Miksi ei?
Meille riittää. En näe sisarussuhdetta niin arvokkaana että vastentahtoisesti toisen lapsen haluaisin. Rahat riittää. Aika riittää paremmin vaikka molemmat töissä ja harrastaa. En ota enää raskauden kroppaan tuomia muutoksia vastaan. Ei tarvitse enää olla kotona, paitsi sapattivapaalla.
Kommentit (20)
Ei olisi riittänyt. Halusin itse useamman lapsen, ja näen myös sisarussuhteen tosi arvokkaana. En koe raskauksien muuttaneen kroppaani millään radikaalill tavalla, ja koen että _sain_ olla lasten kanssa 4 vuotta kotona, joutumista se ei missään tapauksessa ollut. Yhden lapsen kanssa omaa aikaa, rahaa, vapautta, energiaa ja aikaa muihin asioihin varmasti olisi vähemmän, mutta nuo ei ole omassa tärkeysjärjestyksessäni mitään prioriteetteja (toisaalta, jos lapsia olisi vain yksi olisin ollut jo kauan töissä ja käyttänyt energiani siihen- ei kiitos).
Me ihmiset ollaan niin erilaisia, ihanteellista juuri näin että jokainen saisi sen toivomansa lapsiluvun ja saisi elää oman näköistää elämää ja äitiyttä :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 13:23"]. Yhden lapsen kanssa omaa aikaa, rahaa, vapautta, energiaa ja aikaa muihin asioihin varmasti olisi vähemmän,
[/quote]
Eipäs kun enemmän tietysti, ajatushärö :D
Ei riitäisi. Kahden pienen lapsen äitinä elämä on paljon rikkaampaa. Kaksi erilaista valloittavaa persoonaa, ihania kullanmuruja ja yhtä rakkaita. Ihana nähdä toistensa välinen luja suhde. Toki haastavia tilanteita tulee, mutta kyllä hyvät puolet kaksilapsisuudessa vievät voiton huonoissa puolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää. Sisarussuhde on suurin etu useammasta lapsesta, mutta vastaavanlainen suhde voi olla esim. serkkuunkin. Yhden lapsen kanssa kaiken energian, ajan ja rahan voi keskittää ainokaiseensa. Ulkona käynti on helpompaa eikä tarvitse toppuutella keskenään tappelevia sisaruksia tai murehtia sitä, meneekö kaikki tasan jne.
Kertokaa, miksi on tullut tunne, että lisääkin pitää saada? Meilläkin tuttavapiirissä vain niitä, jotka haluavat lisää. Naiset ehkä enemmän lapsen ihanuuden takia, miehet sen takia "kun kai se on pakko suostua". Näin siis meidän tuttavapiirissä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi riittänyt ellei pakko olisi (toista ei olisi syntynyt). Olen ainoa lapsi ja kaipasin aina sisarusta, olin kateellinen kavereille ja serkuille, joilla sisaruksia oli. Jos on sisarus, on aina se yksi kaveri siinä lähellä, eikä tarvitse aikuista leikkimään ja seuraksi samassa määrin. Kesäloma aikaan kaverit lähti perheineen mökeille tms ja oli pitkä ihana kesä, muttei ketään kaveria (meillä ei edes mökkiä, jonne pyytää kaveria mukaan).
Toki aikuinen pääsee yhden lapsen kanssa helpommalla, myönnän ihan suoraan. Tänään on isompi sairaana ja kotona, pienempi hoidossa, jotta isompi saa kuumeisena levätä. On tosi rauhallista, kun poju leikkii legoilla, voi rauhassa lukea lapselle kirjaa ilman toisen keskeytyksiä, keskittyä siihen yhteen. Kun pienempi tulee kotiin, alkaa taas meno ja melske. Mutta silti on hyvä, että meillä nuo kaksi on. Ovat kovasti toisilleen tärkeitä (ikäeroa alle 2v) ja aina on leikkikaveri paikalla.
Riittää. Yhessäkin tarpeeksi kestämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille riittää myös sen vuoksi, että haluan tukea lapsiani tai lastani pitkälle aikuisuuteen. Tavoitteena on säästää kaikki lapsilisät, maksaa ajokortit ja ensiasunnon pesämunaa, rahoittaa opiskeluja jne. En kestäisi, jos olisi useampi lapsi eikä varaa tukea heitä haluamallani tavalla.. Haluan myös viedä lasta erilaisiin paikkoihin maailmassa ja tarjota paljon matkailua ja elämyksiä. Ja emme todella ole mitään kroisoksia, vaan keskiluokkaa. Itse olen saanut kaikkea tätä ja toivon, että omakin lapsi saa tukea ja kannustusta kotoa.
