Tästä syystä en jaksa pitää yllä ystävyyttä pariutuneen kanssa

En vain jaksa erityisemmin pitää yllä ystävyyttä henkilön kanssa, joka pariutuu. Nimittäin, perheellinen pettää aina yksinäisen kaverinsa. Tarkoitan sillä sitä, että hänellä se oma puoliso on se asia numero yksi. Kavereista ei enää niin väliä. Ystävyydestä tulee yksipuolista. Tämä sama näkyy erityisen hyvin sisarusten parissa. Pariutuneet nyhjäävät keskenään, vaikkapa jos ollaan vanhempien luona käymässä. En tätä varmaan koskaan ymmärrä. Jos ollaa toisten seurassa, niin silloin OLLAAN TOISTEN SEURASSA. Sinkku kuuntelee mitä PARISKUNTA  tekee ja jos myöhemmin lapsia tulee, niin sitten niistä vain juttua. Sellaisten pariskuntien seurassa jaksaa ollakin, jotka ovat olleet yhdessä sellaiset kaksikymmentä vuotta. Sitten heillä ehkä jo on muutakin elämää, kun se oma sulho/morsmaikku. Miksi turhaan siis haaskata aikaa? Parempi olla sinkut ja perheelliset erikseen omissa porukoissa. Tai siis suurimmaksi osaksi menee paremmin, jos näin toimii. Ehkä kuulostan kauhean kateelliselta. Voi olla, että sitä olenkin, mutta parempi elää omaa elämää, kun tuottaa lisää pettymyksiä itselle.