Jos lapsella laaja-alainen kehitysviivästymä, joka painottuu kielelliseen erityisvaikeuteen, onko hän erityiskoulun lapsi?
Onko tämä lausunto suoraan verrattavissa älykkyyteen?
Jos testeissä päättelyn alueella on keskitason tai vähän alle sen tulokset niin, onko huono ennuste?
Onko jollain kokemusta asiasta?
Kyseessä 3 v lapsi, joka n. vuoden jäljessä ikätovereitaan.
Lapsi syntynyt 1500 g painoisena.
Kommentit (5)
kehitysviivästymä tarkoittaa usein, muttei aina, ettäälyllisessä tasossa on ongelmia.
Ns laaja-alainen kehitysHÄIRIÖ (autismin kirjon) taas tarkoittaa, usein, muttei aina, ettei älyllisessä tasossa sinänsä välttämättä ole merkittävää vikaa, mutta jossain muussa kyllä on, eikä lapsi pysty käyttämään älyään täysmääräisesti. Toiset näistä päätyvät erityiskouluihin, toiset tavallisiin eikä pärjääminen näytä riippuvan kouluvalinnasta.
Vastaanotolla en kyennyt kysymään yhtään mitään ylimääräistä, sen verran järkyttynyt olen. Jälkeenpäinhän ne kysymykset yleensä tulevat.
Olenkin nyt hirveän huolissani lapseni tulevaisuudesta ja vertaistukea kaipaisin.
Aivojen magneettikuva on otettu ja ei löytyny mitään rakenteellista poikkeavuutta.
Mietinkin, että onko kyse sitten heikosta älykkyysosamäärästä.
ap surullisena
Vierailija:
Vastaanotolla en kyennyt kysymään yhtään mitään ylimääräistä, sen verran järkyttynyt olen. Jälkeenpäinhän ne kysymykset yleensä tulevat.Olenkin nyt hirveän huolissani lapseni tulevaisuudesta ja vertaistukea kaipaisin.
Aivojen magneettikuva on otettu ja ei löytyny mitään rakenteellista poikkeavuutta.
Mietinkin, että onko kyse sitten heikosta älykkyysosamäärästä.
ap surullisena
Hei, eivät likimainkaan kaikki neurologiset ongelmat näy magneettikuvassa. Joten ei se niin mene, että jos magneettikuvassa on aivon rakenne ok, on kyse heikosta älykkyysosamäärästä.
Noin pienellä diagnoosit muuttuvat usein vuosittan, kun saadaan tutkittua paremmin lasta ja päästään yhä enemmän syvemmälle ongelman juureen.
Nyky suuntaust kuitenkin on, että erityislapsetkin menevätä normaaliin kouluun tuettuna esim. henkilökohatisen avustajan kanssa, peinryhmään jne. Ja toki erityiskoulujakin on mutta usein vanhemmat kokevat, että niihin päästään eikä jouduta.
Aika auttaa teitä sopeutumaan lapsen tilanteeseen. Ja huomaat ettei mikään elämässäsi ole muuttunut. Lapsi on ihan sama kuin ennen tutkimuksia ja diagnooseja. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Minulla on 2 erityislasta. 6 vuotias lapsi jolla on monimuotoinen kehityshäiriö sekä 4 vuotias poka jolla on vaikea kielenkehityshäiriö, autistisia piirteitä ja ylivilkkautta (epätyypillinen autismi?).
Nuo kun ovat kamalan yksilöllisiä juttuja ja tuon kuvauksen perusteella voi olla netitse vaikea sanoa mitään. Voit toki hakea vertaistukea myös tämän saitin osastosta Erityislasten perheet, siellä voi olla hyvinkin samankaltaisella diagnoosilla olevien lasten vanhempia.
Mutta paras vastaus tulisi lääkäriltänne.