Elämäsi suurin " VIRHE" !!!???

Nyt kärvistelen lopetuksen kourissa mutta aijon lopettaa!

Nyt sitten ei ole oman alan töitä mailla eikä halmeilla ja pitää tehdä juuri sitä mitä inhoan....

.. miksi tradenomiopinnot olivat virhe?



itse olen aloittamassa opintoja..

että tuli nuorempana sekoiltua ulkomaalaisten miesten kanssa.... =/ nykyisin iljettää ajatuskin!!

varmaankin kertoo paljon et on jo exä

Kai minulla sitten oli ihan väärä kuva opinnoista niitä aloittaessani. Opinnot siis koostuvat yritysaiheista, katetuottolaskennasta, markkinoinnista jne. Kieliä on todella vähän, eli koin opinnot tylsiksi. Valmistuttuaan työpaikat on juuri jossain pankeissa, yrityksissä tai muualla. Itse en kokenut, että olisi minun alani, mutta jollekin toiselle varmasti juuri sopiva juttu.

Vierailija:

.. miksi tradenomiopinnot olivat virhe?

itse olen aloittamassa opintoja..

ajattelin meneväni töihin vain vähäksi aikaa ja jääväni sitten äippälomalle... eihän se niin nopeasti käynytkään ja lapsi sai olla hoidossa kaksi vuotta ennen kuin sai jäädä taas kotiin ;=) Nyt olenkin sitten kotona lasten kanssa niin kauan kun nuorin on 3-v.



Tupakanpolttokin oli tietty nuorena tyhmää mutta se ei kaduta niin paljoa kun toi lapsen hoitoon vienti.

Mä joudun muistamaan sen koko loppuelämän, miten mä satutin miestä ja rikoin kaiken mitä me siihen asti oltiin saatu rakennettua. Pahinta kuitenkin, että mieskään ei tule koskaan unohtamaan sitä.

pilasin elämäni, nuoruus jäi elämättä, mieskin ihan väärä :(

Vauva- ja taaperoikä meni ok kahden ekan kanssa, joten innostuttiin tekemään vielä pari lisää, kun " lapset on niin ihania" . No, onhan ne, mutta ei musta ja miehestä vielä vähemmän meinaa olla tämmöstä remmiä viemään eteenpäin. Kotitöitä on ihan hirveesti, harrastuskuskauksia, kavereille viemistä jne., jne. on illat ja viikonloput täynnä.



Me oltas miehen kanssa kummatkin oltu sellasia kaks lasta maksimi ihmisiä. Kahden kanssa olis enemmän aikaa satsata työhön ja muihin omiin juttuihin, matkustaminen olis rennompaa, neljän kanssa kaikki on aina niin meluisaa ja hässäkkää, vaikka meillä onkin tosi mukavat ja ok käyttäytyvät lapset.



Lapsille en tätä tietysti ikinä sanois, että alkaa ruvetko kauhistelemaan ja moralisoimaan. Tää on vaan semmonen " virhe" , että tässä menee parikyt vuotta. Miehen kanssa ollaan jo nyt ihan kauhuissaan siitä, että mitä sitten, jos/kun lapset saa lapsia. Ajatus siitä, että sitten 60 v. ollaan lomat ja viikonloput tusinan lapsenlapsenvahtina - oh god. Ja siis ihania ja rakkaita on nuo lapset, mut pitäs olla paljon perhekeskeisempi tyyppi mitä me ollaan, että tästä oikeesti nauttis...

Itsekin olen joskus miettinyt kuinka paljon helpompaa elämä olisi ilman lapsia, tai jos niitä olisi vaikka vain kaksi (nyt 4), mutta enpä todellakaan voi sanoa katuvani omia lapsiani!

Mitään peruuttamatonta ei onneksi ole tullut tehtyä. Tosin itse olen sellainen tyyppi, että varmaankin tulen katumaan enemmänkin tekemättömiä kuin tehtyjä juttuja.

Kaks tosiaan meni ja siinä huumassa teki toiset kaks lisää ja hupsan keikkaa. Mä en kyllä meinaa enää lapsenlapsia" hoitaa" . :DDD

Yllättäen en kadu huumeidenkäyttöä enkä prostituoituna toimimista, sillä mä olen jotenkin sen tyyppinen ihminen, että ne nuorena kiehtoneet pahat asiat piti vain käydä läpi. Mitään en olisi oppinut ilman noita rappiokokeiluja, ja uskon, että nykyistä sielunrauhaa en kokisi, jos sitä levottomuutta en olisi käynyt läpi ensin. Mulle riittää, on riittänyt jo 15 vuotta, kotona ruuan tekeminen, lasten hoito, kiva mies ja pari ystävää, en kaipaa mitään muuta. Kaikella on tarkoitus, ja seuraavassa elämässä voi sitten olla kypsä ja fiksu jo pienestä pitäen;).

Jos olisin silloin aloittanut ja vain pikku summilla silloin, niin nyt olisi kiva pesämuna ja ei tarttis miettiä näitä muita vaihtoehtoja.



Toisaalta, ehkä sitten moni muukin asia olisi mennyt toisin, ja ei välttämättä parempaan suuntaan kun mitä nyt on.



Eli kaikella on aina tarkoituksensa....näin haluan uskoa.

ja toisena se, että vaihdoin eksän nykyiseen

kateelliset ja katkerat ämmät haluaa toiille saman kohtalon kuin itselleen.

Elämäni kamalin, vaarallisin ja stressaavin vuosi, josta vieläkin näen painajaisia. En olisi uskonut, että ihmisiksi luokiteltava kansa elää taikauskon ja luulojen kanssa, ja käyttäytyy muutenkin naisia kohtaan kuin pahimmat pedot.

ehdollista vankeutta vain.

En tule kestämään teknisellä alalla vielä kymmeniä vuosia. Haluaisin ihmisläheisemmän työn, mutta jumissa ollaan asuntovelkojen kanssa. Ei ole helppo luopua palkasta ja lähteä uusiksi opiskelemaan. Haluaisin työskennellä lasten kanssa.