Miksi joidenkin ihmisten gradun teko vaan kestää ja kestää?

(ja sellainen väitellyt ammattitutkija). Ja kyllä se ettei gradu vielä ole varsinaista tiedettä pätee kaikkiin tiedekuntiin. Usko mitä vain omasta erinomaisuudestasi, mutta kyllä ne opiskelijat, jotka kykenevät gradussaan nousemaan sille tasolle, jossa tiedettä ammatikseen tekevät liikkuvat, ovat harvassa! Ja yliopistojen tiedettä ei missää ntapauksessa arvostella gradujen perusteella (ne lasketaan opetukseksi) vaan sen perusteella, mitä yliopistossa töissä olevat tutkijat ja proffat tekevät.



TOttakai gradujen taso vaihtelee. Sitä varten arvosteluasteikossakin on hyväksyttyjä arvosanoja approbaturista laudaturiin. Ja kun joku kysyi siitä arvosteluasteikosta niin meillä käytetään jotakuinkin tämmöistä:



approbaturin saa, jos on yrittänyt ihan tosissaan ja ihan itse (lähdeviitteet on kohdallaan, ei ole plagiointia tms) mutta ei ole onnistunut kovin hyvin. Työ on kysymyksenasettelultaan vaatimaton, sen aineisto on suppea. Siinä voi olla joitakin asia- tai muotovirheitä, muttei pahoja lähdetyön puutteita (esim jonkin kokonaisuuden ymmärtämistä tyystin perusteettomalla tavalla tai jonkin kokonaisuuden jättämistä pois tutkimuksesta, vaikka se muuttaisi tulosta olennaisesti); työ täyttää kuitenkin (joskin nipin napin) tieteellisen harjoitustyön kriteerit ja on asiallisesti kirjoitettu; se on hyväksyttävä akateeminen opinnäyte.



lubenter approbaturin saa vähän paremmalla työllä: tutkimuskysymys on edelleen aika suppa tai pinnallinen, mutta työ on asiallisesti tehty, eikä sisällä vakavia puutteita, vaikka ehkä muodollisia heikkouksia.



non sine approbaturin gradu työ on kunniallinen opinnäyte (edelliset eivät ole kovin kunniakkaita, niitä saavat lähinnä ne, jotka haluavat gradun nopeasti pois eikä mitään väliä millä arvosanoilla), mutta tieteellinen lähestymistapa on pinnallinen tai rajaukset rajuja ja perustelemattomia tai liian suppeita (tai liian laajoja niin ettei mitään tutkita kunnolla mutta kaikesta sanotaan vähän); ei ota juurikaan kantaa alan tutkimukseen.



Ylläoleviin pääsee kun tekee selvää asiallisesta lähdemateriaalista, laittaa viitteet paikoilleen, ei plagioi tai tee muuta vilppiä. Appro ja lubenter voi olla aika suoraa referaattia, non sinessä on sentään yritetty vähän suhteellistaa ja yhdistellä itse.



cum laude approbatur on keskimääräinen opinnäytetyö, joka täyttää tieteellisen tutkielman vaatimukset, so. hyvin jäsennetty ja kirjoitettu, etenee loogisesti ja päätyy selkeisiin tuloksiin; tekijä pystyy kommentoimaan muiden tekemää tutkimusta; ei heikkouksia muotoseikoissa tai kielessä.



magna cum laude approbatur on keskimääräistä parempi, syvempi tai laajempi itsenäinen tutkielma; tutkimuskysymys on hallittu ja sidottu aikaisempaan tutkimukseen; hyvin dokumentoitu työ ja mainittavia tutkimustuloksia; hyvä opinnäyte.



