Olemme 4 henkinen perhe, köyhä sellainen, mutta silti olen kahden alle 3v lapseni kanssa kotona!

Tääl vaan taas haluaa kaikki työsskäyvät puolustautua, joten annettakoon heille vapaus meuhata.

Ei muuta kun kaikkea hyvää kaikille " köyhille" , onnellisille perheille =)

ap

on kokemusta sekä kotiäitiydestä että työn ja äitiyden yhdistämisestä. Ei tämä ole todellisuudessa mikään vastakohtainen asettelu, tilastot kertovat totuuden. Suurin osa äideistä on ollut molempia.



Että se siitä teoriastasi.

Miksi tämä jatkuva kilpailu tämänkin aloituksen johdosta. Ap vain totesi asian. Ja miksi köyhiä mollataan ja syyllistetään. Mulla on tähän teoria: ne , jotka eivät ole olleet köyhiä, ei lapsuudessaan eikä sen jälkeen tai sen johdosta aikuisenakaan, evät käsnää, ettei se ole mikään valinta tai seuraus, johon pystyis vaikuttamaan.

Pitää olla aika hyvätuloinen, että päivähoito on kunnalle kannattavampaa kuin kotihoidon tukeminen.

Tämä on tajuttu esim. Espossa, missä kotihoitoa tuetaan reilulla kädellä.

Vierailija:

Kukas sen kotonaolosi maksaa, jos ei veronmaksajat?

Eikös tuon sosiaalipummien elämän maksa veronmaksajat.

vaikka ap niin sen koitkin. Yritin vana kertoa, että kaikissa elämäntilanteissa se kotiinjääminen vuosikausiksi ei ehkä onnistukaan. Isommat lapset niin isommat menot, pienten kanssa pärjää vähemmällä kun elämä on aika koti-leikkipuisto sidonnaista. Mutta ainahan voi jeesustella.



Minä olen tyytyväinen ratkaisuun näinkin. Elämänlaatuun vaikuttaa se, että on varaa antaa isompien harrastaa, voimme matkustella ja senttejä ei tarvitse laskea, vaan voimme syödä ulkona, käydä kampaajalla, ostaa uusia vaatteita jne ihan extempore, ilman suurempia etukäteissuunnitelmia. Kun olin lasten kanssa hoitovapaalla niin kaikki menot oli mietittävä tarkkaan, onko varaa ostaa tässä kuussa talvihaalarit, kun maksuun tuli vaikka auton vakuutus samaan aikaan., Kyllä se meillä rassasi myös parisuhdetta ja paremmin voi suhteemme nyt kun ei ole taloudellista huolta.



Mutta kuten sanottu, kukin tavallaan ja ajallaan... olen onnellinen että sain näinkin paljon olla kotona lasten kanssa ja esikoinen sai pisimpäään nauttia kotihoidosta. Plussaa oli myös olla kotona kun on koululaiset, sai olla pullantuoksuisena ottamassa vastaan kotiin tulijoita ja auttaa läksyissä jne.



t.28

Kansantaloudellisesti on totta kai aina kannattavampaa kun parhaassa työiässä oleva ihminen on töissä eikä kotona.

tarvitse syödä kun kotona ruoka kelpaa ja kaikki ovat tyytyväisiä.

En edes kaipaa moisia ylellisyyksiä... ap

Vierailija:

vaikka ap niin sen koitkin. Yritin vana kertoa, että kaikissa elämäntilanteissa se kotiinjääminen vuosikausiksi ei ehkä onnistukaan. Isommat lapset niin isommat menot, pienten kanssa pärjää vähemmällä kun elämä on aika koti-leikkipuisto sidonnaista. Mutta ainahan voi jeesustella.