Voi olla, että toinen lapsi tulee myöhemmin. Lisääntymisaikaa meillä on ainakin 10 vuotta vielä, mutta asia pitää miettiä ennen kaikkea jaksamisen ja talouden mukaan.
Ehkä olisi voinut riittää, toinen kuitenkin kohtsillään tulossa. Asumme aika syrjässä, joten ihan hyvä juttu, että esikoisellakin olisi päivittäistä seuraa. Täällä kyllä on samanikäisiä lapsia, mutta ei nähdä ihan jatkuvasti.
Mies oli kuitenkin innokas saamaan toista lasta, niin tehtiin sitten toinen. Mutta enempää ei! Meillä ei oikein riittäisi taloudelliset ja henkiset resurssit isompaan perheeseen, ja ikäkin alkaa tulla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se riittää. Jos tämän "laskutehtävän" lopputulos on isä, äiti ja yksi lapsi, niin se on sitten niin. Laskutehtävällä tarkoitan kaikkia asiaan liittyviä yksityiskohtia ja kokonaisuuksia.
Yksikin lapsi olisi katastrofi. En halua olla vanhempi ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittäisi. Olisimme oikein onnellisia, jos saisimme edes sen yhden.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 13:30"]
Kertokaa, miksi on tullut tunne, että lisääkin pitää saada? Meilläkin tuttavapiirissä vain niitä, jotka haluavat lisää. Naiset ehkä enemmän lapsen ihanuuden takia, miehet sen takia "kun kai se on pakko suostua". Näin siis meidän tuttavapiirissä. ap
[/quote]
Onneksi tuttavapiirejä on erilaisia :)
No siis asiaan. Elämä on niin monimuotoista, että minusta tällaiset kysymykset ovat jotekin niin hassuja. Elämä tuo eteen niin monenlaisia asioita ja vaikeuksia ja surujakin, että jossain vaiheessa ymmärtää, että elämää ei voi hallita sillä tavalla, että päätän tekeväni yhden lapsen, että elämäni menee, kuten olen suunnitellut ja on enemmän rahaa jne...
Elämä ei mene välttämättä sillä tavalla. Sen opin itse siinä vaiheessa, kun yhtäkkiä huomasimme olevamme tilanteessa, missä piti miettiä, alammeko sukulaisen lapsen sijaisvanhemmiksi, vai meneekö lapsi vieraalle hänen äitinsä kuoltua. Otimme lapsen meille.
Kaikki miehet eivät todellakaan ole sellaisia, jotka tekevät lapsia vain siksi, että pakkohan se on. On surullista toisaalta, jos tunnet vain sellaisia miehiä. Elämä on niin monimuotoista, ettei sitä voi todellakaan suunnitella etukäteen. Meistäkään ei pitänyt tulla sijaisvanhempia, mutta vuosien varrella meistä on tullut sijaisvanhempia ja olemme tukiviikonloppuvanhempia ja siinä sivussa nähneet niin monenlaisia asioita, jotta en ikinä enää uskaltaisi elää elämää ajatuksella, että suunnittelen sen etukäteen ja se menee niin tai näin.
Se ainoa lapsi saattaa kuolla tai se sisarus saattaa kuolla. Elämä tuo ja vie ja usein me emme voi sille mitään
Joo, olisin ratkionnellinen, kun saataisiin yksi lapsi. Serkkuun voisi sitten luoda niitä sisaruksellisia välejä.
Riittää. Olen miettinyt toista lasta, mutta en koe mitään palavaa halua tai kiinnostusta toiseen lapseen. Lähinnä haluaisin toisen lapsen esikoisen takia. Mutta mielestäni se on väärä syy tehdä toinen, ja jos hän olisikin erityistarpeinen tms.. Nyt aika ja rahat riittävät tosi hyvin ja yksi lapsi on helppo saada hoitoon, hänen kanssaan on ihanaa tehdä erilaisia asioita, on innostusta ja oikeastaan tosi kivaa olla hänen kanssaan. Kahden kanssa varmasti väsyisin enemmän, rahaa olisi vähemmän eikä voisi esim. matkustella ja shoppailla samaan tapaan, ja omaa aikaa vähemmän. Joten yksi riittää vallan hyvin :)