Oletko onnellinen ja tyytyväinen elämääsi

suruja, mutta kyllä se siitä taas. Olen yleensä tyytyväinen elämääni :)

pahasti tökkii mutta minkäs teet. Parhaani olen tehnyt mutta silti tilanne on mikä on. Välillä suurentelen mielessäni vastoinkäymisiä mutta tosiaan kannattaisi ottaa rennommin ja uskoa että parempiakin aikoja tulee. Ja muistaa, että perusasiat on sentään ihan hyvin!!

päälle?!?!?! mulle on heitetty nyt niin paljon kuraa niskaan niin kauan, että taidan olla jo riippuvainen tästä kaikesta paskasta... välillä todella synkät ajatukset pyörii päässäni ja ei mene päivääkään niin että olisin koko ajan positiivinen.... oon miettinyt usein olenko normaali? Mä en vaan tiedä miten tästä pääsis pois? Mikä tekis tästä niin ihanaa?

Parisuhde on perseestä (miehen kanssa ollaan vaan riidelty koko viikko, asioista jotka olisi pitänyt korjata jo kuukausia sitten...) töitä ei ole tarpeeksi ja opinnot... No, olen reputtanut tällä lukukaudella jo kaksi kurssia. Olen tyhmä, masentunut läski. Osaisiko joku auttaa?

mutta olen työttömänä. Hyvä koulutus ja työkokemustakin löytyy, mutta kun ei vaan tärppää. Asia on vienyt jo itsetuntoni aika pohjamutiin ja mieheni ruokkii sen alasajamista vielä lisää. Olen hänen mielestään vaan niin tyhmä ja laiska :((

huonoina aikoina). Ja olen kokenut oikeasti myös vaikeuksia. Minua auttaa se, että listaan asioita, jotka ovat hyvin ja jotka toimivat, ja joista voin iloita. Mustina päivinä saatan ihan järjestämällä järjestää jotain pientä ilon aihetta: soittaa ystävälle, katsoa jonkun ihanan leffan kotisohvalla, käydä lenkillä tms. mikä piristää.



Negatiivien kierre voi jäädä ihan oikeasti päälle, ja silloin kaikki asiat näyttävät jopa synkemmiltä ja kurjemmilta kuin ovatkaan. Tämä kierre kannattaa katkaista ja suunnata ajatukset ja huomio toisaalle. Se, mihin elämässä keskittyy, se lisääntyy.



Muistakaa, että aina on toivoa!



ap

Pitkä kriisi takana (vuosia) jossa jo alkoi rakoilla avioliittokin, mutta nyt ollaan saatu asiat kuntoon ja elämä hymyilee. Työssä asiat vielä vaiheessa, mutta vaikuttaa positiiviselta kehitys sielläkin.

Mikäänhän ei ole koskaan täydellistä, on rahahuolia ja tollasta. Mutta vuodet 1998-2004 oli ihan silkkaa helvettiä väkivaltaisen ja hyväkseenkäyttävän aviomiehen kanssa. Nyt hän on jo osa menneisyyttä, kuin vain pahaa unta, jonka kerran näin. Kroonisesti sairas lapsikin on saatu jonkinlaiseen balanssiin.



On ihana ilma, jääkaapissa on ruokaa, lääkekaapissa ei ole vajausta, minulla on ystäviä. Ihan hyvin menee kaikki, noin 85% ajasta ainakin.

Aihetta olla onnellinen on monta: vauvamme syntyi terveenä ja sydänvikaepäily osoittautui vääräksi, mieheni on ihana ja jaksaa minua vaikka joskus olen vauvan kanssa valvomisesta ärtynyt ja väsynyt, tulemme ihan ok toimeen ja olen onnellinen kodistamme ja otan elämän rennosti.



Olen itse parantumattomasti sairas(tauti ei siis ole kuolemaksi) mutta olen nauttinut elämästä enemmän ja kokenut syvempiä onnen tunteita sen jälkeen kun sairauteni parisen vuotta sitten todettiin....aika outoa että osaa olla onnellinen vasta kun on pakotettu pysähtymään ja on käynyt tuollaisen kriisin läpi. Se on myös lähentänyt minua ja miestäni toisiimme.

Toisaalta on paljon hyvää mutta myös paljon asioita jotka voisivat olla paremminkin.

Takana elämäni rankin vuosi, mutta kevät on alkanut ja valo lisääntyy. Ehkä valon ja onnen hetkistä tulee tietoisemmaksi ja osaa nauttia niistä paremmin juuri synkkää ja raskasta taustaa vasten.



Joskus elämä tuo mukanaan pieniä ihmeitä kaiken kurjuuden keskelle ja parhaat asiat elämässä ovat lahjoja.



Näin ainakin itse koen. Valoisia kevätpäiviä kaikille!