Miksi joidenkin ihmisten gradun teko vaan kestää ja kestää?

Kun on töitä ja perhettä, ei se gradu ole valitettavasti ihan ensisijalla elämässä...

Eikä työssäkäyvälle muutenkaan jää aikaa gradun väännölle. Mun mies on tehnyt gradua viimeset neljä kesälomaa, tänä keväänä vihdoin valmistuu.

Heti syksyllä sairastuin ja jouduin leikkaukseen, josta toipuminen kesti pari kuukautta. Toipilasaikana en jaksanut tehdä gradua. Sitten menin osa-aikaisesti töihin ja tein gradua, milloin ehdin. Eli 9 kk meni meni aloituksesta lopetukseen.

moni tunnollinen pistää riman liian korkealle ja kuvittelee että gradun pitäisi olla jotain tiedettä. Ohjaukseen panostaminen saataisi joitain auttaa.

No mulla ainakin venähti reiluun 1,5 vuoteen gradun teko siksi, että erosin pitkästä suhteesta juuri kun aloitin sen, eikä olisi siinä sinkkuelämän huumassa vähempää voinut kiinnostaa mikään gradu! :) Sisulla kuitenkin tein sen, kun opintotukikin loppui ja lainaa oli nostettu ihan riittävästi... Onneksi nyt taas tasapainoinen elämäntilanne.

kuten Jane Austen kirjoitti aikoinaan (eli kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia).



Minulla on ainakin vaikea motivoitua täysin turhan tieteen tekemiseen. Kvalifikaatio pitäisi voida muullakin tavoilla hankkia, koska yliopistoja arvostellaan juuri turhan tieteen tekemisestä, kun pitäisi keskittyä laatuun ei määrään.

Tällä palstalla ammattikorkeakoululaisia haukutaan juuri siitä syystä, että he eivät tuota uutta tieteellistä tutkimustietoa. Ja nyt sitten itse sanotte, ettei sillä ole niin väliäkään?

eihän kukaan odota että GRADU olisi mitään hirveän hienoa tiedettä. SE on opinnäyte, ja aika pieni sellainen. Jos sitten haluaa oppita tekemään tiedettä, pitää tehdä jatko-opintoja. VÄitöskirjan jälkeen puhutaan ammattitieteentekijöistä. Gradussa nyt on kyse lähinnä siitä, että näyttää osaavansa vähän perusteita ja ymmärtävänsä, mistä oikeassa tieteessä saattaisi olla kyse. Kaikki eivät kyllä näytä ymmärtävän.



Koska gradun ei ole tarkoituskaan olla oikeaa tiedettä, sillä ei myöskään ole mitään tekemistä sen kanssa, että korkeakouluja arvostellaan nollatutkimuksesta. (Turhasta tutkimuksesta ei muuten ole pitkään aikaan arvosteltu missään oikeassa keskustelussa. Pikemminkin meitä arvostellaan nykyään siitä että SUomalaiissa korkeakouluissa tehdään alueellisesti merkittävää tutkimusta, mutta kansainvälisesti tämä on vain keskivertoa. Eri asia on sitten, onko tareellisempaa tai yhtä tarpeellista, että meillä on muutama kansainvälinen huippu, vai että tutkimus hyödyttää Suomea tai vaikka Pohjois-Karjalaa) Graduilla ei ole mitään tekemistä yliopistotutkimuksen laatukeskustelun kanssa, koska ne eivät ole tvarsinaista tieteellistä tutkimusta. Useimmissa graduissa on ihan kiva selitys jostain suppeahkosta jutusta ja sitten pari riviä tieteellisyyttä tavoittelevaa pohdintaa, yleensä ilman sen suurempia oivalluksia.



