Arvatkaa mikä on ihanaa??

Se, että saan vihdoin sen elämäni miehen. Tavattiin vuosien kuluttua edellisestä kerrasta, kun kohtalo tuli väliin. Tavattiin, ja sama kipinä roihahti liekkeihin samantien. Mies lupasi jättää kaiken vuokseni, naisensa ja nykyisen elämänsä jossa ei ole ollut onnelline -ja vaikka epäilin (enkä pitänyt yhteyttä), näin kävi!!



Mies jätti kaiken minun vuokseni. Olen onnellinen, rakastunut ja ELÄN.



Älkää moralisoiko, ymmärrän kyllä teitäkin.. itse olin samanlainen nuorempana, mutta elämä on opettanut ja kasvattanut sen verran, että tiedän, todellista rakkautta ei vain voi estää.



Anteeksi, mutta olen onnellinen, vihdoin. Tämä on se mies, jota olen rakastanut koko pienen elämäni, ja hän minua.