Minä olen tyytyväinen ratkaisuun näinkin. Elämänlaatuun vaikuttaa se, että on varaa antaa isompien harrastaa, voimme matkustella ja senttejä ei tarvitse laskea, vaan voimme syödä ulkona, käydä kampaajalla, ostaa uusia vaatteita jne ihan extempore, ilman suurempia etukäteissuunnitelmia. Kun olin lasten kanssa hoitovapaalla niin kaikki menot oli mietittävä tarkkaan, onko varaa ostaa tässä kuussa talvihaalarit, kun maksuun tuli vaikka auton vakuutus samaan aikaan., Kyllä se meillä rassasi myös parisuhdetta ja paremmin voi suhteemme nyt kun ei ole taloudellista huolta.

Mutta kuten sanottu, kukin tavallaan ja ajallaan... olen onnellinen että sain näinkin paljon olla kotona lasten kanssa ja esikoinen sai pisimpäään nauttia kotihoidosta. Plussaa oli myös olla kotona kun on koululaiset, sai olla pullantuoksuisena ottamassa vastaan kotiin tulijoita ja auttaa läksyissä jne.

t.28

Kyllä ne pienet lapset arvostavat paljon enemmän sitä kiireetöntä kotielämää ja läsnäolevaa äitiä (tai isää), kuin uttaa autoa, isoa omistusasuntoa tai trendivaatteita. Nykyään on vain vallalla sellainen käsitys ettei lapsia voi tehdä ennen kuin on omistusasunto, vähintään 3h+k ja sauna, mielellään ainakin rivari ellei jopa okt.



Kyllä hirvittää kun vielä lapsettomat, nuoret tuttavapariskunnat ostavat 15000 euron ensiasuntoja (ei pk-seutu), sillä estetään täysin se mahdollisuus että lasta voisi hoitaa kotona vuotta pidempään, kun lainanhoitoon tarvitaan molempien tulot. Ei sitä vain siinä osaa ajatella kuinka pahalta se voikaan tuntua viedä lähes vauva hoitoon. Sille pienelle lapsellehan se on ihan sama onko hänellä omaa huonetta, päin vastoin hän on luultavasti onnellisempi kun saa nukkua vanhempiensa lähellä. Saunaakaan lapsi ei kaipaa eikä omaa pihaa, kerrostalon pihassa on itseasiassa vain enemmän leikkikavereita.



Isojen taloudellisten sijoitusten tekemistä voi hyvin lykätä muutaman vuoden, kunnes lapsi on riittävän iso hoitoon. Läheisyyttä ja läsnäoloa se lapsi kaipaa, hän ei köyhyyttä tunne kunhan ruokaa saa ja puhtaat vaatteet päälleen. On vain aikuisten itsekkyyttä kun pitää säilyttää tietty elintaso lasten hyvän hoidon kustannuksella.

mutta kuka kouluikäinen iloitsee vain siitä, että äiti on kotona, jos ei koskaan saa mitään sellaista, mitä muut lapset saavat. Jos ei saa harrastaa sitä, mitä haluaa, käydä koskaan teatterissa tai elokuvissa, ei koskaan mitään uusia vaatteita, ei minkäänlaista matkustelua minnekään tms.

Vierailija:

mutta kuka kouluikäinen iloitsee vain siitä, että äiti on kotona, jos ei koskaan saa mitään sellaista, mitä muut lapset saavat. Jos ei saa harrastaa sitä, mitä haluaa, käydä koskaan teatterissa tai elokuvissa, ei koskaan mitään uusia vaatteita, ei minkäänlaista matkustelua minnekään tms.

Aika harvassa ovat varmaan ne perheet, joissa on isoja koululaisia ja äiti on vuositolkulla kotona pieniä lapsia hoitamassa. Kyllä sen muutaman vuoden kestää, kun pikkusisarusta hoidetaan kotona vaikka kolmevuotiaaksi. Ja minusta ala-asteikäisen ei tarvitsekaan kaivata viimeisimmän muodin mukaisia vaatteita tai leffoissa käymistä kavereiden kanssa ainakaan viikoittain, kerran kuussa on luultavasti jokaisella perheellä varaa kustantaa se leffalippu.