Näihin pääsee kun edellisten rehelliseen lähteitten ja tutkimuksen referointiin lisätään omia perusteltuja johtopäätöksiä ja kategorisointeja.



eximia cum laude approbatur on " aito tieteellinen tutkielma" (mutta ei vielä tutkimus, joka olisi laajempi kokonaisuus), joka laadittu suhteellisen vaikeasta aiheesta tai aineistosta. Metodinen/teoreettinen ote on selkeä ja pohdittu ja sisältää mieluusti keskustelua muun tieteellisen tutkimuksen kanssa. Siinä on itsenäisiä tieteellisiä tuloksia; erinomainen opinnäyte.



laudaturin gradu on poikkeuksellinen valmis tieteellinen työ, joka voitaisiin esim. julkaista tieteellisessä lehdessä. Siinä on ihan oikeita tuloksia joilla on merkitystä. Niitä on aika vähän.

Mihin se perustuu että gradun empiriaosa pitää sisältää aineiston tilastollisen tutkimuksen? omassa gradussani sain n. 40 vastausta kyselyyn, niin miksi tämä aineisto pitää tutkia tilastollisesti? Oma proffani väittää näin, ja jos en tee tilastollista tutkimusta, ei taida hyväksyä gradua ollenkaan!!

Olen käynyt samalla töissä ja se on kyllä tosiaan vienyt gradulta ajan. Jos olisin saanut tehdä pelkästään gradua, olisi se valmistunut nopeammin, mutta nyt sen tekeminen on ollut tosi rikkonaista ja äkkiä on mennyt, ettei ollut katsonut koko työtä moneen viikkoon. Sitten piti aina alkaa etsimään työn punaista lankaa kun ei enää muistanut. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja vain pakottanut tekemään- ja parissa kuukaudessa työ edistynyt sen verran mitä ensimmäisen vuoden aikana...

Ei gradun TEKEMINEN kestä ja kestä... Kun sitä tekee, sen voi tehdä hyvinkin nopeasti. Mutta jos sitä ei ole pakko tehdä (=on jo töissä) papereihin tarttuminen ja gradun jatkaminen töiden ohessa voi kestää ja kestää. Toiset eivät tee sitä ikinä valmiiksi, toiset tekevät 20 vuoden työssä olon jälkeen vaihtelu virkistää-mentaliteetilla.

historiassa ei ole mitään pakkoa tehdä tilastollista tutkimusta. Voi tehdä laadullisenkin analyysin.



Vaikka tekisit laadullisen analyysin, kuuluu SILTI asiaan katsoa aineistostaa muutamia perusjuttua myös tilastollisesti: paljonko sitä on, paljonko sitä on suhteessa koko ilmiöön, onko se jotenkin tietyllä tapaa painottunut tms. Esim jos tutkisit 1800-luvun naisyrittäjiä niin olisi tarpeen selvittää, miten suuri osa näistä on edustettuna aineistossasi, ovatko he naimisissa tai leskiä (koska se vaikuttaa siihen, miksi he ovat yrittäjiä ja mikä heidän asemansa silloin on) onko koko materiaali vaikka VIipurista vai onko sitä myös Länsi-SUomesta, miten pitkään nämä naiset alallaan toimivat jne, ja ENNEN KAIKKEA ovatko näiden kysymysten vastaukset/tilastolliset painopisteet sinun aineistossasi edustavia suhteessa kaikkiin naisyrittäjiin tai niihin joista on tehty tutkimusta vai täytyykö sinun rajata tuloksiasi koskemaan jotain vähän pienempää ryhmää.



Jos jätät tämän materiaalin perusluonteen selvittämisen tekemättä, et itsekään tiedä, mitä tulksesi tarkoittavat tai mitä väliä niillä on, eikä sitä saa selville kukaan muukaan.



Mähtoikohan proffasi tarkoittaa tätä?



Toinen vaihtoehto on, että kysymyksenasettelusi on sellainen, että siihen on helpompi (tai ainastaan mahdollista) vastata tilastollisella analyysillä kuin laadullisella. Kolmas vaihtoehto on että hän on yksi niistä muutamasta hörhöstä jotka eivät hyväksy laadullista tutkimusta

odotukset ja todellisuus eivät kohtaa. Todellisuudessahan gradun pitäisi olla pelkkä opinnäytetyö, joka tehdään muutamassa kuukaudessa. Opinnäytetyö = näyte siitä, että on opittu tutkimuksen tekemisen perusteet.



