Isän ja lapsen kiintymyssuhde kun isä näkee lasta vain kerran viikossa?

Eikö kellään?

No, isä aktiivisesti mukaan hoitamaan ja keskittymään lapseen aina kun on kotona. Omia isä-lapsi leikkejä ym, joita aina toistetaan yhdessä. Lapsi mukana äidin sylissä skypettämässä isän kanssa mahdollisimman usein.

Nämä vaan intuitiona omasta päästä, ei kokemusta tai todellista tietoa tietoa tilanteestanne.

Jos mies ei osaa tai ymmärrä keskittyä lapseen kotona, niin sitten tarvitset apua. Voiko isä vaikka tulla mukaan neuvolaan, jossa th kertoo miksi hänen pitää osallistua lapsen elämään?

Ettekä voi muuttaa?

Mies ei halua että muutetaan, hänestä on kiva tulla Suomeen viikonloppuisin. t. Ap

Ei isällä ja lapsilla mitään kiintymysssuhdetta olekkaan. Ei lapsi isää tartte. Äiti on ainut. <3

Niille sitten tulee sellainen suhde kuin noissa olosuhteissa tulee. Isäsuhde se on vähemmän tiiviinäkin.

Ehkä voisitte joskus matkustaa isän mukana, että tulisi edes välillä vähän tiiviimpi jakso isän seuraa. Vaikka eipä se paljon tee, jos pari kertaa vuodessa viikon verran näkee isää myös iltaisin.

Miksei isä vaihda vaippoja tai syötä? Nyt annat isälle vastuuta lapsen hoidosta. Miksi suostut tuollaiseen???

En valitettavasti usko, että lapsella ylipäätään on kehittynyt kiintymyssuhdetta isäänsä noin vähäisellä yhteisellä ajalla ja tekemisellä. Heillä on sellainen "tuttavuussuhde" kuin on, joka tuskin syvenee, ellei yhteinen aika lisäänny.

Isä on lapselle täysin vieras nyt ja ilmeisesti myös tästä eteenpäin. Isä on isä vain sanana, ei muuten. Ihmeelliseen paikkaan olette lapsen menneet tekemään, onko tuossa nyt enää järkeä yhdessä olla ollenkaan? Toivottavasti lapselle löytyy joku toinen isänmalli, joka olisi aktiivisemmin lapsen elämässä..

Niin, tuttavuussuhde mutta onhan kerran viikossa näkeminen jo paljon enemmän kuin joka toinen viikonloppu kuten eroisillä. Kaikkeen tottuun, varsinkin lapset.

Jokainen suhde on aina ainutlaatuinen. Vaikka lapsi ei isäänsä näkisikään säännöllisesti, lapsesi ja isänsä välille syntyy isä-lapsi suhde joka on uniikki ja kaunis.

Omaa isääni näin lapsuudessani syntymäpäivinä (meitä sisaruksia on kolme, eli kolmasti vuodessa) ja jouluna, sekä satunnaisesti muuten. Tästä huolimatta meille oli (Isäni poistui keskuudestamme muutama vuotta sitten) erityinen suhde, jota ei voi korvata.

Jos lapsi kuitenkin saa olla isänsä kanssa, eikä muu perhe demonisoi isää, heidän välilleen syntyy suhde.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 20:10"]

Mitä mieltä olette tästä: Lapseni isä on töissä viikot ulkomailla ja tapaa nyt 6 kk ikäistä vauvaamme vain 1-2 kertaa viikossa, joskus ei sitäkään, vaan voi olla töiden takia pois kotoa parikin viikoa putkeen, joskus pidempäänkin. Toistaiseksi muutosta ei ole näkyvissä tilanteeseemme

[/quote] Jos isä ei näe lastaan pariin viikkoon tai jopa pitempään aikaan ja muutosta ei ole näkyvissä, niin silloin ette halua edes tehdä asialle mitään! Mikä estää teitä menemästä mukaan? Eikö mies halua vai etkö sinä halua? Mitä yrityksiä olette asialle tehneet vai oletteko tehneet mitään? Jos isää eivät muutokset kiinnosta niin ottaisin ihan yksinhuoltajuuden ja pistäisin moisen miehen pellolle.

Mielestäni olennaisempaa on se, mitä mieltä sinä olet itse teidän kahden parisuhteesta tuossa tilanteessa. On paljon muitakin perheitä, joilla on hankalat työajat ja aikataulut ei kohtaa. Jotkut tekevät töitä toisella paikkakunnalla tai ulkomailla tai tekevät vuorotyötä, kun osa perheestä valvoo, vuorotyöläinen nukkuu univelkoja pois, eikä perhe ole yhdessä kuin kerran tai pari viikossa. Joskus voi mennä monta viikkoa tai kuukautta, ettei näe ollenkaan toista. Jotkut naiset ovat murheen murtamia, jos eivät näe miestä joka päivä. Rasittavaa tuollaisessa tilanteessa ei ole vain omat tunteet ja toiveet, vaan mitä ympärillä olevat ihmiset ajattelevat tilanteesta, että onko tuollaisessa tilanteessa elävä nainen tyhmä vai muuten reppana, jos tyytyy "vähään". Jotkut eroavat lopulta, kun eivät kestä sitä, että kaikki ympärillä olevat pitävät tyhmänä, jos elää suhteessa sellaisen miehen kanssa, jota näkee vähän, jos on itsekin tyytymätön. Ei saa välttämättä mitään henkistä tukea ja kannustusta muilta, jos yleinen mielipide on se, että perheet ovat yhdessä joka päivä tai mieluiten ilta, koska kuvitellaan, että jokainen perheellinen tekee töitä vain virka-aikana, koska niin kuuluu tehdä. Muuten on itsekäs paskiainen, joka ei ansaitse perhettä ollenkaan. Aika monilla on liian romanttinen käsitys elämästä yleensäkin. On helppo uhota, että minä ainakaan en sietäisi sitä ja tätä, jos tilanne on itselle teoreettinen. Helppo yllyttää muita eroamaan ja yksinhuoltajiksi. Uusi onnellisempi suhde ei ole välttämättä odottamassa nurkan takana vuosikausiin.

No siis en nyt jaksaisi valottaa tilanteemme taustoja, lähinnä kiinnostaa vain tuo lapsen ja isän suhteen kehittyminen näissä olosuhteissa, joita en siis voi tällä hetkellä muuttaa. Varmaan ulospäin tuntuu kummalliselta että miksi elän tällaisessa suhteessa, mutta olemme nyt yhdessä päättäneet että menemme nyt jonkin aikaa miehen uran ehdoilla. Hänellä vei vuosikausia päästä asemaan jossa on nyt ja lapsi nyt sattui tulemaan kuvioihin samaan aikaan. Emme kumpikaan ole valmiita luopumaan kaikesta siitä, mitä miehen hyvä palkka meille mahdollistaa muuten tällä hetkellä, siksi on nyt elettävä näiden korttien mukaan mitä on. Meidän parisuhteen tilaa ei tarvitse tässä ketjussa spekuloida, en halua tehdä sitä itse missään muuallakaan. Ap