Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua kun jännittää, miten miehen lapset suhtautuu!
06.05.2014 |
Tapaan siis viikonloppuna ekaa kertaa uuden miehen lapset ja hieman jännittää miten suhtautuvat minuun, vaikka toki ovat varmaan jo muutaman kk tienneet meidän seurustelleen vajaan vuoden. Eniten ehkä jännittää miehen 18v tyttö, pojat 22 ja 25 ei niinkään kun heillä jo oma elämänsä ja tyttöystävänsä jne. Ja se mikä tilannetta vielä hankaloittaa, on se että olen heidän isäänsä 15v nuorempi....Oisko kellään vinkkejä tilanteeseen, miten osaisin "varauta" tai ennakoida?
Kommentit (26)
Alkoiko suhteenne ennen miehen eroa? Siinä tapauksessa aika turha odottaa kovin lämmintä vastaanottoa. Muutenkin kannattaa varautua siihen, että ikäsi todella on heille järkytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei alkanut ennen, mutta mies oli vain 2kk ennen tapaamistamme eronnut. Miehellä ikää 56 ja minulla 41.
ap
Suhtautuvat miten suhtautuvat. Et sinä heidän kanssaan seurustele. Kohteliaat välit ovat aivan riittävät.
Isälläni on samanikäinen naisystävä kuin minä (n.30v).
Minulla oli hirmuiset ennakko asenteet tähän naiseen. Ensimmäisen kerran kun nähtiin hän oli aito oma itsensä ystävällinen jne. Ei hänestä tietenkään mitään äitipuolta minulle ole tullut mutta mukava ihminen kuitenkin.
Onko miehen erosta pitkä aika? Voi olla että olet lasten mielestä kodin rikkoja jne. Sinuna kohtelisin heitä kuin aikuisia, en kyhnäisi miehessä ja kunnioittaisin sitä että mies on lastensa isä ja sinä olet kuviossa uusi ihminen.
Kuinka paljon sinulla on ikäeroa miehen lapsiin?
Ei kai tuohon muuta vinkkiä ole antaa, kuin älä yritä ottaa äitimäistä kyllä minä tiedän paremmin -roolia. Suhtaudut aikuisiin lapsiin kuten esim. samanikäiseen serkkuusi. Et yritä miellyttää tai puhua korostetusti nuoriso-aiheista, vaan olet oma itsesi. Osoitat kiinnostusta lapsia kohtaan ja kerrot jotain myös itsestäsi, mutta et ylikorostetusti nyt tutustutaan -asenteella, vaan kuten esim. kaverin bileissä kaverin uudelle tyttoystävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, jos olet kuitenkin itsekin jo nelikymppinen, niin ei tuo ikä varmaan ole mikään kompastuskivi. Se sen sijaan on vaikeaa, että ero on vielä niin tuore. Aikuisetkin lapset voivat ottaa vanhempien eron tosi raskaasti. Ole ystävällinen, mutta älä yritä liikaa, anna heille tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, aina näitä lapsentekojuttuja jostain sikiää!! En todella ala, minulla 2 lasta (yläkouluikäisiä) ja ne minulle riittävät. Mies sen sijaan on useamman kerran sanonut vauvoja nähdessään että eikös olis kiva tuollainen jne. Ja tietää kantani. Olen kuitannut takaisin, että niin, oishan se kätevää kun isä pystyy hoitamaan eläkkeellä olleessaan lapsen siinä sivussa. Tiedän, ikävästi sanootu, etenkin kun miestä todella haittaa meidän ikäeromme....
ap
Ikäerolla ei mitään merkitystä, olet heidän silmissään ikäloppu olit sitten 40v tai 50v. Toinen jalka haudassa.
Älä suhtaudu heihin sen kummemmin, kuin suhtautuisit nuoreen työkaveriin tai harjoittelijaan. Ystävällinen ja kohtelias käytös riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se ei voisi jopa olla niistä lapsista mukavaa että isä on löytänyt rinnalleen kumppanin jonka seurassa viihtyy ja on onnellinen eikä yksinäinen? Eikös ne lapset loppujen lopuksi toivo vanhemmilleenkin onnea. Kummallista että uusi kumppani nähdään heti negatiivisena asiana. Varsinkin kun lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Luulen että enemmän lapsia huolettaisi onneton ja yksinäinen isä kuin onnellinen ja rakastunut.
Ole ystävällinen, mutta älä mielistelevä.
Hyväksy se, että heidän seurassaan miehesi on ensisijaisesti aina isä, vaikka muuten varmasti olet nro 1. Ne hetket voinet lapsille kuitenkin suoda.
Ole kiinnostunut heistä ihmisinä, mutta varo utelemasta liikaa. On paljon asioita, joista ei välttämättä isän edessä halua kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jossain vaiheessa onkin mutta pari kuukautta erosta tuo vaan harvemmin menee niin. Se ottaa aikansa surra sitä, että vanhemmat eivät ole enää yhdessä. Toki joissain tapauksissa liitto on näyttäytynyt niin helvetillisenä lapsillekin, että hekin ovat suorastaan toivoneet eroa. Mutta tuossa on kymmenien vuosien liitto takana, siihen on varmasti kuulunut hyviäkin aikoja.
Tuo edellinen siis vastauksena 12:lle. Kannattaa olla realistinen eikä odottaa liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eiköhän se iskä ole aikuisten lastensa kanssa asiasta keskustellut ja ovat valmiita tapaamaan uuden kumppanin. Hyvin se menee. Mun veikkaus on että lapset ovat iloisia isänsä onnesta.
Toivottavasti ne tajuaa, että sinä olet se, joka hoitaa heidän isänsä hautaan eli mahdollistaa sen, etä heidän ei tarvitse miettiä isän vointia, dementoitumista, palvelutalopaikkaa. Hieno homma heille.
Täytyy kyllä ihmetellä miten paljon ihmisillä onkaan mielenterveysongelmia, kun lukee näitä av:n vastauksia sinulle. Mutta ole vain oma itsesi, ja älä roiku miehessä kiinni, niin kyllä se siitä. Kyllä tuon ikäiset ajattelevat enemmän isän onnellisuutta kuin näkisi sinut uhkana. Miksi edes kun ovat omillaan?
Minä olin noin 17-vuotias, kun eronnut isäni alkoi seurustella uuden naisystävänsä kanssa. Samat iät suurinpiirtein kuin teillä. Ei minua ainakaan yhtään haitannut. Toivoin molemmille vanhemmille, että löytävät rinnalleen uudet kumppanit, eivätkä ainakaan ripustaudu meihin lapsiin.
Tuo lapsiin ripustautuminen osuu meilläkin sillain lähelle, että miehen ex-vaimo on läheisriippuvainen ja tyttö kärsinyt siitä eniten. Äiti syyllistää tyttöä jatkuvasti jostain jos haluaa esim. lähteä kavereiden kanssa mökille, niin äiti vonkuu, että sitten jää yksin kotiin jne. Ja soittelee meihelleni jatkuvasti, että puhu tytölle nyt järkeä ettei lähtisi mökille tai että autossa palaa tämä ja tuo valo, voitko tulla katsomaan. Että kiristää tuon naisen käytös välejämme ja mietinkin, että toivottavasti ei nyt ole aivan myrkyttänyt tyttöä minua vastaan :(
ap
Alue: Aihe vapaa
Ota tapaamiseen mukaan PALJON käteistä (mieluiten isoja seteleitä)...
Ja ole antelias... eivät he muute sinua siskopuolekseen hyväksy