Lue keskustelun säännöt.
parisuhteessa hankaluuksia.
05.02.2007 |
Olemme 3 henkinen perhe. Omaamme mieheni kanssa erilaisen kotikasvatuksen. Taistelemme 3-v lapsemme kanssa monesta asiasta vain koska me vanhemmat emme pysty olemaan samaa mieltä. Eli toinen tekee asian toisin ja toinen toisin.
Esimerkkinä, mieheni on osallistunut lapsen hoitoon todella kuin olisi toinen äiti. Vain imetystä ei ole hoitanut. Siitä hyvinkin kiitollisena olen alkanut katumaan etten ole kasvattanut lastani yksin. Nukuttamiset on ongelma. Olen sitä mieltä että jo tuon ikäinen voi nukahtaa yksin. Vaan mieheni on erimieltä. Hänen mielestään se on kidutusta lapselle kun yritän illan tai kaksi opettaa toista olemaan ilman äitiä tai isää nukahtamistilanteessa. Tosissaan kidutukselta se huutoseremonia kuulostaa sinne tietokoneelle. Sillä eihän lapsi opi 2 illassa toisenlaista tapaa ja varsinkaan kun kolmantena iltana tulee isi ja nukuttaa kainaloon.
Ensimmäisen vuoden pieni nukkui käytännössä yksin. Sen jälkeen on ollut meidän sängyssämme. Oli kipeänä muistaakseni silloin kun siirto tapahtui ja mieheni idea oli että otetaan sänkyyn. Nukahtaa helpommin. Joo, sen jälkeen ei ole kukaan nukkunut kunnolla ja vaihtoehtoja ei ole. Mies ei suostu muuhun. No jos itse otan ja menen sohvalle niin jo seuraavana yönä saan taas hoitaa nukutuksen ja taas on rumba valmis.
No, tämä asia painaa todella. Olenko itse vain täysin sokea?
Kommentit (7)
Vaikka neuvolantädin johdolla, jos homma menee muuten huutamiseksi. Elämässä pitää tehdä kompromisseja..puolin ja toisin.
Meillä mies ei myöskään kestänyt kirpun huudatusta. Sovimme, että 30min annamme huutaa, ja sitten annamme maitopullon (meillä maidon kanssa nukahtaminen oli siis ongelma). Ekana iltana huusi 20min. Seuraavana 12min..sitten viisi min ja neljäntenä nukahti ilman maitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aivan räjähtämispisteessä. Olen alkanut pikkuhiljaa luovuttamaan lapsen kasvatuksessa. Mieheni ei tue kasvatustapojani. Hän saa minut tuntemaan itseni hyvin huonoksi. Olen huomattavasti vaativampi vanhempi. Ja se kumpi pitää talon leivässä.
Mieheni on loppujen lopuksi se sylittelijä.
Täytyy antaa periksi. Ja nukuttaa lasta vieressämme.
meillä on kunnossa " suuret linjat" eli nukkuminen ja syöminen. kaikissa muissa asioissa me vanhemmat toimimme osittain tai täysin eritavoilla. meillä lapset ovat tottuneet ja oppineet tähän. isin kanssa saa sitä tai tätä mutta ei äidin. äiti taas lukee iltasatuja, laulelee ja hassuttelee pidempään. isi huikkaa hyvät yöt ja peittelee ja sillä selvä.
Ja mitä itse nukuttamiseen tulee, niin minusta ei kannata kiristää pipoa liikaa. Kyllä te aikanaan saatte lapsen nukahtamaan itsekseen. En kannata pakkonukutusta, vaan tilanteen mukaan toimimista ja sopivan hetken odottamista siinä, milloin aletaan muuttaa tapoja.
Meillä on lapset nukutettu aika isoiksi asti. Nyt he ovat 5 ja 3 v, ja vasta nyt on tapahtunut käänne. Muutaman viikon ajan he ovat jääneet itsekseen nukkumaan halittelujen ym. jälkeen. Isomman kohdalla tämä on toiminut jo puolisen vuotta, mutta pienempi kieltäytyi aikaisemmin kaikesta yhteistyöstä. Silloin tällöin kokeilimme varovasti, mutta emme pakottaneet. Nyt on ollut otollinen hetki opetella uusi nukahtamiskulttuuri.
Eli keskustelu ei onnistu. Saisimme ajan terapiaan mutta mies ei suostu tulemaan. Kyllä on ihania piirteitä miehessä. Mutta välillä on sitten aivan lapsi. Eli saan pitää hänestä täysin huolta. Ei osta mitään itse. Autot huollan minä. Maksan laskut, käyn kaupassa, siivoan ja teen ruoat. Mies ei todellakaan ole koskaan hemmotellut minua. Vaan odottaa että minä hemmottelen häntä.
Olen kasvanut hänestä jo hieman pois. Siksi olen antanut myös kasvatuksessa periksi. Mutta joskus minunkin täytyy olla kahden lapsenkanssa, ja silloin se ei onnistu. Kun toinen ei tahdo kuin isän. Suostuu vain isän tapaan ja ei luota äitiin kun ei luota isäkään? Tuo viimeinen lause on aivan omaa päättelyäni. Olen miettinyt mitä tämä toisen vanhemman jyrääminen lapsen edessä tehtynä voi aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei lapsi voisi nukahtaa isin kainaloon? Jos isi on sitä mieltä, isi hoitakoon sitten nukutuksen ja sinä voit tehdä sitten jotain muuta. Lapsi kasvaa ja kohta se ei tule syliin enää pyytämälläkään ja sitten se on jo muuttanut pois kotoa...
Joissain asioissa kannattaa joskus antaa periksi.
kumpi vaan tapa käy. Lapsen voi opettaa nukahtamaan yksin omaan sänkyyn muttei ole pakko. Oppii se aikanaan itsekin.
Pointtihan onkin tietysti siinä, että tiedän pitäisi valita yksi vaihtoehto ja sopia siitä - kummasta tahansa - ja pysyä siinä ainakin kunnes se osoittautuu toimimattomaksi. Jos miehesi ei kykene antamaan periksi niin mitä jos sinä antaisit?