Miksi jotkut naiset tykkaa itseaan reilusti vanhemmista miehista (yli 10 vuotta vanhemmista)? Onko niiden omass isasuhteessa jotain vikaa?

Itse olen aina ollut " vanha sielu" ja yksinkertaisesti oman ikäisteni kanssa ei ole koskaan ollut mitään yhteistä enkä osaa oikein olla.

Paras naispuolinen ystävättärenikin on minua 30v. vanhempi, en tule oman ikäisten naistenkaan kanssa juttuun.

Mutta jos nuori nainen tarkoituksellisesti oikein katselee rutkasti itseään vanhempia miehiä, tulee väkisinkin mieleen että siinä ei haeta tasavertaista kumppania vaan enemmänkin isähahmoa, tai " turvaa" .



Molempia tapauksia olen nähnyt vierestä, joten kyllä siinä tietyn eron huomaa.



10v nyt ei vielä ole mikään kovin harvinainen ikäero, mutta jos menee vaikka lähemmäs viittätoista vuotta, niin joku siinä alkaa tuntua oudolta.



Tärkeintä kuitenkin, että ollaan onnellisia yhdessä eikä kumpikaan joudu alistettuun asemaan. Mitäpä se loppujen lopuksi muille kuuluu, ellei ole kyse alaikäisistä.

kun joku rakastuu itseään vanhempaan mieheen.



Varmasti on niitäkin tapauksia, joissa tämä teoria pitää kutinsa, mutta tiedän monta esimerkkiä, joissa niin ei voisi edes ajatella.



Ihmiset rakastuvat toisiinsa, ikään, sukupuoleen ja asemaan katsomatta, ja niin kauan kun suhteessa tosiaan ollaan täysi-ikäisiä ja samalla aaltopituudella, niin se on ok.



Ennemmin miettisin, mitä komplekseja niillä ahdasmielisillä kaiken tuomitsijoilla ja diagnoosintarjoajilla on ongelmanaan.