Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 12v pelkää, että läheisille sattuu jotain (esim. onnettomuus)
05.02.2007 |
On ollut aina hyvin herkkä lapsi ja nyt alkanut kovasti pelkäämään. Pelkää onnettomuuksia ja kaikkea sellaista. Pelkää jäävänsä yksin jos vanhemmille sattuu jotain jne. Vaikka on läheisiä ympärillä paljon. Tekee tarkistussoittoja monta kertaa päivässä onko kaikki hyvin ja välillä kyselee kaikkea muuta pientä siinä sivussa vain tarkistaakseen onko kaikki hyvin. Mitähän tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Miten keskustella ja mistä? Perhetaustoista sen verran, että lapsi on siis aina kasvanut rakastavassa kodissa, eikä ole siis ollut tekemisissä minkään ns. ongelmavanhempien kanssa. Eli ei mitään väkivaltaa tai alkoholinkäyttöä tai sellaista. Eli sellaisesta ei siis tämä nyt juonna juuriaan. Tämän ajattelin vain tarkentaa, ettei tule mitään ns. epäasiallisia vastauksia... Koska siis pelko on aika voimakasta ja apuja tarvittaisiin. Vai onko joku kehitykseen liittyvä juttu vai mikä?
Kommentit (6)
OIsitko toivonut saavasi keskustella jotenkin tai keskustelitko kenties? Miten meni ohi? Tai menikö ohi? Miten saada lapsi rauhottumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monille lapsille ja nuorille tulee jossain vaiheessa noita pelkotiloja esim. kuolemaan liittyen. En nyt osaa neuvoa mikä auttaisi, mutta luultavasti menee ajan kanssa ohi. Milloin tämä alkoi? Onko siis kauankin jatkunut?
sen ikäinen osaa jo ajatella elämän realiteetteja. Juttele myös yhtä realisesti, että kyllä mitä vaan voi tapahtua, mutta sitä ei tarvii pelätä. Tilanteet otetaan sellaisenaan silloin kun ne eteen tulee, kerro myös että milloinkaan ei tarvii jäädä yksin. Lapsi ei näitä asioita tiedä, siksi on hyvä keskustella.
Tottahan se on, että maailmassa tapahtuu kaikenlaisia onnettomuuksia ja hirveyksiä. Laskekaapa lapsen kanssa kuitenkin todennäköisyyksiä sille, että liikenneonnettomuus, tulipalo tms. katastrofi sattuisi kohdalle. Tulipalojakin sattuu sen verran vähän, että pikkupalotkin ylittävät aina uutiskynnyksen...
Keskustelkaa vielä siitäkin, että etukäteen murehtiminen ei estä onnettomuutta, jos se on tullakseen.
Luultavasti tuo läheisten menettämisen pelko liittyy siiihen, että olin ja olen ainut lapsi. Sukulaisia on, mutta eiväthän he ole sama kuin vanhemmat. Mietin, että isälläni taisi olla jotain sairautta lapsuudessani, eikä mulle kerrottu mitään, joten ehkä sellainen salamyhkäisyys aiheutti mulle huolta ja pelkoja. Lapsi voi vaistota, että jostain perheessä puhutaan, mutta ei hänelle. Kyllä läheisten menettäminen on vieläkin mun pahin pelko, tällä hetkellä huolehdin eniten puolison puolesta. Lapsia meillä ei toistaiseksi ole.
Pelkäsin aina vanhemmilleni sattuvan jotain. Olin/olen herkkä ihminen.
Oma äiti kuoli viime kesänä, ja jäljellä on enää isä, mieheni lisäksi. (ei sisaruksia,eikä lapsia)
Mielestäni tuo on ihan normaalia, tai sitten olen minäkin ihan häiriintynyt :)