Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taasko masennus häämöttää...
16.03.2007 |
Syksyllä kävin tosi pohjalla itsetuhoajatuksia ilmassa päivin öin, mielialalääkkeillä saatiin kuitenkin arki sujumaan ja olo oikein hienoksi. Niin hienoksi, että päätimme sitten " ajaa alas" lääkityksen ja lopettaa kolmeen kuukauteen. Noh, nyt on reilu 2 kk kulunut alasajon aloitamisesta ja lääkitys on loppunut aikaa sitten. Nyt ärtymiskynnys jälleen madaltunut, saan tyhjiä raivokohtauksia aivan kummista asioista, itkeskelen jälleen ja ahdistunut olo lisääntyy. Mutta en haluaisi enää lääkkeitä aloittaa, kun se aloitus ja lopetus ovat niin kauheita sivuoireita aihettavia...
Onko ketään, jolla olisi 3 kk riittänyt saamaan mielen hyväksi. Vai pitäisikö kuitenkin syödä vielä pidempään. Vai onkohan parempi varautua siihen, että olen loppuelämäni sairas.
*ahdistaa*
Kommentit (7)
Vaikea lapsuus lisäksi paljon raskaita tapahtumia tällä vuosituhannella... Niistä olen jutellut mtt:ssa. Ystäville en halua ihan kaikkea sanoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syönyt n. 4 vuotta Efexoria, enkä edes aio lopettaa. Kokeilin kerran lopettaa, taisi olla vuosi sitten. Huono olo tuli samantien takaisin. Todennäköisesti syön lääkettäni hautaan asti. Minun aivoni eivät vaan toimi ilman " kävelykeppiä" . Olen hyväksynyt asian ja näin mennään.
Aloita lääkitys uudestaan, on ihan turhaa kärsiä.
Mies ei ole halukas kustantamaan mitään " tyhjiä lääkkeitä" ...
Söin Seroxatia 4 vuotta. Sitten alasajo ja nopea vajoaminen takaisin masennukseen ja itkuisuuteen.
Aloitin uudestaan lääkityksen ja nyt kaikki kunnossa.
En ennen uskonut mielialalääkkeisiin, mutta nyt tiedän, etten itse pysy kunnossa ilman niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä (7) söin lääkkeitä puolitoista vuotta oireiden loputtua.
Kuitenkin keskivaikea masennus iski välittömästi lääkkeiden loputtua.
Uskon ensinnäkin siihen, että SSRI-lääkkeisiin jää koukkuun, vaikka muuta väitetäänkin. Toisekseen uskon siihen, että esim. oma serotoniinintuotantoni on niin minimaalista, ettei sillä pysty kvartaalimaailmassa pärjäämään. Ehkä ennen olisi pärjännyt muttei enää.
Alue: Aihe vapaa
Oletko pohtinut syitä, mistä masennuksesi johtuu? Oletko jutellut kenenkään ystäväsi kanssa?