Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi vaikean lapsuuden eläneet eivät ymmärrä sitä,

Vierailija
08.04.2014 |

ettei se oma lapsi korjaa mitään..

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
08.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ymmärrän sen erittäin hyvin, senpä takia en hankikaan lasta.

Vierailija
2/6 |
08.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No eivät kaikki vaikean lapsuuden omaavat ajattele noin.

Mietin kauan, että en hanki lasta. Lapsen haluaminen on aika luonnollista, oli sitten tausta mikä on.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
08.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä sen pitäisi korjata? Minulla oli vaikea lapsuus, nyt olen aikuinen ja yhden lapsen äiti. Jos jotain hyvää pitää sieltä lapsuudestani hakea, niin ainakin tiedän nyt, että miten ei kannata toimia vanhempana. Ja kun niistä omista lapsuustraumoista voi kuitenkin päästä yli ja keskittyä elämään nykyhetkessä. 

Vierailija
4/6 |
08.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä, mitä tarkoitat.

Vierailija
5/6 |
08.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

 

Sen olen huomannut, että historialla on taipumus toistaa itseään. Harras toiveeni oli antaa lapselleni parempi lapsuus kuin itselläni, olen itsestäni riippumattomista syistä pystynyt siihen vain osittain. Lapseni on saanut kuitenkin rakkautta ja kehuja toisin kuin minä.

 

En ole kuitenkaan olettanut koskaan, että lapsi jotenkin muuttaisi oman lapsuuteni taikka tulisin onnellisemmaksi kun minulla on lapsi. Olen ollut inhorealisti.

 

Olin käsitellyt terapiassa lapsuuttani paljon ja olen kyennyt aivan erilaiseen vanhemmuuteen kuin omat vanhempani. Se kuitenkin on järisyttänyt maailmakatsomustani, että kuinka tiukassa sukupolvien ”kiroukset” ovat. Eli olemme saaneet todella paljon vaikeuksia kohdallemme juuri aikana jolloin lapsi oli pieni.

 

Vierailija
6/6 |
08.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarkoittaakohan ap sellaisia ajatuksia kuin että etämä sukupolvi korjaa menneet sukupolvien ketjussa? Loppu hyvin, kaikki hyvin. Että kun lopulta kasvaa onnellisia lapsia, voidaan ne menneet unohtaa? Se on tavallaan totta, jos se toteutuu, mutta mikäänhän ei takaa että nämä onnelliset lapset saavat myös onnellisen aikuisuuden ja lisää onnellisia lapsia.

 

tai että se vaikean lapsuuden kokenut saa kuitenkin elää yhden tai useamman onnellisenkin lapsuuden, lastensa mukana? Sekin on totta, mitta vain jos hän on työstänyt omia kokemuksiaan niin paljon, että kestää ne väistämättä kaikille tulevat takaiskut, sairastumiset, lasten rajojen kokeilut, huonot kouluarvosanat, mitä tahansa nyt tuleekin, mistä epävarma vanhempi voi flipata.