ARGH. Se on KUKA, ei mikään hiton KETÄ.

kun joku sanoo ketä...mut eihän sille mitään voi.. :)

Mutta entä sitten? Pääasia että tulee ymmärretyksi. Kielet muuttuu kokoajan.

Ketä-muoti esiintyy jo 1920-luvun Helsingin slangissa; kyse ei siis ole aivan nuoresta ilmiöstä. Murteissakaan ketä-käytäntö ei ole aivan tuntematon; sitä tavataan nimittäin Turun itäpuolella aina Lounais-Hämettä myöten. On kuitenkin luultavaa, ettei murteilla ole ollut osuutta Helsingin ketä-muodin syntyyn. Kaupunkikielen ja murteiden ketä ovat toisistaan riippumattomia.



Kirjakielessä ketä on ken-sanan taivutusmuoto, sen partitiivi. Perusmuoto ken on nykykielessä harvinainen, lähinnä ylätyyliin kuuluva. Sen tilalla on kuka. Sanojen ken ja kuka taivutusmuodot ovat sekoittuneet, ja ne muodostavat yhdessä ns. sekaparadigman: yksikön nominatiivina on kuka, mutta muut sijat saadaan ke-vartalosta (kuka, kenen, ketä, ketkä, keiden, keitä).



Voisi ajatella, että ketä-ilmiön syynä on ollut tarve päästä eroon ku- : ke-vaihtelusta. Valitsemalla ketä nominatiiviksi tähän tavoitteeseen päästäänkin. Valinta aiheuttaa kuitenkin uuden ongelman: sama muoto on nyt sekä nominatiivina että partitiivina. Kaiken lisäksi ketä on puhekielessä paitsi yksikön myös monikon partitiivi, ja esimerkiksi lause " Ketä sä tarkotat?" voi viitata yhtä hyvin yhteen kuin useampaankin henkilöön. Ku- : ke-vaihtelusta eroon pyrkiminen ei ehkä olekaan ketä-nominatiivin aiheuttaja. Selitysyritys on siis ollut turha. Vai onko sittenkään? Se saattaa nimittäin tarjota rakennusaineet toisenlaiselle selitykselle.



Äidinkielenään suomea puhuvalle ei puhekielen lause " Ketä sieltä tulee?" ole ongelmallinen. Se on tulkittavissa vain yhdellä tavalla: ' keitä sieltä tulee' . Ruotsia äidinkielenään puhuvalle lause voi tuottaa pulmia. Suomen partitiivi on vieraskieliselle vaikea sija; sitä on hankala pitää erossa nominatiivista. Kun monikkomuoto esimerkkitapauksessa lisäksi on aivan yksikön kaltainen, virhetulkinnan mahdollisuus kasvaa entisestään. Ei olekaan ihme, jos vieraskielinen antaa lauseelle " Ketä sieltä tulee?" tulkinnan ' kuka sieltä tulee' . Hän hahmottaa ketä-muodon yksikön nominatiiviksi ja alkaa käyttää sitä yksikön nominatiivin tavoin. Lauseet " Ketä puhuu?" ja " Ketä soitti?" käyvät mahdollisiksi. Käyttötavasta tulee muoti, jonka myös suomea äidinkielenään puhuvat omaksuvat.

ja muillakin frendeillä.