Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä, jos 32-vuotias nainen ottaa 49-vuotiaan miehen
Kommentit (17)
ei kiinnosta muiden valinnat, ihan ok minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö kauhistella ikäeroa vai mitä odotat? Joo onhan sitä ikäeroa mut ei tuo nyt niin tavatonta ole. Nainenkin ollut ihan aikuinen, kun miehen kanssa meno yhteen, ei siis mikään 17-v. teini tms.
ihan sama.
silmään pistää "ottaa". oliko naisella paljonkin valikoimaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuntemat naiset joilla on itseään 20 vuotta vanhempi mies on sellaisia, jotka suoraan sanottuna eivät saisi ikäisiään. Rumia, isokokoisia tai yksinkertaisesti aivan mitäänsanomattoman näköisiä naisia. Heille vanhemmat, epätoivoiset sinkkumiehet ovat pelastus, sillä noille sinkkumiehille usein riittää vain se että nainen on nuori, ulkonäöstä viis.
Tilanne on siis win-win.
Ihan normaalia huoraamista. Annettaan piparia, että saadaan omaa elintasoa nostettua ilman työtä. Mies on mitä ilmeisemmin naista huomattavasti varakkaampi. Jos taas on niin päin, että nainen on varakkaampi, niin silloin ei tietenkään ole kyse huoraamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä suunnitelma hoitoviettiselle. Parahiltaan kun lapset lentää pesästä niin pääsee hoivaamaan raihnasta miesvanhusta.
hyvä hyvä 7. eli aina kun mies on varakkaampi kuin nainen, on nainen huora.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä millaisia ihmisiä he ovat. Tietenkin. On olemassa täysin infantiileja 30-50-vuotiaita ja hyvin kypsiä ja kiehtovia parikymppisiä.
Jos ikäerot ovat elämässä noin keskeisellä sijalla kannattaa tutustua esim. Charlie Chaplinin ja Pablo Picasson elämäkertoihin.
Ja miten ihminen, mies tai nainen, "ottaa" itselleen kumppanin? Miten se tapahtuu, onko sillä "otetulla" kumppanilla mitään sanomista asiaan? Jos toinen on "otettavissa", niin suhteessa on tod. näk. oleellista ihan joku muu asia kuin osapuolten iät.
Mitä väliä, jos ovat onnellisia niin siitä vaan
Meillä minä olen 48 ja mies 37, miehen ystävät nikottelevat tätä hiukan. Mutta onko sillä mitään väliä minkä ikäisiä ollaan, kunhan ollaan onnellisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 14:28"]
Riippuu siitä millaisia ihmisiä he ovat. Tietenkin. On olemassa täysin infantiileja 30-50-vuotiaita ja hyvin kypsiä ja kiehtovia parikymppisiä.
Jos ikäerot ovat elämässä noin keskeisellä sijalla kannattaa tutustua esim. Charlie Chaplinin ja Pablo Picasson elämäkertoihin.
Ja miten ihminen, mies tai nainen, "ottaa" itselleen kumppanin? Miten se tapahtuu, onko sillä "otetulla" kumppanilla mitään sanomista asiaan? Jos toinen on "otettavissa", niin suhteessa on tod. näk. oleellista ihan joku muu asia kuin osapuolten iät.
[/quote]
Chaplinin luonne on jälkeenpäin analysoitu narsistiseksi, oli riippuvainen ihailusta ja palvomisesta ja käyttäytyi lapsiaan ja kaikkia vaimojaan kohtaan tyrannimaisesti. Suhde teinityttöön keski-ikäisenä perustui hänen omaan valta-asetelmaansa ison ikäeron suhteessa. Huono esimerkki siis.
Mun systeri meni itseään 20 vuotta vanhemman kanssa naimisiin ollessaan 28. Tämä mies oli tosi nuorekas ja nuoren näköinen silloin, ei mitenkään erityisemmin rikas mut lainat kuitenkin maksettuna jne. Muutenkin mies oli silloin tosi hauska, rento, he matkustelivat paljon (systerillä itselläänkin hyväpalkkainen duuni). Heille syntyi kaksi lasta mut ongelmat alkoivat kun mies täytti 60. Siihen asti oli ollut freesi ja "menevä mies" mut sit alkoi ihan vaan fysiikka tulla vastaan. Jos jonkinmoista nivelrikkoa ja verenpaine-ongelmaa, ulkonäkö repsahti niihin aikoihin jotenkin tosi nopeasti, ja sit kun jäi eläkkeelle niin jotenkin karkasi häneltä fiilis elämässä, työ oli ollut iso osa hänen elämäänsä. Ei osannut nauttia eläkepäivistä, kotosalla pyöri ja oli ahdistunut. Samaan aikaan lapset kumminkin vielä aika pieniä, paljon harrastuksiin kuskaamista ja vaimo vielä ihan "simpsakka"ikäisekseen, halusi matkustella ja käydä konserteissa jne. mut mies ei jaksanut.
Nyt mies on toipunut eläkekriisistään ja asiat on paremmin mut terävin kärki on poissa. Nukkuu joka päivä päiväunet. Arkea pyörittää kyllä hyvin eikä hommat ole vaimon harteilla mutta tosiaan nyt se ikäero näkyy ja tuntuu. Vaimo kuitenkin rakastaa miestään ja tiesi ikäeron tuomat "riskit" ja on suht onnellinen suhteessa mut mies on vaan fyysisesti ja henkisesti vanha. Ei sille mitään voi.
Että kannattaa tätä miettiä ja tähän varautua, että viimeistään siinä kohtaa ikäero alkaa tuntua, kun 60 tulee täyteen ja eläkeikä koittaa... Että näin.
Ja kaikki varmaan arvaa, etten puhunutkaan siskostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lähes yhtä suuri ikäero. Vuosia ollaan oltu yhdessä ja onnellisia ollaan! Yksi lapsi on. Minulla on miestä suuremmat tulot; rahan takia en häntä valinnut vaan koska rakastan häntä. Jos tilanne joitain häiritsee niin ihan vapaasti... :-)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 14:22"]
hyvä hyvä 7. eli aina kun mies on varakkaampi kuin nainen, on nainen huora.
[/quote]
Juuri näin. Mikä kohta tässä ei täsmää?
Eli lopputulos on se että 49-vuotiaat miehet pitivät asiaa ok.na ja muut eivät kannattaneet.
Onhan siinä etunsa. Jos nainen on hoitoalalla, niin voi sitten hoitaa miestä vanhuuden kynnyksellä kotona, siksi monet vanhemmat miehet valitsevatkin naisen hoitoalalta.