Lue keskustelun säännöt.
Anna lapsella olla tylsää!
19.02.2007 |
Luin just jonkin lapsipsykologin mietteitä jostain sanomalehdestä, huolettomasti lueskelin junassa joten ei jäänyt mieleen nimet sen kummemmin.
Hän totesi siinä, kuinka nykyään jo pienetkin lapset ovat stressaantuneita ja oireilevat käytöksellään sen vuoksi. Kotona on tietokonepelit ja dvd:t ja telkkari sekä musiikki pauhaa, eli ei ole hetkeäkään " hiljaista" . Lapsia rahdataan jo pieninä harrastuksiin ja viriketoimintoihin.
Hän siinä jutussa päivitteli, miten ihmeessä hänen sukupolvestaan on tullut kunnollisia aikuisia ilman viriketoimintoja, kun hänkin esimerkiksi oli kotoisin ihan maalta, jossa joutui itse lapsena keksimään tekemistä ja leikkejä. Hän sanoikin suoraan, että nykyisin pitäisi uskaltaa antaa lapsella olla tylsää, jotta tämä saisi tilaa omalle mielikuvitukselleen ja osaisi rauhoittua.
Mielestäni aika fiksu ja mietteitä herättävä kirjoitus.
Kommentit (33)
Ja tuostapa tuli mieleen, että eräskin puolituttu asennutti AUTOONSA alle kouluikäisille lapsilleen - molemmille omat - dvd-laitteet!!! Eivätkä edes ajele pitkiä matkoja. Kun lapset eivät kuulemma jaksa muuten olla kyydissä... Onpa muuten mielenkiintoista seurata, mitä tuossa perheessä tapahtuu, kun lapset ovat murrosiässä!
Mihin tämä maailma on menossa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsuudesta ja nuoruudesta.
Vierailija:
Me asutaan kaupungissa, maalleko nyt pitäis muuttaa? ja myydä kaikki pelit ja vehkeet?
Meillä lapset ihan selvästi nauttivat tekemisestä. Mökillä on sitten tylsää kesällä, ja en mä voi sanoa itse nauttivani siitä kuin huomaan että lapset ikävöivät kotia ja tekemistä. Ja kyllä he keksivät mökillä sitä tekemistäkin, mutta siellä tosiaan kuulee usein lauseen " mulla ei ole mitään tekemistä" . Teini rupes " nauttimaan" mökillä olosta uudestaan sen jälkeen kuin sai sinne mopon jota rassata.
Monesti kuulee, että " pakko keksiä joka päivälle jotain menoa, kun muuten lapsella on niin tylsää" . Taitaa kuitenkin olla niin, että äiti ei itse jaksa ottaa vastaan sitä lapsen tylsyyttä... Joo, toki varmasti joskus kotona on tylsää, mutta SO? Elämässä nyt vaan välillä on tylsää! Mun mielestä hyvä tottua siihen pienestä pitäen. Välillä vaan ON tylsää.
Itse huomaan kyllä, että meidän 3v. tarvitsee " tylsää" , jotta mielikuvitus alkaa laukata. Asutaan kaupungissa ja on pelit ja vehkeet, mutta ei niitä ole pakko koko ajan käyttää!! Ei meillä lapsen tarvi koko ajan katsoa dvd-elokuvia, vaikka niitä onkin. Ja tietokoneeseen ei noin pienen tarvi koskea, saati että mitään pelikonsoleita hankittais.
Nyt tuolla pelaa kivipeliä: eli on kerännyt kesällä kiviä ulkoa ja nyt pelaa niillä sellaista peliä, että etsii samanvärisiä pareiksi. Ei tarvitse kummoiset lelut olla ja aika menee kuin siivillä...
Lelujakin toki on, mutta kyllä meillä lapsi parhaiten viihtyy askartelun (omaehtoisen, tarjoan vain välineet ja apua, hän itse keksii mitä tekee) ja sitten noiden mielikuvitusleikkien parissa, ei tarvi olla kaikkia Fisher Prisen satojen eurojen Little People maatiloja ja Legon suuria merirosvolaivoja...
Meinaan, että monet aikuisetkin tarvitsevat koko ajan jotain virikettä ja tekemistä kun taas toisille riittää pelkkä löhöily. Miksei sama pätisi myös lapsiin. Meidän 1,5-vuotias leikkii itsekseen pitkiä aikoja keskittyneesti kun taas serkkupoika on koko ajan jonkun aikuisen lahkeessa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viihdykkeillä ja virikkeillä, vaan omallekin mielikuvitukselle pitäisi antaa tilaa. Toisaalta vertaaminen " minun lapsuuteeni" joskus vuonna kivi ja vasara ei ole oikein kohtuullista - maailma ON niin kovin erilainen kuin silloin, ei sinne enää ole paluuta. Ei ole reilua odottaa lasten elävän menneessä maailmassa, kun useimmat aikuisetkaan eivät siihen pysty.
