tuntuu kuin odottaisin yksin vauvaa

Ketään ei kiinnosta, kukaan ei ehdi tapaamaan ja mies on töissä. Äiti asuu kaukana ja puheluttkin harvenneet, on kiire miesystävän kanssa. Ystävillä ei lapsia.

Anoppia ei tunnu kiinnostavan, kaksi kertaa kysynyt kuinka voin.

kaipaisin tukea, rohkaisua ja jonkun. Pyysin miestä rasvaamaan jalat koska olen atoopikko, kiireessä suostui, sekin tuntui niin lohduttavalle että itkin salaa. Muuta ei ole ollutkaan.

Luen tätä palstaa ja silittelen vauvaa ja itlen usein kun on niin yksinäistä janturvaton olo.

Millä piristyisi ja onko normaalia? Luulin että lähipiiri olisi ilossani mukana ja arvostaisi.