Jos vauvasi kuolisi, uskaltaisitko yrittää uutta?
Jos vauvasi kuolisi synnytyksessä täysiaikaisena, uskaltaisitko vielä yrittää uutta?
Olen miettinyt, että jos meille ei mieheni kanssa ole tarkoitettu lasta. Jos asiaa jää miettimään pariksi vuodeksi, alkaa ikä tulla vastaan ja mieheni haluaa lapsia, kovasti. Itsestäni en enää tiedä.
Kommentit (15)
Uskalsin. Jo todennäköisyyksien valossa toinen tuollainen tragedia on äärimmäisen epätodennäköinen. Jos siis syytä ei löydetty, kuten meidän tapauksessa.
Osanottoni ja rohkeutta <3!
Helppo sanoa joo, kun 7.v lasta yritetty eikä takana yhtäkään raskautta. Suhtautua pitää suurella varauksella. Mutta elämä ja rakkaus voittaa. Kamala tragedia, mutta jossain saattaa olla se pieni ihminen, joka nyt odottaa vuoroaan jonon ensimmäisenä, toivoen pääsevänsä teidän perheeseen. Antakaa sille elämälle mahdollisuus jos yhtään tuntuu siltä. Surra saa menehtynyttä elämää vaikka maailman tappiin asti, sitä ei kukaan teiltä kiellä. Mutta olisi ikävä, jos tämä tragedia estäisi teitä taas elämästä ja jatkamasta elämää. Kumpikin vaihtoehto on oikein jos sydän niin sanoo. Mutta älä jää marttyyrinä glorifoimaan tätä ensimmäistä sinä ainoana ja oikeana ja pyhitä loppuelämääsi hänen suremiseen ja siihen, että et loukkaisi häntä yrittämällä uudelleen. Monilla on näitä ajatuksia.
Hae apua itsellesi, ja alkakaa yrittää lasta
Oikeesti
T: saman kokenut
En uskaltanut. Vaikka se olisi tietysti ollut järkevää. En vaan rohjennut uudelleen olla raskaana, tuntui etten olisi kestänyt enää raskaana olemista. On tässä vielä vajaat kymmenen vuotta aikaa mielen muuttua, mutta ainakaan nyt ei ole sellainen olo, että mieli joskus muuttuisi. Mies haluaisi uuden raskauden.
Ja siitä on jo neljä vuotta. t nro 7
No pakkohan se oli uskaltaa. Ei kyllä syntynyt täysiaikaisena, mutta eli puoli vuotta. Nyt tuo toinen lapsi täyttää 3. Ja hänelle on tulossa pikkuveli. Elämän pitää jatkua. Ja se ei tarkoita sitä ettenkö joka päivä miettisi esikoistani. Hän täyttäisi kesällä viisi. Ikävä ei katoa, mutta se muuttaa muotoaan ja sen kanssa on helpompi elää.
Luulen, että ne jotka eivät ole vauvan kuolemaa kokeneet, eivät oikeasti voi ennalta tietää, mitä tilanteessa tekisivät... Mutta näköjään olet saanutkin paljon vastauksia saman kokeneilta. Minulla on kuollut täysiaikainen vauva kohtuun, ja oli selvää, että haluan vielä yrittää. Nyt sitten olen uudelleen raskaana. Pelottaa tietysti, miten käy, mutta yritän elää päivän kerrallaan ja pitää myös toivon mukana matkassa pelkojen rinnalla.
Kiitos vastauksista! Ihmeen monta meitä onkin täällä. Ap
Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Jo ennen kuin olin synnyttänyt hänet, aloin haluta uuttaa vauvaa. Aloitimme yrittämisen noin kuukausi syntymän jälkeen. Puolen vuoden kuluttua tärppäsi. Sen jälkeen olemme saaneet vielä kaksi lisää. Eka mukaan lukien synnytin 5 vuoden sisällä 4 lasta.
Elämän kuuluu jatkua, pettymyksiin olisi pitänyt tottua jo ennen raskautta. Kaikki ei mene aina suunnitellusti.
Surullista että monet jää piehtaroimaan suruun ja tekevät siitä kuolleesta lapsesta ikään kuin Jumalansa. Mutta omapahan on elämänsä, jos sitä haluaa surussa velloa ja siihen suohon jäädä niin mikäs siinä.
kolmen äiti joka on ollut viidesti raskaana
Kyllä mä sanoisin, että kannattaa yrittää!
Parhaan ystäväni esikoinen syntyi kuolleena - nyt hänellä on kaksi maailman suloisinta lasta <3
Meiltäkin on kuollut täysiaikaisena vauva. Luulen, että useimmat haluavat ja saavatkin elävän vauvan. Sen parantava voima on ihmeellinen. Toki samaan aikaan surraan kuollutta.
Luultavasti olisin niin romuna, etten kykenisi ottamaan vastuuta uudesta pienokaisesta. Menisi kyllä pitkään, että selviäisin (jos selviäisin) ja kykenisin taas ottamaan osaa normaaliin elämään.