JOS asutaan puulämmitteisessä talossa ilman sähköjä, käydään pissillä pihanperillä, kannetaan vesi sisään, kasvatetaan perunat itse ja isä nikkaroi lelut oman metsän puista, niin mikä ettei, mutta tällaisia perheitä on aika harvassa... ;)
Omat lapset ovat vielä vaippaikäisiä, mutta en ymmärrä miten mökillä voi olla tylsää? Minusta lapsuuden kesistä parhaat muistot ovat mökillä olosta (ei omaa mökkiä, vaan joka kesä vuokrattu milloin mistäkin). Siellä on luettu, pelattu (ulkona krokettia tms., sisällä korttia), soudeltu, kalasteltu, tehty ruokaa, pesty pyykkiä, kannettu vettä saunaan; tekemistä on aina ollut ylen määrin. Ei ymmärrä miten voi olla tylsää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ajan ulkopuolelta annettuja virikkeitä -> kasvaa aikuisia, jotka isonakin odottaa passiivisesti että kaikki tulee eteen valmiina kuin Manulle illallinen, ja turhautuu/ahdistuu heti jos jokin ei heti mene niinkuin haluaisi.
Minulla on 4-vuotias, jolla ei ole yhtään ohjattua harrastusta, ja äitinä en ole mikään leikkijätyyppi. Lapsesta onkin kasvanut jo nyt todella luova ja innovatiivinen pikku-ihminen. Hän keksii tekemistä ja leikkimistä yksistäänkin tuntikausiksi, ja en voi kuin ihailla hänen mielikuvituksensa lentoa. Veikkaanpa, että tulevaisuudessa hänelle ei tuota vaikeuksia löytää paikkaansa maailmassa ja työelämässä.
Meillä ei kuskata juuri harrastuksiin. Vanhin lapsista ratsastaa ja hoitaa hevosta mutta kävelee itse tallille ja takaisin.(12v) (2km)
Keskimmäinen pelaa sählyä kerran viikossa. (8v)
Nuorin ei tee muuta kuin on kotona.
Ise ovat alkaneet harrastuksensa. Ennen ekää luokkaa ei ole ollut mitään harrastuksia. Meillä lapset leikkivät leluilla. Käyvät ulkona. Vanhemmat joskus kavereilla. Nuorin häärää äidin tai isän mukana autotallissa tai kotitöissä. Välillä istutaan lasten kanssa lattialle tai pelataan jotain lautapeliä. Katsellaan porukalla telkaa, välillä leivotaan tai ollaan muuten vaan.
En jaksaisi tätä nykyajan villitystä että vauvallakin pitää olla harrastuksia. Meillä on kyllä silti ihan mukavaa elämää ja harvoin kuulee mutinaa tylsyydestä, koska tietävät sen olevan turhaa. Jos lapsi joskus sanoo ettei ole tekemistä, niin minä vastaan että siivoa huoneesi. Jo loppui kyselyt ja lapsi alkaa keksiä kummasti omalla mielikuvituksella tekemistä itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni nauttii selvästi hetkistä jolloin on ihan hiljaista ja vain pari lelua lähettyvillä. Tv:tä ja pelejä emme kaipaa. Kirja riittää viihdykkeeksi lelujen lisäksi. Musiikkia todella kuunnellaan tai sen tahtiin tanssitaan. Keskitytään yhteen asiaan kerralla.
Tuttavaperheessä on neljä tv:tä. Makuuhuoneessa, olohuoneessa sekä molempien lasten huoneessa. Kirjahyllyt ovat täynnä koriste-esineitä ja alkoholia, kirjoja ei lueta. Lapset ovat rauhattomia eivätkä malta keskittyä mihinkään. Eivät kuuntele vastausta (kuten eivät vanhemmatkaan) kysyessään. Eivät osaa istua ruokapöydässä venkoilematta. Ja koulu menee surkeasti.
Toiseen vanhemmista meni minulla hermo viikonloppuna. Ei tunne minua juurikaan eikä vaivaudu tutustumaankaan. Keksii päästään millainen olen ja sitten ilmoittaa minulle sen. Kysyy jotakin ja vastatessani puhuu päälle. Kohteliaana ihmisenä pysyin vaiti, mutta savu kyllä nousi korvista. Sellaisia aikuisia siis kasvaa näistä telkun, dvd:n ja pelien keskeltä.
Tosin vauvaharrastuksia en näe pahana. Meillä käydään pari kertaa viikossa harrastamassa, mutta loppupäivä otetaan sitten tietoisesti rennosti ja hiljaisesti. Vauva nauttii selvästi harrastuksista ja on mielestäni kehittynyt nopeaa, mutta kuitenkin vauvatahtista omaa vauhtiaan.
Joinakin päivinä meillä ei tehdä mitään sen kummempaa kuin höpötellään lattialla ja nenutellaan. Tarpeeksi virikettä pienelle.
Vauva myös voi paljon paremmin kun puhun hitaasti, teen asioita rauhallisesti ja annan paljon aikaa sulatella asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Omat lapset ovat vielä vaippaikäisiä, mutta en ymmärrä miten mökillä voi olla tylsää? Minusta lapsuuden kesistä parhaat muistot ovat mökillä olosta (ei omaa mökkiä, vaan joka kesä vuokrattu milloin mistäkin). Siellä on luettu, pelattu (ulkona krokettia tms., sisällä korttia), soudeltu, kalasteltu, tehty ruokaa, pesty pyykkiä, kannettu vettä saunaan; tekemistä on aina ollut ylen määrin. Ei ymmärrä miten voi olla tylsää?
