Lue keskustelun säännöt.
Suomessa asuvat, joilla venäläinen/ulkomainen puoliso
17.02.2014 |
Miten teillä sujui puolison sopeutuminen? Oliko töitä helppo saada? Oliko ystäviä helppo saada? Miten muut suhtautuvat, tuleeko julkisilla paikoilla paheksuntaa?
Lähdin ulkomaille työharjoitteluun, jonka oli tarkoitus kestää vain puoli vuotta, mutta rakastuin venäläiseen työkaveriini korviani myöten ja olemme jääneet tänne asumaan jo kahdeksi vuodeksi.
Nyt haluaisimme molemmat perustaa perheen ja asettua aloillemme, mutta kumpikaan ei pidä tämänhetkisestä asuinmaastamme. Emme voisi kuvitellakaan kasvattamamme lapsemme täällä. Mies on kotoisin Baltiasta, eikä hän halua palata takaisin.
Molemmat haluaisivat Suomeen kovasti. Mieheni ihailee suomalaista kulttuuria, työmoraalia ja yhteiskuntaa ja olisi kovin innoissaan muuttamaan vaikka heti. Itse kuitenkin olen epäileväinen sen suhteen miten venäläiselle löytyisi töitä ja miten naapurit suhtautuisivat yms. Olenko vain typerä? Suhtautuvatko suomalaiset vihamielisesti kaikkia venäläisiä kohtaan, etenkin pk-seudulla?
Miehellä on omassa maassaan yliopisto-opinnot kesken, mutta haluaisi aloittaa englanninkieliset AMK-opinnot sekä suomen kielen opiskelun Suomessa ja samalla etsiä töitä. Hän on kova tekemään töitä, mutta nyt toimistohommissa ollessaan ei enää haluaisi siivous- tai raksatöihin, tosin kyllä ymmärtää, että ainakin aluksi niitä on varmaan pakko tehdä. Itse varmaan saan työpaikan helpommin ja voin tarvittaessa elättää molempia hetken, jos saamme opiskeluasunnon (itsellä vielä opinnot hieman kesken). Toivon kovasti, että IT-tutkinnon saatuaan ja suomea opittuaan mieheni työllistyisi ja voisimme keskittyä perhe-elämään. Harkitsemmen myös oman yrityksen perustamista.
Kaipaisin siis kovasti neuvoja tai mielipidettä muilta samankaltaisesta tilanteesta aloittaneilta. Miten asiat lähtivät sujumaan?
Kommentit (5)
Kuulostaa viron venäläiseltä ja ymmärrän ettei siinä tapauksessa halua takaisin viroon. Miehesi on Baltiassa syntynyt, oletko itse sitten syntynyt skandinaviassa etkä suomessa? Näinkö itsesi esittelet, kun syntymäpaikkaa kysytään. En myöskään ymmärrä, että asutaan jossain, mistä ei tykätä. Seura nimenomaan vaikuttaa hurjasti siihen miten viihtyy. Ihanan miehen kanssa asuisin vaikka seipään nokassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuin Baltiasta, kun en halunnut, että ihan täysin tunnistettavissa oltaisiin, normaalisti en tietenkään puhu miehestäni näin.
Mieheni onkin ainoa asia, joka saa minut pysymään täällä, yhdessä viettämämme aika saa minut onneni kukkoloille. Mutta kun käytännön asiat maassa eivät toimi ja lapsia haluaisimme hankkia, on täällä ikävä asua. Siksi juuri haluamme Suomeen, kun tästä maasta emme pidä.
Miten teillä sujui puolison sopeutuminen? Oliko töitä helppo saada? Oliko ystäviä helppo saada? Miten muut suhtautuvat, tuleeko julkisilla paikoilla paheksuntaa
Mies on kaakkois-aasialainen. Oli asunut täällä 5v ennen kuin tapasimme, joten en osaa kauheasti sopeutumisesta kertoa. Nykyään ainakin kestää kylmää ja pystyy syömään suomalaisia ruokia, vaikkeivat suosikeikseen ole nousseet. Hän valmistuu pian suomalaisesta amk:sta hyvin työllistävälle alalle. On nyt vuoden hakenut alansa töitä mutta ei ole päässyt vielä työhön, suomen kielen taito lienee esteenä. Pystyy normaaliin keskusteluun ja läpäisi kansallisuuteen vaadittavan tasokokeen, mutta tekee paljon kielioppivirheitä jne. Ystävät ovat pääasiassa vain kotimaalaisiaan Suomessa asuvia, ei yhtään läheisenpää suomalaista ystävää. Exä tosin oli suomalainen, kuten minäkin :) Hän on kyllä tosi sosiaalinen, joten ei ole kyllä siitä kiinni. Paheksuntaa tai katseita ei kohtaa ikinä pk-seudulla asuessamme, Keski-Suomessa ihmiset olivat olleet kiinnostuneempia. Ei kuitenkaan mitään rasistisia/negatiivisia kokemuksia, itä-/kaakkois-aasialaisillahan on Suomessa tietääkseni suht hyvä maine ahkerina ja hymyilevinä ihmisinä.
sanot hieman rasistisia asioita, jos Baltiasta niin on Latvialainen, Liettualainen tai Virolainen? Niin ei se ole venäläinen sitten. Mitä ihmettä te menitte Venäjälle ja mitä te siellä teette niin kauan, jos molemmat ette tykkää. Lähtisitte asumaan minne tykkäätte, Venäjä ei kaipaa sellaisia jotka asuvat mutta puhuvat paskaa sitten. Lähtekää vapaasti, jos ette muka tykkää. Mutta jos oli edullista asua siellä ja tehdä töitä, niin mitä sitä itse päätitte missä asutte. Olen Suomessakin tavannut ulkomaalaisia jotka jaksaa kritisoida ja kertoa kuinka eivät pidä kaikesta, ja aina sanonut niille suoraan että "no lähde jos et tykkää" normaali kritiikki on joskus paikallaan mutta kun joku vaan sanoo "emme pidä" ilman sen kummempia selityksiä, niin aina herää kysymys että miksi edes olette siellä. Jos asuu maassa, ihan missä tahansa maassa 2 vuotta ihan omasta tahdosta, eikä jalkaan köytettynä, niin täytyy jotenkin olla reilumpi tätä maata kohti.
Mieheni on Baltiassa syntynyt ja kasvanut, mutta suvultaan puhtaasti venäläinen, puhuu äidinkielenään venäjää, venäläinen nimi, jne. Emme siis asu Venäjällä vaan muualla Euroopassa, jonne molemmat tulivat vain väliaikaisesti töihin, mutta rakastuttuamme jäimme tänne, sillä mieheni ei osaa vielä suomea ja viestissäni mainitsemat ongelmat pelottavat.