Odotukset sitten taas... Opiskelijat ovat luonnollisesti aika kunnianhimoista sakkia, ja vallan villiintyvät päästessään ekaa kertaa tekemään jotain, mikä edes lähentelee tieteellistä tutkimusta. Työtä tehdään perfektionistisesti, ja koska gradun teko on ehkä vähän liiankin itsenäistä, kukaan ei missään vaiheessa pakota pistämään työtä kansiin.



Mikä kannustaa yltiöperfektionismiin osaltaan on se, että arvosanat on suhteettoman huonoja verrattuna tehtyyn työhön. Perus hyvästä työstä saa c:n, todella hyvästä m:n ja sitten jotkut erittäin harvat e:n. Laudaturin saa joku kerran kolmessakymmenessä vuodessa. Arvostelusysteemi on täysin vääristynyt ja saa aikaan tilanteen, jossa opiskelijat vääntävät gradujaan kolme vuotta magnan toivossa!



Mun ehdotukseni siitä, miten saadaan opiskelijat nopeammin ulos yo:sta: Enemmän ja tiukempaa graduohjausta + arvosanat annettava oikeassa suhteessa tehtyihin töihin sekä virallisesti annettuihin arvosanamääritelmiin. " Isolta G:ltä" otettava turha maine ja hapatus pois, jotta sekä opettajat että opiskelijat näkisivät sen sinä, mitä se on, opinnäytteenä.

Minä näen asian näin:

seminaarityössä/eriköoistyössä/kandin tutkielmassa opetellaan kirjoittamaan tutkimusraportti.

Gradussa/diplomityössä opetellaan tekemään tutkimusta ja raportoimaan saaduista(?) tuloksista.

Väitöskirjassa/väitöstyöhön valmistelevassa tutkimuksessa tehdään ns. uutta tiedettä.



Sitten vielä TILASTOLLISESTA tutkimuksesta: Itse olen KTM, ja meilläkin tilastollisen tutkimuksen vaihtoehtona on laadullinen tutkimus. Eli tilastollista analyysiä ei ole mikään pakko tehdä vaan se riippuu ihan valitusta tutukimusmenetelmästä.

jotka eivät hyväksy laadullista tutkimusta graduksi. Opiskelen kaupallista alaa Vaasassa, saatat jopa tietää proffan.



Jotenkin vain huvittaa ajatus tehdä tilastollinen tutkimus 40 vastauksesta. Eli ei taida riittää vain keskiarvo ja moodi vastauksista, vaikka ne juuri antaisivat " vastauksen" hypoteeseihin.

Eli olen kirjoittanut n. 80 sivun gradun kieliaineesta (luonnollisesti opiskelemallani kielellä kokonaan, kieli ei ollut englanti). Tutkin oppikirjojen sanastoa. Vaikea uskoa, että kukaan muu kuin tarkastajat ovat ko. työtä lukeneet. Arvosanaksi sain c:n ja tekemiseen meni noin 4kk. Ainoa hyvä juttu gradussa oli se, että sen jälkeen valmistuin ja sain pätevyyden opetustyöhön..

Ex oli gradunsa tekemisen aikaan yhtä aikaa myös osa-aikatöissä ja niin helvetin vittuuntunut koko ajan. Sairasteli myös jatkuvasti ja missään tutkimuksissa ei koskaan löydetty mitään (stressiperäiseksi epäilin). Samoin minun aikataulullani tai toiveillani ei tietenkään ollut mitään väliä, kun hän tekee niin helvetin tärkeää työtä, että silloin kun hän haluaa jutella tms. on minun pakko olla valmiina ja heti.



