Lue keskustelun säännöt.
Kuinka vanhana olit/olet valmis vakiintumaan?
11.03.2014 |
Juttelin tuossa työni puolesta erään 20-vuotiaan miehen kanssa, joka kertoi, että olisi halukas vakiintumaan kun vain hyvä kumppani löytyisi, ei kuulemma harrasta yhden illan juttuja ja haluaa vain löytää sen oikean ja asettua aloilleen.
Jotenkin suloista minusta, mutta mietin sitten itsekseni, että onko mussa jotain vikaa? Olen nimittäin 35-vuotias ja en koe, että olisin vielä valmis olemaan vain yhden ihmisen kanssa lopun elämääni!
Mites teillä? Haluaako noinkin nuoret nykyään jo vakituisen kumppanin loppu elämäkseen? Toisaalta ihanalta kuulostin pojan haaveet, mutta jäin vain miettimään, että mitenhän en itse vieläkään halua vakavaa suhdetta?
Kommentit (10)
Olen nyt jo vakiintunut. Olen 18-vuotias ja lukion toisella. Olen seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta, olemme olleet kihloissa vähän yli vuoden, olemme suunnitelleet menevämme lähitulevaisuudessa naimisiin ja asumme yhdessä....
ja en koe olevani valmis tähän. Minkäs teet, tästä ei ole ulospääsyä. En todellakaan tahtoisi elää loppu elämääni vain yhden ja saman ihmisen kanssa, vaikka rakastankin häntä yli kaiken. Muttas minkäs teet, lupaus avioliitosta on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä on tämä "vakiintuminen"?
Jokaisen seurustelukumppanini kanssa olen ollut niin kauan kuin on tuntunut hyvältä.
Viimeisin suhde on kestänyt nyt kaksitoista vuotta.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:17"]
Olen nyt jo vakiintunut. Olen 18-vuotias ja lukion toisella. Olen seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta, olemme olleet kihloissa vähän yli vuoden, olemme suunnitelleet menevämme lähitulevaisuudessa naimisiin ja asumme yhdessä....
ja en koe olevani valmis tähän. Minkäs teet, tästä ei ole ulospääsyä. En todellakaan tahtoisi elää loppu elämääni vain yhden ja saman ihmisen kanssa, vaikka rakastankin häntä yli kaiken. Muttas minkäs teet, lupaus avioliitosta on tehty.
[/quote]
Voi sinua! miksi et voi lähteä suhteesta jos et halua siinä olla? Onko kyse läiheisten painostuksesta vai mistä? :(
Mielestäni elämä on liian lyhyt siihen, että sen viettäisi ihmisen kanssa jonka kanssa ei tunnu oikealta, tsemppiä sinne!
No siitä suuresta rakkaudesta, Siitä Oikeasta jokainen haaveilee viimeistään 15- vuotiaana, harrasti sitten yhden illan juttuja tai ei. Luulen siis että aika moni olisi valmis jo nuorena "asettumaan aloilleen", jos se kumppani vaan löytyisi. Miksi muuten jo 13- vuotiaat seukkaisivat?
Niin ja btw, mulle vakiintuminen tarkoittaa ihan muuta kuin sitä että rakastuu. (Sitähän se vain on pohjimmiltaan, kun löytää jonkun jonka kanssa haluaa olla loppuelämän.)
Itse vakiinnuin kun olin 14v. En silloin tietenkään ajatellut, että nyt vakiinnun vaan kaikki meni omalla painollaan. Nyt 22v. ja edelleen siis sama mies. Onnellinen olen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nyt seurustellut 5 vuotta ja risat, siis 16 -vuotiaasta. Elämäntyyli sopii minulle mainiosti ja tämä on se, mitä haluan - harmi vain, ettei tuo vastapuoli tunnu arvostavan minua enää pätkääkään ja taidetaan olla ihan eri aallonpituuksilla. Mutta ei se sitä muuta, etteikö tämä olisi "minun juttuni", ihminen on väärä vain.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:17"]
Olen nyt jo vakiintunut. Olen 18-vuotias ja lukion toisella. Olen seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta, olemme olleet kihloissa vähän yli vuoden, olemme suunnitelleet menevämme lähitulevaisuudessa naimisiin ja asumme yhdessä....
ja en koe olevani valmis tähän. Minkäs teet, tästä ei ole ulospääsyä. En todellakaan tahtoisi elää loppu elämääni vain yhden ja saman ihmisen kanssa, vaikka rakastankin häntä yli kaiken. Muttas minkäs teet, lupaus avioliitosta on tehty.
[/quote]
Voi sinua! miksi et voi lähteä suhteesta jos et halua siinä olla? Onko kyse läiheisten painostuksesta vai mistä? :(
Mielestäni elämä on liian lyhyt siihen, että sen viettäisi ihmisen kanssa jonka kanssa ei tunnu oikealta, tsemppiä sinne!
[/quote]
Ei ole painostuksesta kyse, vaan siitä, että rakastan mun miestä.. Tai en tiedä rakastanko, vai onko tämä kiintymystä... En uskalla lähteä pois, pelkään, että jään yksin, pelkään hänen satuttamista, pelkään muiden reaktiota, pelkään ihan kaikkea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:17"]
Olen nyt jo vakiintunut. Olen 18-vuotias ja lukion toisella. Olen seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta, olemme olleet kihloissa vähän yli vuoden, olemme suunnitelleet menevämme lähitulevaisuudessa naimisiin ja asumme yhdessä....
ja en koe olevani valmis tähän. Minkäs teet, tästä ei ole ulospääsyä. En todellakaan tahtoisi elää loppu elämääni vain yhden ja saman ihmisen kanssa, vaikka rakastankin häntä yli kaiken. Muttas minkäs teet, lupaus avioliitosta on tehty.
[/quote]
Voi sinua! miksi et voi lähteä suhteesta jos et halua siinä olla? Onko kyse läiheisten painostuksesta vai mistä? :(
Mielestäni elämä on liian lyhyt siihen, että sen viettäisi ihmisen kanssa jonka kanssa ei tunnu oikealta, tsemppiä sinne!
[/quote]
Ei ole painostuksesta kyse, vaan siitä, että rakastan mun miestä.. Tai en tiedä rakastanko, vai onko tämä kiintymystä... En uskalla lähteä pois, pelkään, että jään yksin, pelkään hänen satuttamista, pelkään muiden reaktiota, pelkään ihan kaikkea...
Nyt, olen 20-vuotias ja luulen, että haluan viettää loppuelämäni ja ainakin lähitulevaisuuden vuodet miesystäväni kanssa.
kaksikymmpisenä halusin vakiintua ja sainkin sitten haluamani. Ei ole kyse jostain nykyajan jutusta,kun sanot, että "nykyään". Ennenhän usein vakiinnuttiin hyvin nuorina.Enemmän ihmettelen sinun tapaasi ajatella, mutta erilaisia ollaan ja kukin tavallaan.