Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu eri elämäntilanteessa olevan kanssa
09.04.2014 |
Mulla on sellainen havainto, että seurustelen ihmisen kanssa, jonka kanssa meillä on eri elämäntilanne. Minä olen muutaman vuoden nuorempi, mutta teen täyttä työviikkoa ja minulla on pieni lapsi. Seurustelukumppanini vielä opiskelee, ja hän käy bilettämässä pari kertaa viikossa. Muutenkin tykkää tissutella alkoholia, minä en niinkään. Kun olemme yhdessä, hän ei tietenkään biletä, jos olemme lapsen kanssa siis, muutoin saatamme käydä yhdessä viihteellä myös.
Mutta kieltämättä ärsyttää herätä itse keskellä työviikkoa toisen känniviesteihin, kun itse yrittää saada nukutuksi että pääsee heräämään aamulla puoli kuusi.
Muilla kokemusta samasta, "aikuistuuko" toinen osapuoli jossain vaiheessa? Olen 25 ja kumppanini 29.
Kommentit (8)
Ei sitä voi etukäteen tietää. Useimmat aikuistuu, ja on erittäin luonnollista opiskeluaikana elää kuten tuo kumppanisi. Mutta onhan niitä "ikuisia poikamiehiäkin", jotka jatkavat tuollaista kaverien kanssa biletyselämää vielä nelikymppisenäkin. Itse jätin vähän päälle kolmekymppisenä sellaisen, joka ei edes opiskelujen päätyttyä lopettanut luuhaamista baareissa kaverien kanssa ja muuta minun haaveena olleen perhe-elämän kanssa yhteensopimatonta touhuamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuistuu, mutta kannattaako sitä odotella? Siihen saattaa mennä tovi jos toinenkin.
voi seurustella tottakai, pitää hauskaa ja hengailla. suhde ei toimi ns syvemmällä tasolla jos ei ole samassa elämänvaiheessa. isot kysymykset kuten lapset, asuinmuoto, asuinpaikkakunta ja rahankäyttö pitää sopia - muuten ei kannata kun ero tulee ihan varmasti
jos sinulla ei ole ns kiire ja kaveri on kiva, mukavaa seuraa ja rakastamista on puolin ja toisin niin katsele vielä. jos ei jossain vaiheessa (sinun aikataulusi mukaan eli vuosi, pari, ei vuosikymmentä!) "aikuistu" niin älä muuta yhteen! ei tule toimimaan.
Tosi kiva saada asiallisia vastauksia, kiitos niistä.
Olemme tosiaan seurustelleet vasta 4kk nyt, ja olen huomannut viimeisen kuukauden aikana, että kumppanin "biletys" on lisääntynyt sekä myöskin tissutteluhalu.
Jokin pelko takaraivossa sanoo, että tämä voi olla sellainen vaihe suhteessa, kun toisen todellinen luonne alkaa näkyä. Ehkä pelkään, että olen kohta yhdessä miehen kanssa, joka juo olutta monta kertaa viikossa ja kasvattaa kaljamahaa yms ja jota ei kiinnosta perhe-elämä (lisää lapsia olisi kummankin toiveissa, mutta jos lopputulos on se että minä hoidan lapset yksin niin ei kiitos).
Olemme etäsuhteessa, ja näemme vain viikonloppuisin. On ikävää, kun kumppani haluaa lähteä juomaan ulos silloin kun voisimme viettää yhteistä aikaa, enkä itse pääse mukaan jos lapsi on minulla. Se on pois meidän yhteisestä ajasta. Jo sen lisäksi, että viikot ollaan erillään.
Mies on muuten kaikin puolin todella helmi ja tunnetta on mukana paljon. Eroamassa en siis todellakaan nyt ole, mutta aivan ehdottomasti "katselukannalla" olen.
Ja se myös ärsyttää kun kumppani herää aina puolilta päivin ja sitten kun soittaa minulle, saan kuunnella sitä valitusta siitä, kuinka on huono olo. Ei kuitenkaan tunnusta, että se johtuu juomisesta, minkä se aivan varmasti tekee.
t. Ap edelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiei, nyt tarkkana! Vaikuttaa todella pahalta, en uskaltaisin alkaa suhteeseen tollaisen miehen kanssa, joka jo suhteen alkuvaiheessa käyttäytyy noin :/ Tilanne pahenee aivan varmasti, toisia se alkoholi vaan vie..ja älä koskaa, ikinä ikinä tee lapsia tollasen miehen kanssa!!!!
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 12:03"]
Voiei, nyt tarkkana! Vaikuttaa todella pahalta, en uskaltaisin alkaa suhteeseen tollaisen miehen kanssa, joka jo suhteen alkuvaiheessa käyttäytyy noin :/ Tilanne pahenee aivan varmasti, toisia se alkoholi vaan vie..ja älä koskaa, ikinä ikinä tee lapsia tollasen miehen kanssa!!!!
[/quote]
Lapsia ei olla tekemässä juuri nyt eikä vielä aikoihin kun ei yhdessäkään asuta. Mutta voinko edellyttää tai edes toivoa että mies jäisi kotiin lapsen ja minun kanssa viikonloppuna, jos meidät kutsutaan jonnekin juhlimaan, jonne minä en lapsen takia voi lähteä? Minusta se olisi itsekästä minulta vaatia, että mies on minun ja minun lapseni kanssa jumissa kotona. :( Tietysti sitä toivoisi, että noissa tilanteissa mies valitsisi lapsen ja minun seuran, mutta kun näin ei automaattisesti ole, niin.. :(
Ehkä "aikuistuu", ehkä ei. Riippuu siitä, kokeeko hän sellaiseen tarvetta. Sun kannattaa vähintään panna kännykkäsi äänettömälle yöksi, jotta saat nukkua: hanki herätyskello erikseen. Yöheräily ei tosiaan ole kivaa ja jos se kestää pitkään, siitä voi olla tosi vaikea päästä eroon myöhemmin.