Miten oppisin nauttimaan tästä hetkestä?

Tää on ollu mulla aina ongelmana. Nytkin asiat on hyvin ja mun pitäis oola tyytyväinen: olen äitiyslomalla, terveet lapset, hyvä koulutus ja mies hyväpalkkaisessa työssä ja elämä taloudellisesti turvattua. Murehdin silti joka päivä sitä ettei mulla ole vakityöpaikkaa odottamassa. Entä jos en saakaan töitä? Työkokemusta mulla kyllä on, mutta sekään ei ole mikää tae töiden saamiselle. Tämän takia en edes voi ajatella jääväni hoitovapaalle, vaikka on neljä pientä lasta, koska työttömyyden pelko tekis mut hulluksi! Kadehdin ihmisiä joilla on vakityö jonne palata kun siltä tuntuu. Työ merkitsee mulle paljon sekä taloudellisesti (säilyy taloudellinen riippumattomuus kun ei ole puolison rahojen varassa) ja psyykkisesti (koen itseni tarkeäksi ja arvostetuksi ollessani työssä).