Käsittämätöntä, että otin itseeni sen arvostelun silloin siitä kuinka muka minä ja käytökseni aiheuttaa hänelle harmaita hiuksia, että ei hän jaksa. Tunsin syyllisyyttä sen takia, että joku opiskelee, tekee gradua ja töitä yhtä aikaa ja on STRESSAANTUNUT. No mistähän muusta se mahtoi johtua kuin vain ja ainoastaan minusta (niin kuin hän antoi ymmärtää). Pah.

mutta ei sillä kyllä gradun kanssa ole mitään tekemistä. :)

Toivottasti jatkaa stressaamistaan hautaan. Ilman sitähän ei voisi saada kunnon körttiläistä tyydytystä marttyyriraadannasta.

AMK:n lopputyö menee läpi melkoisella pilipalitiedolla. Lähde voi ola vaikka naistenlehti. Gradun tulee täyttää tieteellisen tekstin vaatimukset joten teoriaosuus on huomattavan työläs verattuna lopputyöhön.



Täytyy muistaa, että molempien tekijöistä löytyy marttyyreja, jotka käyttävät työhön naurettavan paljon energiaa. Myös AMK:n lopputyöstä voi vääntää suurinpiirtein lisurin, mutta onko se sitten fiksua ajankäyttöä. Nämä ihmiset sitten selittävät kuinka vaativa lopputyö oli, vaikka vaatimukset on asetetettu ihan itse.



Olen tehnyt molemmat edellämainitut sekä opistotason lopputyön (sen tein 3 päivässä). Kyllä gradu oli näistä vaativin työ, mutta mihinkään en käyttänyt liikaa aikaani. Hyvässä työpaikassa olen c:n gradulla.

Onneksi ymmärsin, että olin valinnut väärän aiheen, joka ei kiinnostanut tippaakaan. Keräsin uuden aineiston ja naputtelin kuudessa viikossa magnan gradun. Ja vaihdoin samalla ohjaajaa.

minä olen tehnyt molemmat. Tein itselleni 2 gradua (eri aineista) ja sitten tein kaverille AMKin lopputyön kun se ei meinannut saada sitä itse kasaan. (siitä on jo sen verran aikaa, ettei kenenkään kannata ryhtyä jäljittämään tätä viestiä ja sitä kaveria aiheuttaakseen meille ikävyyksiä)



Musta on aika kuvaavaa, että gradunkin teki kyllä suht helposti kun oli ensin muutaman vuoden opiskellut sitä alaa ja tehnyt gradua pohjustavat erikoiskurssit syventäviin, mutta mä pystyin sujuvasti tekemään myös AMKin lopputyön itselleni ihan vieraalta alalta pelkän normaalijärkeilyn ja muutaman oppikirjan pohjalta. Kaveri sai siitä työstä nelosen, joten ei ihan huono.

Lisätään muodonvuoksi viitteitä muihin lähteisiin. Varmaankin vaihtelee tiedekunnittain.

Tällä metodilla oma gradu tuli tehdyksi muiden opintojen ohella vuodessa, arvosana e (luonnontieteellinen ala). Mutta: ei ollut perhettä tai päivätyötä, opintotuella tuli toimeen.



Nyt olen katsellut miehen kamppailua oman gradunsa kanssa, töiden ohella, ja eihän siitä tule mitään valmista. Vaatii paljon, että jaksaisi motivoitua, vaikka valmistumalla saisi vakiviran, nyt vain määräaikaisia. Aihe vielä kasvatustieteessä, mikä taitaa olla varsinaisen ongelman ydin.



Tilanteet ovat erilaisia, mutta toiset tekevät gradusta jonkin elämää suuremman asian, joka ei tule ikinä valmiiksi. Väitöskirjakin on vasta opinnäyte, että osaa tutkia, saati sitten gradu.

Vierailija:

mutta mä pystyin sujuvasti tekemään myös AMKin lopputyön itselleni ihan vieraalta alalta pelkän normaalijärkeilyn ja muutaman oppikirjan pohjalta. Kaveri sai siitä työstä nelosen, joten ei ihan huono.

amk:ssa kaikki tuppaa olemaan kovin käytännön läheistä, joten siksi niin monet asiat voi ihan vain päätellä. Onhan meillä kaikilla esim. ravintolassa käynnistä, matkailusta ja sen sellaisesta kokemusta.

amk:sta valmistuva