Toisaalta, koska yliopistojen tarkoitus on tuottaa väkeä, joilla on jokin kyky ymmärtää sitä mistä (toisten tekemissä) tutkimuksissa on kyse, ILMAN GRADUA EI VOI YLIOPISTOSTA VALMISTUA. Toivottavasti koskaan. (Tai siis ei voi saada ylempää korkeakoulututkintoa, kandinpaperithan saa) Gradu on oleellinen, tutkimuksellinen osa koulutusta, vaikkei vielä varsinaista tiedettä olekaan. Jos koet gradun turhaksi ja haluaisit tehdä jotain käytännöllisempaa, mene ammatti(korkea)kouluun. Kas, juuri tässä on niiden ero!

toviikkoa ovat aika monessa gradussa pelkkää ilmaa. Pistää pohtimaan, mikä on se kriteeri, jolla gradu hyväksytään? Omassa työssäni oli melkoisen kovat tavoitteet sekä koulun että työnantajan puolesta ja sehän tietysti näkyy lopputuloksessa. Työn tein tiukan aikataulun mukaan puolessa vuodessa töiden ja muiden opintojen ohella. Ja hyvin sujui. Tämä vuosia kestävä " tieteen" tekeminen yo-opiskelijoiden keskuudessa on aihe, joka ainakin minua hieman huvittaa. Siitä omasta gradusta tehdään elämää suurempi asia, jota sitten vatvotaan vuosia ja vuosia. Mutta, se on se akateeminen vapaus:) Ojasta allikkoon:)

Mulla kesti niin kauan siksi, että tein koko höskän kokopäivätöiden ohessa. Lopun puristin yhden kuukauden opintovapaalla.

Siis esim. joku opetusmenetelmä, jota kokeillaan tai seurataan kukkalannoitteen vaikutusta tms. Jos joku siis TODELLA tahtoo näin pitkämielisesti panostaa.

että AMK:ssa ois mukavampaa tämän gradun puuttumisen takia, niin kyllä täälläkin jotain vaaditaan. :)



Työharjoittelupaikasta usein saadaan se opinnäytetyön aihe, joku firma voi vaikka nimenomaan jonkun tietyn tutkimuskohteen antaa, ainakin näin meillä tradenomeilla. Opiskelen kansainvälistä kauppaa, jokin työharjoittelupaikka voisi pyytää minua tekemään vaikka omasta kansainvälistymisstrategiastaan opinnäytetyöni. 2 seminaaria ja ja noin puoli vuotta aikaa ja siinä se sitten onkin. Tai ainakin pitäisi olla. :p



Tutkimuksesta ei siis pääse, mutta sen voi kaiken perustaa olemassaoleville teorioille.

Tietenkään gradu ei ole samalla tasolla tiedettä kuin väitöskirja, mutta jos tuo on jo lähtöasetelma niin aika omituista.. Eri tiedekuntien välillä on valtavia tasoeroja graduissa, esim. kasvatustieteilijöiden graduille naureskellaan ihan avoimesti (tämä siis ei ollut minun mielipiteeni, en ole yhtäkään kasv. gradua lukenut, mutta useaan otteeseen kuullut arvostelua muiden tiedekuntien proffien ym. suusta)



Oma gradu on vaiheessa aineisto haettuna, työ pitäisi aloittaa. Lapsi vajaa 2v. toinen syntyy kesällä, joten aikaa kuluu... Kun pääsen itse työn kimppuun, arvioin siinä kuluvan vähintään 1,5 vuotta.

ja tutkimusmenetelmiä opiskellessani meille naureskeltiin, ettei graduillamme tule olemaan juuri merkitystä tieteellisesti. Voit itse miettiä, miten paljon se kannustaa panostamaan...

Tämä on ongelma monelle. Itsekin ajattelin että gradun tulee olla hieno ja upea tutkimus ja saavutus, ennen kuin sain sen lopulta valmiiksi ja tajusin että sen olisi voinut tehdä paljon vähemmällä vaivalla ja matalammalla rimalla ja silti olisi voinut saada ihan ok arvosanankin... Mutta tuo gradun yliarvostaminen ei ole pelkästään opiskelijoiden syytä, meillä ainakin proffat aiheutti tuollaisia paineita opiskelijoille selittämällä aina kuinka TIEDETTÄ tehdään ja mitä vaatimuksia tutkimuksen tulee täyttää ym... Olisivat voineet kertoa että vaatimukset koskevat lähinnä väitöskirjaa, ja graduun riittää kun on vähän edes yritetty ottaa jotain tieteellistä lähestymistapaa eikä haittaa vaikka ihan samanlainen tutkimus olisi tehty aikaisemminkin...

