Kolmen lapsen kanssa on rankkaa!
Aina on niin riittämätön olo. Teen koko ajan jotain. En ehdi koko päivänä istua alas, ennen kuin mies tulee ja pelastaa. Aina yksi kiskoo hihasta, vauva huutaa nälkää, kolmannella on kakka housussa (ja vaipat on jo jätetty pois...) Huoh! Parhaalla ystävälläni on yksi esikoistaapero, mutta hän ei pääse kylään, koska olisi liian vaikeaa matkustaa taaperon kanssa. Vaikka on oma auto... Joten minä sitten joudun aina halutessani seuraa pakkaamaan koko lauman mukaan ja lähtemään ystäväni luokse. Ihmiset tajutkaa, kolmen pienen lapsen äiti on aika tiukoilla!!
Kommentit (3)
jotkut ruuhkahetket kyllä työllistää, kun jokaisella on jotakin, mutta muuten elo on aika tyyntä.
Kun puen lapsia rattaisiin asioille lähtöä varten (meillä ei tuota autoa ole) rupeaa väkisinkin naurattamaan kun miettii miten vaikealta tuntui aikaan liikkuminen esikoisvauvan kanssa :D
Ihan oikeasti, yritin aina sovitella noita pakollisia menoja niin että miehelle sattuisi vapaapäivä ja saisin hänet mukaan. Tuntui että vauvan kanssa liikkeellä ollessani olin kokoajan kiinni lapsessa enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Pelkäsin että lapsi rupeaa itkemään juuri väärällä hetkellä enkä saa asioita hoidettua jne.
Jep. Tuohon verrattuna tämä nykyinen uhmaikäisen ja vuotta lähentelevän kanssa liikkuminen on lastenleikkiä.
niin, minusta ei sen rankempaam kuin kahden kanssa. Periaate " esikoisen kanssa voi tehdä mitä vaan" pätee myös kakkoseen ja kolmoseen, sitä vaan entistä tarkemmin miettii onko uhraus sen arvoinen. Me ollaan käyty 2x viikko perhekerhossa ja viety isompia 3 x viikko lasten kerhoon päiväkodille. Parhaat päivät on olleet kotona " pannukakkupäiviä" ja hyvä niin.
Nyt olen töissä, kolmen lapsen kanssa on yhtä rankkaa kuin kahdenkin kanssa, ei sen hankalampaa.