Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotihiireksi iän myötä muuttunut....?!
13.05.2014 |
Mieltäni kaihertaa, olen aina ollut iloinen, sosiaalinen menijä. Tykännyt tehdä, nähdä, mennä ja tulla.. Nyt tässä viimeisen vuoden aikana tapahtunut muutos itsessä hämmentää. Minnekään ei huvita mennä eikä oikeen ketään nähdäkään. EN ole yhtään masentunut, mutta viihdyn itsekseni tai mökillä (ennen tulin päivässä hulluksi mökillä!) Varasin miesystävän kanssa reissun Kreikkaan kesällä ja sinnekin lähtö vaan ahdistaa :( Lapset jo aika isoja mutta niiden kanssa olo kotosalla on ihan parasta..en kaipaa oikein mitään muuta. Koiran ottoa kaipaan koska rakastan lenkkeilyä. Jos joku olisi kertonut mulle 4 vuotta sitten millainen nyt olen, olisin nauranut että "jep jep". Onko tässä joku vanhuus iskenyt? :-( Ikää 2kk:n päästä 40v!!!!
Kommentit (15)
Ihanaa että teitä on muitakin ;) tuli heti parempi olo!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 38v. ja tuntuu siltä, että viime vuosina haluni olla itsekseen ja vain kotona on lisääntynyt. Vielä kolmekymppisenä jaksoin lähteä baariin, elokuviin ja ulos syömään tai vaikka risteilylle. Baarielämä tuntuu jotenkin kaukaiselta ja kun taloudessa on ihan pieniäkin lapsia, niin ei oikein risteilytkään sytytä. Jotenkin lapset ovat vieneet menohalut mennessään. Ehkä tässä pitää odotella niitä viidenkympin villityksiä sitten, kun lapset ovat riittävän isoja, niin isä ja äitikin voivat joskus vaihtaa vapaalle...
Ihan normaaliahan tuo on, useimmat rauhoittuvat iän myötä ja kaipaavat vähemmän ulkoista tekemistä. Sisäinen maailma käy tärkeämmäksi ja ajattelu menee tekemisen edelle. Olen itse 39 ja minulla on jo muutaman vuoden ollut niin että tykkään olla lähinnä kotona ja yksin. Minusta siinä ei ole mitään ongelmaa, olen onnellinen näin.
Joo itekin huomaan ,kun 40 v. tulee mittariin kesäl,et sitä aika paljon tykkää olla omissa ajatuksissa ja viihtyy kotona.Mutta toisaalta olen ajatellut,että 40 v. ei ole vielä ikäloppu,niin oon ajatellut,että alan treffeillä käymään,jotain säpinää elämään...muutenhan tää menee seinien tuijotteluksi.Ehkäpä tää täst vielä sosiaaliseksi taas muuttuu ja rakkaudeksi...heh.
Kuin omasta kynästäni, ap. Minulla nyt ikää 42 ja viimeisten parin vuoden aikana olen ihan "mökkiytynyt". Työn ja teinien kautta tulee riittävästi pakollista sosiaalistumista, muuten on vaan niin kivaa olla kotona. Ja sama, ikävuodet 30-38 olivat todella vauhdikkaita, nyt olen silloisen itseni täydellinen vastakohta.
Yritän ajatella, että aika aikaa kutakin. Välillä kuitenkin ahdistaa tämä mummoutuminen ja mietin olenko oikeasti jotenkin tylsä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 35 v ja olen ollut kotihiiri jo monta vuotta. Käyn töissä ja vapaa-aikana olen mieluummin kotona. Nuorempana kävin baareissa, mutta se elämä lakkasi vaan kiinnostamasta. Kummasti sitä on rauhoittunut ja mun mielestä se on vaan hyvä asia. Eli ei ole mitenkään epänormaalia :)
Just toi sama, että mulle riittää työn mukana tuoma sosiaalisuus ja teinien kanssa oleminen/tekeminen ja välillä kuskailu - tuntuu etten jaksa/halua mitään enempää! Mutta samalla tunnen itteni ikälopuksi ja tylsimykseksi :-/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:54"]
Just toi sama, että mulle riittää työn mukana tuoma sosiaalisuus ja teinien kanssa oleminen/tekeminen ja välillä kuskailu - tuntuu etten jaksa/halua mitään enempää! Mutta samalla tunnen itteni ikälopuksi ja tylsimykseksi :-/
ap
[/quote]
Sulla on vaan vielä vähän kasvuprosessi kesken, kun vielä välität siitä, mitä muut sinusta ajattelee ;) Veikkaisin, että muutaman vuoden päästä sinua ei kiinnosta pätkääkään oletko muiden silmissä ikäloppu tylsimys vai et - elät niin kuin haluat, ja nautit siitä.