Onhan yhteiskunta tietysti muuttanut sitten oman lapsuuteni, itse en ainakaan silloin 80-luvulla tiedostanut muotia ennen kuin yläasteella, nykyään jos alakoulussa pitää olla niin muodikas. Mutta lapsille voi opettaa tärkeämpiä arvoja, monen mielestä kotona oleva äiti onkin hieno juttu kun tulee koulusta kotiin. Ja matkustella voi kotimaassakin, ei minusta ole mikään itseisarvo päästä ulkomaille ainakin kerran vuodessa.

Toki elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta kyllä minua kauhistuttaa ne perheet, joissa on ihan pieniä lapsia ja joka lapsen välissä on pakko mennä töihin virkistäytymään ja pompotella lasta kotihoidosta tarhaan ja taas kotiin (tai vielä pahempi: pidetään siellä tarhassa virikehoidossa vaikka äiti on kotona). Ei luoda lapselle pysyvää hoitoa ja turvallisuudentunnetta ensimmäisiksi elinvuosiksi, kun se elintaso on niin tärkeä juttu.

lisäksi lapsia eskarissa, ala-asteella, yläasteella ja lukiossa. Itse menin töihin siksi, että vanhin lapsista saisi mennä lukioon. Muuten sekään ei olisi ollut mahdollista. Ja halusimme myös kustantaa lapsille ne harrastukset joita haluavat. Sekään ei olisi onnistunut jos olisin ollut kotona. Ei se minusta mitään luksuselintason tavoittelua ole, jos edellämainittuja asioita haluaa. 43

jos meidän perhe menee elokuviin kerran kuukaudessa, se tekee 60-70 euroa. Ei tosiaan ole varaa siihen 300 euron tuloista. Tämä nyt vain yksi esimerkki.

Mutta teidänkaltaisianne perheitä on varmaankin aika pieni osa Suomen pikkulapsiperheistä, suurimmalla osalla lapset on tehtynä ennen kuin vanhin pääsee alakoulusta. Toki isompienkin lasten tarpeet on otettava huomioon.

asuntolainasta kai saa lyhennystä muutamaksi vuodeksi, tuonikäiset eivät juurikaan kuluta mitään ja pari vuotta nyt aika moni pärjää vähemmälläkin rahalla.

Ihan eri juttu, jos perheessä on monta lasta, joista vaikka jo osa teinejä.

Väliaikastahan tämä on, hoitovapaan jälkeen saa taas paahtaa työelämässä.

Kunhan meille tulee vielä koron nouseminen kesällä ja kotihoidontukikin pienenee ja saadaan vielä 200 euroa vähemmän,niin ei tosiaan,enää hurraata huudeta.

Olen ollut myös yksinhuoltajana hoitovapaalla,kunnes lapsi täytti 3 ja silloin ei tosiaan mitään kummoista ostettu,ei edes mehua.

Kyllä sitä pärjää,jos haluaa,mutta se on usein niin,että halutaan itsekkääästi töihin.

En halua kuitenkaan syyllistää yksin äitejä,vaan yhtälailla on isilläkin tuo valinnanvapaus.

mä menin töihin sitä varten, että meidän vanhin lapsi voisi mennä lukioon ja lapset pääsisi kerran vuoteen käymään mummolassa. Ihan vain näistä syistä.

jotka lähtevät aiemmin työelämään. ap

työnvieroksujaa jotka tekevät lapsia sopivin välein että saavat jäädä kotiin lepäilemään. Ja vuokralla asuessa tuo onkin hyvä juttu kun saa asumistuet ja kaikki.



Et ole lainkaan ainutlaatuinen tapaus.

Olen kans kotona 2 ja 5 vuotiaiten lasten kanssa. Eipä rahalla mekään mässäillä. Mutta syöty on joka päivä. Olemme iloisia, tyytyväisiä elämään, meillä on hauskaa yhdessä.

Eipä se raha onnea tuo, mutta kyllähän se helpottais elämistä. Katkeruudella ei kannata pilata elämäänsä.



Sulle (joka alotit keskustelun) ja koko teidän poppoolle pelkkää hyvää!

Ei katota sitä mitä meillä ei ole, vaan sitä mitä meillä on!! (kato ympärilles, perhettäs :)