Miksi halusitte kolmannen lapsen, miksei kaksi riittänyt?

Haluamme ehkä vielä neljännenkin.

Miksi aina ajatellaan että kaksi lasta on " sopiva" luku, en tajua sitä.

Tuttavani kuuden lapsen äiti sanoi että lapsenhoito vaan helpottuu mitä enemmän lapsia hankkii sen kahden lisäksi. Oikeassahan tuo tuntui olevan mutta kyllä meille neljä jo piisaa ;)

me tehtäis enemmänkin lapsia mutta ei enää uskalleta riskiraskauden takia.

Kerrotko millälailla asiat helpottuu? Eikös työmäärän luulisi vaan lisääntyvän? En oikein ymmärtänyt.

Mulla ollu aina fiilis että yhden kanssa pääsee vielä vaikka minne, kahden kanssa jonnekin mutta kolmen kanssa ei minnekään.



En tiedä yritämmekö enää kolmatta. Yksi syy miksi haluisin on yksinkertaisesti se puuttuva tytär-vaikka siis sitä ei välttämättä tuliskaan :)

Vierailija:

Mulla ollu aina fiilis että yhden kanssa pääsee vielä vaikka minne, kahden kanssa jonnekin mutta kolmen kanssa ei minnekään.

Tarkoittaa nyt sitä, että esimerkiksi matkustelu on kalliimpaa kolmen lapsen kanssa. Lasten vakuutuksiin menee enemmän rahaa, vaatekulut kasvavat ja kaikkea ei ole tarkoitus hankkia käytettynä tai kirppareilta.



Turha väittää, etteikö lasten tekemiseen liittyisi taloudellisia seikkojakin. Väitän, että yksilapsiset perheet voivat elää leveämmin kun samat tulot omaava perhe jossa lapsia onkin kolme.

Aika surullista. Terv. se 8 lapsen äiti.

Me halusimme että lapsilla on sisaruksia. Varmasti yksilapsisella perheellä on varaa tarjota enemmän harrastuksia ja tavaraa lapselleen, mutta sillä ei korvata sisaruksia, ei lähimainkaan.



Sisaruksia on kiva olla enemmän kuin se yksi senkin vuoksi, että kahden lapsen kemiat saattavat mennä täysin ristiin. Kolmesta tai enemmästä lapsesta luulisi löytyvän jokaiselle se läheinen sisarus, johon pysyy tiivis yhteys koko elämän. Omat vanhempani ovat molemmat riitaantuneet ainoan sisaruksensa kanssa, siksi on tämäkin asia tullut mieleen.

olen aina halunnut ison perheen. En missään nimessä yhtälasta enkä " tylsää" kahta lasta. Kolme on sopiva määrä, mahtuu autoon ja kohtuu kokoiseen asuntoon. Hankkisin enemmänkin lapsia jos kukkaron nyörit antaisivat periksi :(

jos on vaiin 2 lasta niin huonosti sattuessa toinen voi kuolla varhain ja toinen jää varhain orvoksi

Eli eiköhän jokaisella vain ole joku mielikuva siitä, minkäkokoisen perheen äitinä/isänä itsensä osaa nähdä ja sitten sitä vain kulkee tuota haavetta kohti ja toivoo, että se käy toteen :)

Ja haluan omille lapsilleni sisaruksia ympärille ja myös itsekin iloitsen ympärilläni kasvavasta katraasta.



Se on vaan voimakas tunne kun katsoo lapsiaan ja pohtii että minkälainen rakas sieltä voisi perheeseemme vielä tulla... ja kun halua riittää niin miksikäs ei?

Yhden kanssa voi toki kulkea vaikka missä mutta yhden kanssa on aina huono omatunto jos jättää hänet yksin ja tekee omia puuhiaan. Kahden kanssa on vielä pahempi, sillä ne kaksi riitelevät mustasukkaisesti koko ajan äidin huomiosta. Kun toinen saa huomiota, toinen tuntee itsensä hylätyksi ja alkaa taistella oikeuksiensa puolesta. Ja äidillä on koko ajan huono omatunto kun ei riitä millään.



Kolmen kanssa - hupsis, ne kaksi leikkivätkin keskenään sillä aikaa kun äiti antaa huomiotaan kolmannelle, eivätkä enää seiso jonossa kärkkymässä omaa osaansa. Ja mitä enemmän lapsia, sitä enemmän sosiaalisia vaihtoehtoja perheen sisältä löytyy. Tällöin lapsilla ei ole niin suurta läheisyyden nälkää vanhempien suuntaan ja kaikki tarpeet pystyy täyttämään koska jokaiselle on tarjota omaa rauhallista hetkeä ilman " kilpakosijoita" . Parhaiten tämä toimii suhteellisen pienillä ikäeroilla, mutta isossakin ikäerossa on toki puolensa, koska silloin isompia voi käyttää lapsenvahteina ja muitakin kotitöitä voi enemmän jakaa.



Oman kokemukseni mukaan kiukuttelu myös vähentyy, koska vanhemmilla ei ole aikaa alkaa pomppimaan kiukuttelijan mukaan eikä se näin ollen ole palkitsevaa lapselle. Kaikki taidot opitaan kuin itsestään, koska matkitaan isompia, ei tarvi vaivautua opettamaan ja kouluttamaan jokaista erikseen.



Toki mekkala ja meininki lisääntyy kun on enemmän väkeä. Ja toki moneen lapseen saa tuhlattua enemmän rahaa kuin yhteen tai kahteen jos niin haluaa. Mutta toisaalta suurperheessä on upea tilaisuus oppia että tavarat voivat olla meidän eivätkä minun, kierrätys on kiva asia (myös esikoisen kamppeet kirpparilta) ja yhteisöllisyys rulaa eikä jokaisella tarvi olla omaa koppia mihin sulkeutua.



Miinuksia on ehkä kolmannen ja neljännen käden puute silloin kun/jos lapset ovat vilkkaita. Ja tila-auton tarve neljännen lapsen kohdalla. Se tulee aika kalliiksi. En kuitenkaan neljää lasta kahteen vaihtais, en!