en oikeesti tiedä mitä pitäisi ajatella ja äänestää

Tässä joitakin ajatuksiani.



Esim. vanhemmuuden kustannusten jakaminen sekä isän että äidin työnantajan kesken ei vaadi mitään lisävaroja, ainoastaan lainsäädännöllisen muutoksen. Toinen merkittävä vaihtoehto olisi sellainen, että jokainen työnantaja maksaa jonkinsortin " vanhemmuusrahaa" valtiolle, ja kertyneistä varoista sitten rahoitetaan äitiyslomat ja muut siten, että NE työnantajat joilla työntekijä on jäämässä äitiyslomalle, saa varoja käyttöönsä. Tällöin työntekijän sukupuoli ei olisi määräävä tekijä työhönotettaessa, jos vastuu on tasaisesti jaettu kaikille.



Tarpeettomia pätkätöitä saadaan vähennettyä tehostetulla valvonnalla (tähän tarvitaan lisää työvoimaa, jippii), ja mahdollisesti sanktioimalla tuota pätkätyökikkailua selkeämmin. Näin työnantaja tietäisi joutuvansa vastuuseen, mikäli yrittää kiertää kuluja pätkätöillä. Ikävintähän tässä on se, että yksi merkittävä pätkätöiden teettäjä on valtio..



Tukemalla yrittäjiä (mm. selvennykset lakikiemuroissa, tekemällä yrittäjäksi ryhtymisestä helpompaa, parantamalla yrittäjien sosiaaliturvaa mm. sairaslomien ja eläkeasioiden osalta) saamme uusia työpaikkoja, ja uusien työpaikkojen myötä saamme valtiolle lisää verovaroja. Lisäksi on otettava huomioon se, että minkä verran verovaroja säästämme siinä, jos joku työtön työllistyy ja elättää itsensä (tukia ja korvauksia ei tarvita). Työttömyyspäivärahojen karenssien osalta samoten on laskettu, että tuloverojen muodossa valtio saa ' omansa takaisin' . Nykyinen systeemi, joka tietyssä mielessä rankaisee työttömiä työn vastaanottamisessa ei toimi, eikä ole millään muotoa reilua yhä enemmän yhteiskunnasta syrjäytyviä työttömiä kohtaan.



Ympäristöasiat tulevat tulevaisuudessa syömään suhteellisesti eniten varoja, koska ilmastonmuutos ja muut ympäristöuhkat ovat tosiasia. Erilaisten ekologisten energiantuotantomuotojen tutkimusta on rahoitettava, mutta tässä saadaan onneksi osittain myös yrityksiä mukaan. Lisäksi autoverotuksen keventämisellä saataisiin vanha autokanta vaihtumaan uuteen (ja vähemmän saastuttamaan), ja vastaavasti muun kaltaisilla ympäristö(haitta)veroilla kerrytettyä ympäristöinvestointien vaatimaa pääomaa.



Kysyit tärkeysjärjestystä asioissa. Itse en lähtisi näitä asioita arvottamaan sen perusteella, mikä on tärkeintä, vaan sen perusteella, mikä on PAKKO hoitaa ensin. Ensin on pakko luoda pohja sille, että verovaroja on valtion käytössä jatkossakin (lisää työpaikkoja, lisää verovaroja). Sen jälkeen kun on jotakin mistä konkreettisesti jakaa, on mielestäni priorisoitava työttömiin, opiskelijoihin ja pienituloisiin eläkeläisiin. Ympäristöasiat rullaavat koko ajan, ja rahoituspohja ei ole kiinni näiden vaalien tuloksesta, mutta toki siihenkin vielä voidaan vaikuttaa. Vanhemmuuden kustannusten osalta katson, että päätös kustannusten jaosta ei tarvitse mitään muuta kuin edustajilta näkemystä ja hyvää tahtoa.



Jos ilmaisin jotakin epäselvästi, niin tarkennan mieluusti.



t. 7

Kokoomus ajaa kaikkien yrittäjien asioita, eli meillä ketkään eivät muutu ' isoiksi pahoiksi susiksi' siinä vaiheessa, jos yritys alkaakin laajentua, tuottaa enemmän ja menestyä. Kovaa työtä se yrittäminen on, oli sitten kyse mikroyrityksestä tai suuryrityksestä -toki yrityksen kokoluokka vaikuttaa merkittävästi myös siihen, moniko ihminen todellisena vastuunkantajana on. Suuryrityksiä toki tuemme, ja ennenkaikkea toivomme, että oli kyseessä yritys kuin yritys, niin se työllistäisi mahdollisimman monia ihmisiä. Siitähän tässä on kaikessa pohjimmiltaan kyse: ihmisellä pitää olla oikeus tehdä työtä, ja se on loppujen lopuksi aivan sama, tarjoaako sitä työtä valtio, mikroyritys vai suuryritys, kunhan työnteko kannattaa.



Perustin ajatukseni vasemmiston ' näköalattomuudesta' yrittäjyyden arkipäivään siihen, että olen itse asiaa hyvin läheltä seurannut. Olen lähtöisin yrittäjäperheestä, ja perheyrityksemme on yhä voimissaan. Suhteellisen pienellä paikkakunnalla asuessa kävi erittäin selväksi, miksi suurin osa yrittäjistä äänestää joko kepua tai kokoomusta -valitettavasti vasemmiston " miksi vain yrittäjä saa hyötyä menestyksestä" -slogan ja sen lievemmät muodot eivät hirvittävästi motivoi yrittäjiä. Usein vaihtoehtona on myös joko a) palkata lisää työvoimaa ja laajentaa tai b) jakaa kaikille työntekijöille bonukset ja ottaa vähän enemmän itsellekin palkkaa. Uskoisin, että a-vaihtoehto on myös sinun mielestäsi mielekkäämpi nykytilanteessa.



