onko tällainen lapsi "normaali"

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 08:46"]

- ei yhtään kaveria, aina koulun jälkeen kotona, ei kiusata

- hyvin rajoittunut ruoan suhteen, mm. vesi maistuu useimmiten pahalta, kotihanasta voi juoda

- ei kestä häviöitä esim. lautapeleissä, peli loppuu heti kohta kesken, jos on pärjäämässä huonosti

- tosi hyvä koulussa

- kömpelö liikunnassa, ei kiinnosta yhtään

- täydellisyyden tavoittelija, ei kestä epäonnistumisia

- hyvä mielikuvitus, nokkela ajattelemaan, hyvä huumori

- ei anna koskea

[/quote]

Puhutko meidän tyttärestä? Meillä on tällainen Asperger-lapsi.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 08:46"]

- ei yhtään kaveria, aina koulun jälkeen kotona, ei kiusata

- hyvin rajoittunut ruoan suhteen, mm. vesi maistuu useimmiten pahalta, kotihanasta voi juoda

- ei kestä häviöitä esim. lautapeleissä, peli loppuu heti kohta kesken, jos on pärjäämässä huonosti

- tosi hyvä koulussa

- kömpelö liikunnassa, ei kiinnosta yhtään

- täydellisyyden tavoittelija, ei kestä epäonnistumisia

- hyvä mielikuvitus, nokkela ajattelemaan, hyvä huumori

- ei anna koskea

[/quote]

Meillä ei ole ruoan kanssa ongelmia ja antaa koskea, mutta muuten istuu aivan täydellisesti Asperger-lapseeni.

Asperger!

Ihan normaaleja yksilöllisiä ominaisuuksia kaikki, kävisi vaikka meidänkin useampaan lapseen joista yksikään ei ole asperger tai muuten "erityinen".

Kuvaus voisi sopia myös perheen ainoaan lapseen, joka avioerossa on jäänyt toiselle vanhemmalle.

Kuulostaa aspergerilta.

Mä olin juuri tuollainen lapsena! Nyt aikuisena epäilen olevani diagnosoimaton aspergerin syndroomainen, mutta muuten elämä menee ihan mukavasti.

Kuulostaa minulta lapsena, olen neurotyypillinen eli en mikään aspi. Lapset ovat erilaisia.

tulevaisuuden lääkäri.

Lapsi ei ole kaikkein tavallisinta mallia mutta täysin normaalilta vaikuttaa.

Kannattaa muistaa, että myös ryhmän ulkopuolelle jättäminen on kiusaamista. Etenkin tytöillä se on tavallinen tapa kiusata, vaikka siihen on kovin vaikea puuttua. Kaikkien kaverihan kun tarvitse olla?

Vaikuttaa pojaltani, tosin ei ollut lapsena mitenkään kömpelö. Ei ole aspergerdiagnoosia eikä mitään muutakaan. Opiskelee sekä kauppakorkeassa että valtiotieteellisessä, nauttii opinnoista, osa-aikatöissä. Muutama hyvä kaveri, tyttöystävänä sellainen "hiirulaistyyppinen hiljainen tyttö", jonka kanssa "anoppina" voin keskustella asiallisesti vaikka kirjauutuuksista tai valtion budjetista.

Poikani 24v vaikuttaa ihan onnelliselta ja tyytyväiseltä elämäänsä siitä huolimatta, että haluaa olla paras.

Voi olla ihan normaali. Itse olin lapsena aika tuollainen, eikä minulla ole mitään diagnooseja. Olipa vaan jotenkin "vaikea luonne", mikä toki sitten iän myötä on hioutunut. 

Mutta olen minä vieläkin erakkoluonne, inhoan liikuntaa, enkä pidä koskemisesta. Mutta aikuisena saa onneksi olla sellainen kuin on, ilman että kukaan on miettijmässä onko tuolla joku ongelma. Olen menestynyt hyvin esim. työurallani ja elätän itse itseni, joten kukaan ei asioihini puutu.

Ihan normaaleja piirteitä voi olla, lapsetkin on aina yksilöitä vaikka miljoona muuta olis "tavallisia" riekkujia niin aina löytyy rauhallisempia ja erilaisempia yksilöitä, ei välttämättä asperger.