Meillä ei ole mökkiä mutta, meillä on vene. Ennen meidän esikoinen rakasti veneilyä, nyt sitä ei meinaa mitenkään saada sinne. Ikää on 14-vuotta.
Ja toi mökki juttukin on varmaan ihan yksilökohtaista. Mä en ole koskaan nauttinut millän mökillä olosta, en lapsena enkä nyt aikuisena.
Vanhempani eivät vieneet minua minnekään, eikä meillä ollut mitään tietokonepelejä y. Kait siinä luovuus kehittyi (?), mutta omalle lapselleni aion järjestää erillaisia virikkeitä, ettei aina tarvitse itse miettiä ja surra, miten tämän päivän saisi kulumaan. Lapseni on nyt 2,5 ja olemme käyneet jo useasti konserteissä, ravintoloissa, erilaisissa harrastuksissa, vierailemme kylissä, käyme usein kirjastossa ym. Ja hän on päiväkodissa hoidossa. Toi joka päivä on näitä tylsikäkin hetkiä, jolloin hän leikkii itsekseen ja keksii itselleen tekemistä.
Mutta itselleni on jäänyt niin mieleen ne lukemattomat viikonloput, kun oli oikeasti hyvin tylsää siellä maalla! (toki ihanaakin välillä, mutta tuo tunne on päällimmäisenä!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sille, joka valitti, että lapset eivät viihdy maalla on jo käynyt niin, että lapsille on aina järjestetty tekemistä eivätkä ne enää osaa sitä itse keksiä. Ja sitten nuristaan.
Kaupungissa mekin asutaan ja on pelit ja vehkeet, mutta kuten joku sanoi, niiden ei tarvitse olla koko ajan päällä. Eikä aina silloinkaan, kun lapsi itse haluaa. Lapset on tosi omatoimisia ja kekseliäitä, enkä muista koskaan kuulleeni, että olisivat valittaneet, ettei ole mitään tekemistä!
Vauvaharrastuksista vielä: Ne on tietysti ihan ok, mutta ihan oikeasti, ei ne vauvat mitään harratuksia todellakaan tarvitse, äidithän siitä nauttii. Esikoiseni oli vuoden vanhanakin muskarissa vielä koko ajan haavi auki, niin kuin kaikki muutkin, elleivät juosseet jossain taustalla ympyrää, kun äidit leikkivät. Toisen kanssa en sitten edes vaivautunut enää koko muskariin. Nyt molemmat rakastavat musiikkia ja tanssia.
Hyvä kun telkkari oli ja siitäkin tuli lapsille suunnattua ohjelmaa tosi vähän. Ulkona oltiin kavereiden kanssa, kotona luettiin, piirrettiin, askarreltiin, leikittiin nukeilla jne. Miten ihmeessä voi lapsesta olla tylsää? En kyllä ymmärrä.
16, eikö teillä ollut kirjoja, värikyniä, paperia, saksia, lankaa, neulaa, nukkeja? Etkö saanut olla ulkona, rakentaa majaa, kaivella kuralätäköitä, keinua, kerätä marjoja?
Vierailija:
Ja sille, joka valitti, että lapset eivät viihdy maalla on jo käynyt niin, että lapsille on aina järjestetty tekemistä eivätkä ne enää osaa sitä itse keksiä. Ja sitten nuristaan.Me ollaan joka vuosi oltu melkein koko kesä mökillä. Pienenä lapset siellä viihtyi, vaikka siellä ei ollutkaan mitään elektroniikkaa ym. Mutta mieti nyt vähän itsekin jos on kyse teini-ikäisestä kaupunkilaislapsesta.
meillä soi melkein aina musiikki. Jos ei joku perheestä soita, sitten soi varmasti klassinen musiikki joltain levyltä. En todellakaan tajua, mitä haittaa musiikista on ihmiselle?
rauhallinen klassinen musiikki nimenomaan on lapselle kehittävää ja rauhoittavaa vaikka soisi taustalla eikä varsinaisesti kuunneltaisi.
Sitä en koe " harrastamiseksi" vaan koko perheen kivaksi kylpyhetkeksi :)
Me asutaan kaupungissa, maalleko nyt pitäis muuttaa? ja myydä kaikki pelit ja vehkeet?
Meillä lapset ihan selvästi nauttivat tekemisestä. Mökillä on sitten tylsää kesällä, ja en mä voi sanoa itse nauttivani siitä kuin huomaan että lapset ikävöivät kotia ja tekemistä. Ja kyllä he keksivät mökillä sitä tekemistäkin, mutta siellä tosiaan kuulee usein lauseen " mulla ei ole mitään tekemistä" . Teini rupes " nauttimaan" mökillä olosta uudestaan sen jälkeen kuin sai sinne mopon jota rassata.