Haastattelen siis ihmisiä, tavoitteena olisi saada sellasiet 30 informanttia haastateltua. Informanttini ovat asuvat Suomen rajojen ulkopuolella, itse käyn siis heidän luonaan ja vietän aina n. viikon kerrallaan paikan päällä havainnoiden ja haastatellen.



Tällaista ei siis tosiaankaan saa puristettua kansien väliin kolmessa kuukaudessa, vaan kyllä nämä työn eri vaiheet kestävät. Siinäpähän sitten ihmetellään, että jopas on, kun kestää ja kestää, jotta kyllä ainakin minä ammattikorkeassa tein kahdessa viikossa niin mainion tutkimuksen että oksat pois!

joskus aikoinaan, ja tein sinne lopputyön hyvin nopeasti, olikohan kuukaudessa. Nyt kauppakorkeakoulussa gradun tekeminen on venähtänyt. Miksi, no ei ole motivaatiota. Kun on ollut työelämässä jo vuosia ja nähnyt mitä asiat ovat käytännössä, niin eipä kauheasti kiinnosta lueskella jotain yliopiston tutkijoiden vääntämiä tieteellisiä tutkimuksia (jotka ovat tosi kummallisia ja outoja tutkimusaiheita!!) ja muodostaa niistä graduun teoriaa. Eli aivan pers...stä on koko gradu, amk:n lopputyö oli paljon käytännöllisempi työelämän näkövinkkelistä katottuna.

toisaalta pitää ollakin, toki opiskelijan itse täytyy uskoa siihen, mitä on tekemässä ja ottaa se tosissaan). Tosiasia on kuitenkin se, että vuosien jälkeen kun työelämä on vienyt mennessään, työllä itsellään ei ole mitään merkitystä, vain sillä onko se ylipäätään tehty. Aikataulussa tehty lopputyö (oli se työ sitten minkä kouluasteen tahansa) kertoo jotain ihmisen kyvystä viedä asiat päätökseen ja saada tavoitteet toteutettua. Tämä on ainakin oma näkemykseni työelämän kautta. En oikein osaa arvostaa ihmisiä, jotka ilman syytä jättävät hommat aina roikkumaan eivätkä saa mitään valmiiksi. Siinä on tietynlainen luovuttamisen maku, joka heijastuu usein muuhunkin elämään.



Kommenttini varmasti ärsyttää nyt joitakin pahasti, tämä siis vain minun näkemykseni, tarkoitus ei ole suututtaa ketään:)

Yhden kotimaahan ja toisen ulkomaille. Ulkomailla teko kesti 2,5 kk täysipäiväistä työtä (+ vähän muiden hommien ohela). Kotimaassa 6 kk, josta kirjoittamisen osuus oli 3-4 viikkoa.



Yleensä gradun teossa ongelma on se, että tehdään väitöskirjaa... Gradussa ei todellakaan tarvitse tehdä mitään maata mullistavaa, se kannattaa tehdä sitten väitöskirjassa.



Molemmat työt olen tehnyt yrityksille, heidän ongelmaansa olen ratkaissut. Jos gradu on vain kirjallinen tutkimus (ei siis mitään kasvien kasvatusta tms.), niin ei siihen kannata montaa kk uhrata. 1-2 on ihan riittävästi.



Kannattaa heti ruveta tekemään tekstiä ja gradun runko, niin se valmistuu paremmin. Ja tosiasia ainakin meillä oli se, että yksi arvostelukriteeri oli aikataulussa pysyminen. eli jos on tehnyt työtä usesamman vuoden, niin ei siihen kannata enää kaikkeaan satsata, koska hyvää numeroa ei enää voi saada (jos se on tärkeää). Mieluummin keskittyy sitten jo työntekoon ja tekee gradun, jolla pääsee ulos koulusta.

kuin joku laadullinen tutkimus, jossa siis tutkitaan esimerkiksi ihmisten elämäkertoja tms. ja hankitaan se aineisto itse, ei pelkästään plarailla kirjoja ja tilastoja tms.