Vihdoinkin saan miehen lapselta hyvänyönsuukkoja!

Neljä vuotta siinä meni, mutta nyt lapsi (9v) ottaa vastaan ja antaa hyvänyön suukon joka kerta kun on meillä. :) Muuten ei ole ollut mitään varsinaisia hyväksymis ongelmia, vaikka tiedän että pidän tiukempaa kuriakin kuin lasten oma äiti. Tosin mieheni on vielä tiukempi ja alusta asti on lapsille tehty selväksi, että meillä on säännöt joita noudatetaan ja aikuisia totellaan, oli sitten oma vanhempi tai ei. 

Miehellä on toinenkin lapsi, jo 12v joka heti alusta lähtien, silloin 9 vuotiaana, antoi haleja ja pusuja ja tykkäsi tulla kainaloon ja syliin. Oma poikani (11) on myös tällainen läheisyydestä tykkäävä mutta nuorin lapsi ei ole sellaisesta ikinä välittänyt. Siksi tuntuukin mahtavalta, että nyt saan vihdoin hyvänyön suukon. Isä on tietysti lapselle tärkein ja hän on aina saanut suukonkin.

Miten muilla äitipuolilla? Kauanko on mennyt että lapsi on oikeasti hyväksynyt sinut ja välit lapseen alkaneet tuntua läheisiltä? 

Meillä siis se tilanne, että lapset ovat aina ollet paljon meillä, n puolet kuukaudesta. Uskon että niillä perheillä jossa miehen lapset käyvät vain joka toinenviikonloppu, on haasteellisempaa luoda läheisiä välejä lapsiin.