Väitän, että nla luo paineita uusille äideille!

kiinni. Minulla on sen verran hyvä itsetunto, etten niin vakavasti mitään käyriä seuraile, ja osaan itse tietää mikä on parhaaksi milloinkin. Lähinnä on mukava käydä välillä neuvolassa jutustelemassa. Itse päätän loppukädessä miten toimin missäkni tilanteessa.

Ai kerran kuussa käydä neuvolassa? Siellä se th tarkkailee kasvua, jottei äidin tarvitse. On jo aika paha masis jos ei kerran kuussa jaksa mennä neuvolaan.

Jos ei siihen pysty, olisi kannattanut jättää lapset tekemättä.

Jokainen äiti varmaan osaa vastata esim. kysymykseen joko lapsi kääntyy tai konttaa, huomaahan sen ilman tarkkailuakin, jos asuu lapsensa kanssa saman katon alla...

Neuvolasysteemi on HYVÄ asia. Sitä ei kaikissa maissa ole, ja monet vaivat jäävät huomaamatta. Tuttavani lapsen päänympärys kasvoi liian hitaasti, se huomattiin neuvolassa. Ilman neuvolaa hän olisi kuollut, sillä pääkallon luut olivat luutuneet liian varhain, ja kun asiaa tutkittiin tarkemmin, selvisi että lapselta puuttui isoja osia aivoista :/ Kehitys oli siihen asti ollut vielä normaalin rajoissa. Nyt asia tiedetään, ja lasta kuntoutetaan niin hyvin kuin mahdollista.

että neuvola lepsuilee. Vaihdoin lopulta terveydenhoitajaa ja sain lapseni kunnon kasvuseurantaan, allergiatesteihin, rokotusohjelma täydennettiin jne.



Ole vain onnellinen jos neuvolasi on tarkka! Siitähän me veroja maksetaan.

Vauvan kasvu kertoo aika lailla myös vauvan hyvinvoinnista ja siitä, saako tarpeeksi ravintoa. Jos joka kuukauden punnitus ahdistaa ja luo paineita äidille, niin voivoi.

Mulla on aina ollut helppoa lähteä neuvolaan, kirjastoon, shoppailemaan, vauva mukana... ja mukana on yleensä myös 2 v lapsi, esikoinen 6 v:kin joskus jos ei satu olemaan eskarissa.

Jos ulos lähteminen on sinulle oikeasti vaikeaa, uskon että olet vaarassa masentua ja syrjäytyä. Siihenkin saat apua kun puhut asiasta - NEUVOLASSA.

Jaksamista!

Vierailija:

Jo lähteminen sinne on vaikeaa ja tuo lisävaivaa. En jaksa!!

Kummankin kohdalla ensimmäinen vuosi oli raskas, kiitos neuvolan painokontrollien. Kummatkin ovat olleet vauvasta lähtien pieniruokaisia, hentoja ja alipainoisia, mutta terveitä ja hyvinvoivia.



Oli ihan kamalan stressaavaa juosta parhaimmillaan parikin kertaa viikossa painokontrollissa, sairaalan poliklinikka- ja keskusneuvolakäynnit mukaanlukien. Täysimetys tuli mahdottomaksi kun korviketta oli pakko tuputtaa väkisin, ruokailu oli aina ahdistavaa taistelua...



En ole ollut masentunut vaan muuten ihan onnellinen äiti, mutta tämä ylenpalttinen kyttäys sai mut melkein hermoromahduksen partaalle. Nyt lapset ovat edelleen yhtä laihoja mutta kaikin puolin terveitä (ei yhtään antibioottikuuria kummallakaan jne...) ja neuvolan huoli loppui kuin seinään heidän täyttäessään 1 v.

Neuvolaa ei kiinnostanut kuopukseni pienikokoisuus pätkän vertaa. Piti soittaa ylilääkärille, että pääsin tutkimuksiin ja testeihin.

kun ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, jota voi soveltaa sokeasti kaikkiin, vaan pitäisi oikeasti paneutua asiakkaisiin ja heidän palvelemiseensa.

kasvun kanssa, niin ei saa ammattimaista apua ja seurantaa. Ajatelkaa nyt, jos vähäinen painonnousu johtuisikin jostain sairaudesta, eikä yhtään tutkittaisi ja seurattaisi tai joutuisin sen kaiken järjestämään itse ja kantamaan vastuun itse. Minulla on molemmat lapset olleet pieniä, joten mulle on ollut tosi helpottavaa käydä usein neuvolassa ja kuulla, että vaikka mennään alakäyrällä painonkehityksessä, niin kehitys on tasaista. Varmaan tuki olisi vielä tärkeempää jos olisi notkahduksia. Se, että kokee syyllisyyttä, on normaalia ja siitä kannattaa puhua neuvolassa, niin saa tukea siihenkin, koska äidin syyhän se yleensä EI ole, jos lapsi kasvaa hitaasti. Otetaan neuvolasta tukea eikä paineita!:)

Vierailija:

kasvun kanssa, niin ei saa ammattimaista apua ja seurantaa. Ajatelkaa nyt, jos vähäinen painonnousu johtuisikin jostain sairaudesta, eikä yhtään tutkittaisi ja seurattaisi tai joutuisin sen kaiken järjestämään itse ja kantamaan vastuun itse. Minulla on molemmat lapset olleet pieniä, joten mulle on ollut tosi helpottavaa käydä usein neuvolassa ja kuulla, että vaikka mennään alakäyrällä painonkehityksessä, niin kehitys on tasaista. Varmaan tuki olisi vielä tärkeempää jos olisi notkahduksia. Se, että kokee syyllisyyttä, on normaalia ja siitä kannattaa puhua neuvolassa, niin saa tukea siihenkin, koska äidin syyhän se yleensä EI ole, jos lapsi kasvaa hitaasti. Otetaan neuvolasta tukea eikä paineita!:)