Lue keskustelun säännöt.
Ulkomainen adoptio on aika arveluttava juttu
12.04.2007 |
En sinänsä vastusta adoptiota mutta olen vahvasti sitä mieltä että adoptiotoiminan pyörittämiseen käytettävä raha ja energia pitäisi suunnata äitien ja lasten auttamiseen lähtömaassa.
Äidit joutuvat luopumaan lapsistaan koska heillä ei ole varaa ruokkia ja kasvattaa lasta. Se on huutava vääryys, köyhällä pitäisi olla oikeus vanhemmuuteen ja lapsella omiin vanhempiinsa. Nyt rikkaat länsimaalaiset hyötyvät köyhien maiden ahdingosta, ja lapset revitään vieraisiin maihin, outojen ihmisten, tuntemattoman kielen ja kokonaan uuden kulttuurin pariin.
Esimerkiksi Angelina Jolien viimeksi adoptoiman pojan isovanhemmat sanovat että poika oli lastenkodissa yksinkertaisesti koska heillä ei ollut varaa elättää lasta.
Kotimaan adoptiot ovat eri asia sillä kukaan ei Suomessa ole niin köyhä että joutuisi rahan takia antamaan oman lapsensa pois.
Kommentit (36)
Monissa maissa kyseessä on rahastuksesta, mutta esim. Suomeen adoptoiminen on siksi niin hankalaa, ettei täällä sallita adoptiorahastusta ja voiton tekemistä adoptiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
adoptiota mietitty nykyisen miehen kanssa koska raskaus on riski mun terveydelle mutta ollaan nyt riski otettu kumminkin.
matkakulut, ja menee ihan lentoyhtiöille ja hotelleille. Niitä voi jonkin verran yrittää kilpailuttaa, maasta riippuen.
Kohdemaiden " kulukorvaukset" ovat kyllä minusta erittäin kohtuulliset, eivätkä mene yli niiden kustannusten, mitä prosessista siellä on.
Suomen päässä adoptioneuvonta on ilmainen, lääkärintodistukset maksavat jonkin verran - mikä on väärin, koska bioraskauskin on odottajalle ilmainen - ja palvelunantajien perimät maksut eivät kyllä ole korkeat.
ei riitä motiiviksi adoptoimiseen.
Mutta: on monia syitä, miksi lapsista luovutaan. Joissain maissa on häpeä synnyttää au-lapsi. Jotkut lapset syntyvät insestin tai raiskauksen tuloksena. Joillain on suvussa " mielitautia" . Joillain on vammoja tai sairauksia, joita ei lähtömaassa voida hoitaa vielä vuosiin.
Lisäksi ne lapset ovat siellä NYT, eivätkä nyt aloitettavat tukitoimet heitä auta.
Auttaminen ei myöskään ole syy adoptoida. Lapsen hankkimiseen millä tavalla tahansa vaikuttavat enimmäkseen itsekkäät syyt. Ei voi mittään, me adoptiovanhemmatkin ollaan vain ihmisiä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä uskokaan että köyhyys loppuisi lopettamalla adoptiot. Mutta maailmassa on selkeä virhe.
Kuvitelkaa itse miltä tuntuisi luopua vauvasta siksi ettei rahat riitä lapsen elättämisen. Ja miltä lapsesta tuntuu joutua eroon perheestään vain muutaman roposen tähden.
ap
Ei sellaisesta äidistä ole äidiksi, vaikka rahaakin olisi.
Isovanhemmat ehkä voisivat huolehtia lapsesta, jos heillä olisi rahaa, mutta eivät he kuitenkaan ole lapsen äiti. Eli tässä esimerkissä meni hieman puurot ja vellit sekaisin.
Vierailija:
Äidit joutuvat luopumaan lapsistaan koska heillä ei ole varaa ruokkia ja kasvattaa lasta. Esimerkiksi Angelina Jolien viimeksi adoptoiman pojan isovanhemmat sanovat että poika oli lastenkodissa yksinkertaisesti koska heillä ei ollut varaa elättää lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
si helpommalla. Ei olla hintojakaan tutkittu mutta kuulopuheiden perusteella ollaan päätelty ettei ole ihan halpaa hommaa. Jännä ettei terveyssyyt ole hyvä peruste, entä jos riski on niin suuri että lääkäri kieltää raskauden eikä omia lapsia ole?
Vierailija:
Jännä ettei terveyssyyt ole hyvä peruste, entä jos riski on niin suuri että lääkäri kieltää raskauden eikä omia lapsia ole?
Terveisin kahden adoptiotyttären ja kolmen biologisen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä olen kuin monet aiemmatkin. Ensisijainen muutos pitäisi tapahtua lähtömaissa. Siellä on monenlaista hätää myös niillä lapsilla, joilla on edelleen vanhemmat! Naisten aseman parantaminen on yleensä vaikuttanut selvästi lasten aseman parantumiseen. Eli koulutusta, köyhien naisten yritysten tukemista jne.
