Rakastaa...ei rakasta???

Meillä on suhde katkolla, kun mies ei ole varma tunteistaan. Siksi kysyn, onko tämä rakkautta vai ei????



Tausta:



Tapasimme 7 vuotta sitten. Aluksi olimme kovin ihastuneita. Kolme viikkoa ensi tapaamisesta mies sanoi rakastavansa minua. Pari viikkoa myöhemmin muutin hänen luokseen.



Sitten alkoivat ongelmat, joita kesti noin vuoden. Riitelimme jatkuvasti ja kaikesta. Mies halusi erota, minä en, ja omien sanojensa mukaan hän ei uskaltanut erota minusta, koska suutuin vähemmästäkin niin kovasti.



Vuoden kuluttua alkoi mennä paremmin. Riitoja oli harvemmin, minusta meillä oli kaikki hyvin. Mies kosi, reilu vuosi myöhemmin menimme naimisiin ja pian syntyi pari lasta.



Koko suhteen ajan minua on vaivannut tämä, että alku oli niin hankalaa ja mies olisi halunnut erota. Minusta on tuntunut, että ei hän oikeasti olisi halunnut olla minun kanssani eikä rakasta, vaan minä olen pakottanut hänet miehekseni.



Aina silloin tällöin, kun on riitaa, tulemme siihen tulokseen, että mies ei rakasta minua täydestä sydämestään vaan olemme yhdessä, kun hän ei halua luopua yhdessä rakentamastamme elämästä. Lapset on hänelle hirmu tärkeitä, eikä haluaisi olla heistä erossa (esim. viikonloppujakaan, jos hän olisi pääasiallinen huoltaja).



Arjessa hän toimii kyllä rakastavasti: osoittaa hellyyttä, on huomaavainen, keskustelemme ja teemme paljon yhdessä. Mutta ikäänkuin se " suuri rakkaus" puuttuisi, hän lähinnä arvostaisi minua ja pitäisi ystävänään. Intohimoakin on, mutta ei elämää suurempaa rakkautta. Minä en ikäänkuin ole miehelleni " Hän" , ihminen, jonka kanssa haluaa ehdottomasti olla, vaan vaimo, jonka kanssa on, kun suhteemme nyt sattui kehittymään näin.



Itse tunnen häntä kohtaan palavaa rakkautta, joten on vaikea ymmärtää, että joku tyytyisi " laimeampaan" tunteeseen. Mies puolestaan epäilee, että ei hän muitakaan ihmisiä voisi rakastaa sen syvemmin.



Rakastaako mieheni minua, vai onko hän kanssani tottumuksesta? Kuuluuko rakkauden olla palavaa, ehdotonta, vai voiko se olla tuollaista kuin miehelläni? En haluaisi tuhlata loppuvuosiamme tavan vuoksi liitossa, joka ei anna hänelle tilaisuutta kokea todellista rakkautta tai minulle tulla todella rakastetuksi. Keskustelimme tästä koko aamun ja nyt mies on kävelyllä selvittämässä päätään ja tunteitaan.