Olisitteko te eronneet tälläisestä miehestä:

kaikki muu on toissijaista.

Puhumattomuus suhteessa oli raastava, meillä ei ollut mitään yhteistä muutakun lapset ja koti-illat. Arki sujui, mutta ei me voitu koskaan mitään yhdessä tehdä, meillä ei yksinkertaisesti ollut mitään puhuttavaa toisillemme. Miehen ajoittainen tarve katsella nettitreffi ilmoituksia oli raastavaa, en siis pystynyt häneen luottamaan 100%:sti.



Nyt kadun eroa jonkun verran, mutta toisaalta olisinko tuollaistakaan jaksanut enää yhtään vuotta koska suhde sai minut masentumaan.

tiedän tismalleen mistä puhut. Tuollaisen miehen kanssa eläminen on kauheaa jos itse on avoin, sosiaalinen jne. Siis henkistä yksinäisyyttä. Toisekseen on aika erikoista ettei halua olla naisensa kanssa. Sekin on jonkinlaista hylkäämistä. Olen monta kertaa miettinyt mistähän tuo johtuu- että kaikki on tavallaan kunnossa, mutta se missä elämä tapahtuu eli ihmisten väliset tunteet, ajatukset jne puuttuu ja tilalla on henkinen hylkääminen.



joillekinhan riittää kivat kulissit, jotkut- kuin myös minä masentuu siitä ettei ole tunnetason kumppanuutta.

Just tollainen olo mulla oli siinä suhteessa. Mä elin ja olin sen kanssa kaikki oli hyvin ja kaikki oli kunnossa, mutta minusta tuntui että mä olen silti ihan yksin siellä! Yhdessä, mutta yksin. Puhuin ja puhuin asiasta miehelle ja hän aina vaan sanoi että minunkin pitää yrittää jne., mut koskaan ei mitään muutosta tullut. Meidän suhde oli hyvä ja me ei koskaan riidelty eikä mitään, arki oli rauhallista ja mukavaa, mutta jotain puuttui.



Nyt tässä itken että teinkö sittenkin elämäni suurimman virheen kun jätin sen turvallinen ja kumminkin jossain määrin hyvän suhteen..

kokeilitteko terapiaa? oliko " puhumisenne" nalkutusta tyyliin kun sinä et koskaan puhu ja sitä ja tätä..? miten usein sinä teit aloitteen seksiin ja näytitkö muilla tavoin rakastavasi miestä? kokeilitteko terapiaa?

siksi ei nukkunut sun kanssa? panostitko koskaan " viehättävyyteen" ? alusvaatteita ja silkkiyöpaitoja mamma-paituleitten sijaan?

Terapiasta puhutiin usein, mutta tein eropäätöksen ennen terapiaan menoa. miksi mies siellä saisi suutansa aukin kun ei se saa sitä kotonakaan. Sanoin hyvällä ja pahalla asiasta, nalkutin ja olin nalkuttamatta ja sitten riitti. tein välillä aloitteita seksiin kyllä, mutta rakkauden osoitukset ja hellyys puuttui suhteesta kokonaan. Mies aina sanoi että kerta en minäkään niin ei sekään ja minä ajattelin samanlailla.

Vierailija:

kokeilitteko terapiaa? oliko " puhumisenne" nalkutusta tyyliin kun sinä et koskaan puhu ja sitä ja tätä..? miten usein sinä teit aloitteen seksiin ja näytitkö muilla tavoin rakastavasi miestä? kokeilitteko terapiaa?

No potenssissa ei kyllä ollut mitään vikaa! :D se on ihan varma. Ei se tarvinnut kun hipasta minuun niin kalu oli pystyssä.

että siellä saa suun auki kun ei kotona. ja kyllä kai ne yleensä toimiikin. ainakin paremmin kun nalkutus ja yksin puhelu kotosalla...

jästipäiden typerää viivytystaistelua kuin meillä... Ja umpikujahan tämä on. En ole vielä eronnut, muttei se kaukanakaan ole. Me ollaan käyty terapiassa, ei siitä ollut mitään hyötyä, mies oli ihana, empaattinen, tunteellinen mutta kotona ihan yhtä umpimielinen kuin aina ennenkin.