Suomalainen adoptiojärjestelmä pohjautuu nimenomaan siihen, että minimoitaisiin lasten " ostaminen" , mitä esim. jenkeissä on paljon, sekä pyritään kaikessa lapsen parhaaseen. Kun nämä asiat ovat kunnossa, en näe mitään pahaa ulkomaisessa adoptiossa.
Eikä adoptio nyt mitenkään järisyttävän kallista ole. Maksaa halvimmillaan yhtä paljon kuin pari etelän lomaa tai käytetty auto.
joiden todenperäisyydestä ei ole mitään takeita.
Adoptiolapsetkin ovat " omia" lapsia ja adoptio-odotus on kyllä takuulla vähintään yhtä raskasta kuin bio-odotuskin. Kestää vain moninkertaisesti pidempään. Itselläni kokemusta molemmista.
Se että on terveysriski viidenteen raskauteen ei vielä riitä perusteeksi adoptoida.
Adoptio on ensisijaisesti tapa saada (toivottu) lapsi, ei tapa ratkoa vanhempien ongelmia. Se riittääkö rahkeet adoptioon selviää adoptioneuvonnassa, pelkkä lapsettomuus ei esim. myöskään kyllä riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kuvitelkaa itse miltä tuntuisi luopua vauvasta siksi ettei rahat riitä lapsen elättämisen. Ja miltä lapsesta tuntuu joutua eroon perheestään vain muutaman roposen tähden. ap
Olen myös miettinyt, miltä tuntuu kuopukseni äidistä, joka yritti kuukauden ajan huolehtia pienestään mutta lopulta luovutti, koska lapsi oli nääntymässä nälkään - arvatkaa onko lähtömaassa mitään infoa ja ohjeistusta halkiolapsen vanhemmille kun ei leikkaushoitoonkaan taviksilla ole asiaa.
Miltä tuntuisi kummastakaan näistä naisesta sitten se, että joku rikas länsimaalainen tulisi sanomaan: " En voi ottaa tuota lasta omakseni, koska en halua sortaa sua. Mutta hei, mä lahjoitan nää rahat hyväntekeväisyyteen niin lapsenlapsellasi on asiat paremmin, jos tää lapsi siis selviää hengissä. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään olisi varaa viiteen lapseen.
Ja sen summan voi säästää tai lainata. Prosessi kun tuppaa kestämään vuosikausia. Siinä on aikaa huhkia vaikka hanttihommia lisätienestiksi, niin minä tein.
No, adovanhemmat ovat yleensä sitä mieltä, että toiset adovanhemmat on fiksua porukkaa, jotan sua tuskin tarvitsee meidän joukkoomme odotella.
Hauskoja raskauksia! :)
Molemmat yhtä helppoja tai hankalia, miten sen nyt ottaa.
Ado-odotuksissa vaikeinta oli epätietoisuus siitä, milloin saamme lapsen, millainen hän on, minkä ikäinen, jne.
Bio-odotuksistani yksi oli vaikea: olin sairaalahoidossa 4 kk ennen vauvan syntymää. Yksi oli siinä mielessä vaikea, että oksensin koko odotuksen ajan. Ja kolmas oli ns. normaali raskaus.
Summa summarum: ado-odotukset ovat olleet henkisesti vaikeampia, bio-odotukset fyysisesti.
Useasta keskenmenoon päättyneestä, yhdestä hyvin vaikeasta bioraskaudesta ja kahdesta adoraskaudesta, joista toinen oli helppo, toinen vaikea.
Minusta se vaikea adoptioprosessi oli kyllä monin verroin rankempi kuin se rankka bioraskaus. Bioraskaus kestää vain 9 kuukautta, rankka adoraskaus voi kestää vuosikausia. Minä seison vaikka päälläni tai oksennan letkuissa sen 9 kuukautta, mutta se että pitää sinnitellä viisi vuotta siinä epätietoisuudessa ja sen aikana silti jaksaa elää " normaalia" elämää, on kamalaa.
Hankalaan bioraskauteen saa myös aina sairauslomaa, hankalaan adoraskauteen ei saa.
eillä murheet. joo saahan sitä sairaslomaa kun makaa sairaalassa, se nyt vielä puuttus että sängystä käsin pitäs töitä tehdä, vaihtasin kyllä pelkkään odotteluun ja papereiden pyöritykseen koska tahansa
tutkitaan tarkoin (toisin kuin biovanhemmat) ja he ovatkin sitten lujaa tekoa. Ja jos siitä prosessista selviää, selviää kyllä takuulla myös lastenhoidosta.
kummilapsi/kummilapsia jossakin? Paljonko annat hyväntekeväisyyteen.
Teoriassa olen samaa mieltä, mutta käytännössä sitä mieltä, että ne lapset, jotka lastenkodeissa nyt ovat, tarvitsevat sen avun heti, eivätkä sitten kun politiikan pyörä on kierähtänyt.
Suomen adoptiopalvelunantajat ovat hyvin tarkkoja kontaktiensa kanssa. Lapsille pyritään aina ensin löytämään koti joko biosukunsa parista tai kotimaasta adoptoivien luota. Kv. adoptioon he tulevat vasta viimeiseksi.