öö..ei mua kyllä yhtään haittaa mitä muut ovat mieltä - en mä sellaista murehdi. Vaan mua itseäni häiritsee se oonko ikäloppu tylsimys nyt sitten tästä loppuun saakka! Ja siis lähinnä hämmentää se että minusta on tullut entisen itseni vastakohta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37 v täällä ja muutuin kotihiireksi muutama vuosi sitten. Aikaisemmin viikonloput kotona ei olleet koskaan edes vaihtoehto, nykyään olen vain onnellinen kun kalenterissa ei ole mitään. Näin se menee, eikä haittaa yhtään.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:54"]
Just toi sama, että mulle riittää työn mukana tuoma sosiaalisuus ja teinien kanssa oleminen/tekeminen ja välillä kuskailu - tuntuu etten jaksa/halua mitään enempää! Mutta samalla tunnen itteni ikälopuksi ja tylsimykseksi :-/
ap
[/quote]
Sulla on vaan vielä vähän kasvuprosessi kesken, kun vielä välität siitä, mitä muut sinusta ajattelee ;) Veikkaisin, että muutaman vuoden päästä sinua ei kiinnosta pätkääkään oletko muiden silmissä ikäloppu tylsimys vai et - elät niin kuin haluat, ja nautit siitä.
[/quote]
Sepäs se, kun en oikein aina tiedä, nautinko tästä itse. En välitä siitä, mitä muut ajattelevat minusta, vaan välitän siitä, mitä itse ajattelen itsestäni. Höh, vaikea selittää... Tiedostan siis itse olleeni aiemmin vauhdikas, sosiaalinen, pirskahteleva ja iloinen ihminen, jolla oli paljon samanlaisia ystäviä ympärillään. Mutta nyt olevani kotona kökkivä (tylsä?) nelikymppinen, joka harvoin enää jaksaa tai viitsii tavata edes ystäviään (joista ilmeisesti monista on tullut samanlaisia kotihiiriä) tai innostua mistään. Tiedostan, että olen muuttunut ihmisenä, enkä ole varma onko muutos hyvään vai huonoon suuntaan. Ehkä osa minusta kaipaa noita iloisia ja vauhdikkaita vuosia, jonkinlaista menetetyksen haikeutta siis koen. Ehkä tämä sitten on jotakin sisäistä kasvua, ken tietää.
t. nelonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:18"]
öö..ei mua kyllä yhtään haittaa mitä muut ovat mieltä - en mä sellaista murehdi. Vaan mua itseäni häiritsee se oonko ikäloppu tylsimys nyt sitten tästä loppuun saakka! Ja siis lähinnä hämmentää se että minusta on tullut entisen itseni vastakohta?!
[/quote]
Se on ihan luonnollista tosiaan että noin käy. Aika aikaa kutakin. Todennäköisesti sopeudut asiaan kyllä melko nopeasti, kun huomaat että todella voit elää onnellisena, jopa onnellisempana kuin ennen, siinä "tylsässä" elämässäsi.
Mikä tätä hemmetin tavutusta vaivaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:18"]
öö..ei mua kyllä yhtään haittaa mitä muut ovat mieltä - en mä sellaista murehdi. Vaan mua itseäni häiritsee se oonko ikäloppu tylsimys nyt sitten tästä loppuun saakka! Ja siis lähinnä hämmentää se että minusta on tullut entisen itseni vastakohta?!
[/quote]
Ap mä niin tiedän mitä tarkoitat!
T. nelonen
Alue: Aihe vapaa
Minä täytin vasta 30 ja olen ollut tylsimys jo useamman vuoden :) Pidän kyllä kovasti jos meille tulee pari läheistä ystävää istumaan rauhallista iltaa, mutta en kaipaa pätkääkään kaupungille tai isojen ihmisryhmien keskelle. Isommat tapahtumat ovat ahdistavia ja mielestäni täysin turhia. Myös shoppailu on nykyisin rasittavaa. Haluan vain hakea tarvistemani asiat ja kiirehtiä pian kotiin.