Mitä ap miehelles tapahtui kun erositte?



terv. 5

Emotionaalisesti miehes oli jo eronnut sinusta. Kamppailen vähän saman ongelman kanssa, paitsi seksiä (muttei YHTÄÄN keskustelua) olis niin paljon kuin vaan haluaisin (tämä on taas mun ongelmani!). Meillä on uusperhe ja lukemattomia lapsia (sairaskin), joten ero ei ole vaihtoehto. Yksin en kertakaikkiaan kykene tämän perheen pyörittämiseen.

Ihan vakavissani kun olen eroamassa minäkin.



Ja mietin että onko tuo henkinen tyhjyys siihen riittävä syy.

Ja näillä näkymin veikkaan että on. Ja seuraava vaihe- sen sijaan että alkaa katua, on ruveta huolehtimaan omista tarepistaan, jotta voisi löytää kumppanin joka tunnistaa sussa ne oikeat asiat.



Rohkeutta katsoa eteenpäin- en mä usko että oot turhaan eronnut. Omanarvontuno on naiselle (no miehellekin.) tärkeä asia.



terv. 5

Kohtuullisissa väleissä olemme, ero tosin niin tuore että monet tunteet vielä pinnassa siis minulla.



Kadun kyllä eroa tosiaan, mutta sitten sitä miettii että olisiko se onnistunut. Nää on näitä jos jos juttuja... Mieheni oli tyytyväinen suhteeseen eikä olisi halunnut erota.

Toivottavasti se ei kaada meidän avioliittoa. Ei sille mitää voi jos ei oo henkistä yhteyttä. Kokoo palat ja jatka edespäin voimia sinulle.

olisit tyytynyt johonkin, koko elämästäsi olisi puuttunut " se jokin" - oot tehnyt valinnan sen eteen että pääset kukoistamaan- eihän se ole helppoa, mutta oot ollut rohkea sen sjaan että olisit pikku hiljaa haalistunu siihen tyhjyyteen. Mulla on ystäväpiirissä pari hienoa esimerkkiä siitä että ovat eronneet päällisin puolin ok suhteesta, ollut vaikeaa vuoden, kaks, sitten ovat löytäneet sen " mittaisensa miehen" ja ovat onnellisia. Ihailen heidän rohkeuttaan seurata sydäntään. Suuri osa ihmisistähän jää mukavuus- ja turvallisuussyistä huonoon suhteeseen ja lakkaavat elämästä omaa elämäänsä.

Mielenkiinnolla nyt odotan että onko exsäni nyt meneillään oleva yhtä tyhjä vai johtuiko asia vain minusta. Nopeasti hän toipui erosta, mutta turha minun kai sitä on itkeä.

tuollaista kokoomuslaista keskenkasvuista itsekeskeisyyttä.



mä ajattelen myös lapsia, enkä kovin hevillä hajottaisi perhettä. en ainakaan sun syilläsi, ap.

Nyt keskity eteenpäin elämään, niin on miehesikin tehnyt. Lapset ovat pääasia, et sinä!

" Ja he panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi ja tekivät taikoja ja harjoittivat noituutta. He myivät itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoittivat hänet."

Meillä oli sama juttu, paitsi että mies kyllä poltti ja joi (ei varsinaisesti häiritsevästi), ja nukkui vielä vieressäni.



Mutta mies ei koskaan suostunut edes puhumaan. Yritin puhua meidän ongelmista, mies ei halunut puhua. En sitten keksinyt enää muuta kun erota.



Nyt on huomattavasti parempi olo, ja huomaan miten ahdistavaa oli ollut viimeiset vuodet.



Se että heti eron jälkeen alkaa katumaan, ja haluaa taas takaisin on normaali reaktio. Koska sitä unohtaa niin nopeasti kaikki huonot puolet ja muistaa ne hyvät. Etenkin tällaisesta suhteesta jossa ei ollut mitään dramaattisen negatiivistä. Mutta usko pois, ei se suhde siitä muutu miksikään yhteen palaamalla. Ihan samalaiseksi henkiseksi tyhjöksi jää.