Toki sellaista näkemystä minulla ei ollutkaan, että kaikki vasemmiston edustajat duunareita olisivat, ja olen pahoillani jos näin annoin ymmärtää. Kuitenkin mikäli näitä vasemmistolaisia yrittäjiä ei ole päättävässä portaassa, niin vaikutus koko puolueen kantaan on sieltä alemmista kerroksista vähäinen. Ilahduttavaa kuitenkin kuulla, että olet itsekin yrittäjyyttä harkinnut :) Toivottavasti myös aktivoidut entisestään poliittisesti, jotta saamme yrittäjyyskynnyksen tässä maassa matalammalle.



Olen samaa mieltä, että rivijäsenten yksityiset mielipiteet on osittain nostettu (turhaan) koskemaan koko puoluetta tai poliittista suuntausta. Tämä on harmillista, mutta toisaalta on hyvä, että se synnyttää keskustelua.



Kokoomus ei ole ajamassa ay-liikettä alas, mutta toisaalta kyseenalaistamassa sen asemaa. Siinä on vissi ero. Paikallinen sopiminen ei tarkoita nyt mitään täysin yrityskohtaista sopimista, vaan myös alueellisesti tehtäviä sopimuksia. Turha pelätä sitä, että Kokoomus on tekemässä maasta yrittäjien diktatuuria, koska se on kyllä myös meidän kokkareiden etu, että kaikilla on mielekästä työtä ja elämä muutoinkin mallillaan.



Jos keksit vielä kommentoitavaa, niin sehän ois ihan kiva (nähkääs kun asialinjalla nämä keskustelut pysyvät niin harvoin, että välillä tästä oikein nauttii...) :)



t. 7

Varsinkaan tämä palsta ei ole kuuluisa niistä asiaan keskittyvistä debateista.



Varmasti jokaisella puolueen jäsenellä on oma käsityksensä paikallisesta sopimisesta ja sen sallittavasta laajuudesta. Minua ainakin huolestuttaa erityisesti nuorten, vasta työelämään tulleiden asema. Pystyvätkö he pitämään puolensa neuvotteluissa. Toisaalta myös paikallisen sopimisen lisääminen aiheuttaisi työntekijän aseman polkemista ennestään ongelmallisilla aloilla. Näitä pääsääntöisesti ovat matalapalkkaiset työt, joihin ei tarvita ns. huippuosaamista. Jonkinlaiset raamit tulee minun mielestäni työmarkkinoilla olla. Siksi suhtaudun vähintäänkin epäilevästi paikallisen sopimisen lisäämiseen.



Kerrot, että olet kasvanut yrittäjäperheessä (niin olen muuten minäkin) ja huomasit pienellä paikkakunnalla miksi yrittäjät äänestävät ennemmin oikeistoa kuin vasemmistoa. Näin on aivan taatusti ollutkin. Ehkä kuitenkin tekisi hyvää yrittää laskea silloin syntyneitä ennakkoluuloja ja käsityksiä ja katsoa todella avoimin silmin vasemmistopuolueiden nykyistä linjaa näiden asioiden suhteen. Muutosta on todellakin syntynyt.



Kommentoin hieman myös tuota ympäristöasiaa, erityisesti energiapolitiikkaa. Kokoomus ajaa vahvasti ydinvoiman käytön lisäämistä. Tästäkin asiasta minun täytyy olla eri mieltä. Mielestäni on tärkeämpää lähteä liikkeelle energian säästämisestä, kuin edullisen energian tuottamisesta. Lisäksi on mielestäni tärkeää kehittää uusiutuvia energiamuotoja, sillä tällä hetkellä ne valitettavasti eivät ole itsessään riittäviä tuottamaan kaikkea tarvittavaa energiaa. Olen huolissani siitä, miten käy näiden energiamuotojen kehittämisen, jos vain lisätään edullisemman energian (lue: ydinvoiman) tuottamista. Sen lisäksi en vain suostu nielemään väitettä ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä. Ydinjätteen puoliintumisaika on kuitenkin lähemmäs 100 vuotta. Vaikka mielestäni on tärkeintä siirtyä pois fossiilisten energiamuotojen käytöstä.



Tässä välissä täytyy sanoa, että minua ilahduttaa suunnattomasti Kokoomuksen kanta aikoinaan SKDL:n ajamaan kotihoidontukeen.



Eräs minulle tärkeä asia jää valitettavasti aina vaaleissa hyvin vähälle huomiolle: lasten, varhaisnuorten ja nuorten harrastustoiminta, sen tukeminen ja kolmannen sektorin osuus siinä. Kun edes kerran saisi vaalien aikaan joltakin suunnalta kiitoksen kolmannelle sektorille ja lupauksen kohdentaa lisää varoja lapsi- ja varhaisnuorisojärjestöjen ja nuorisojärjestöjen tärkeään työhön.



- edelleen se sama. (numero unohtui, kun tuli kiire purkaa ajatuksia)

Ehdokkaat ovat itse niihin samoihin kysymyksiin vastanneita. Ja kun kerran täällä netissä kuitenkin pyöritte. Luotettavampaa tietoa vaalikoneista saa kuin täältä keskustelupalstoilta...



Itsekin konetta käytin ja yllätys yllätys, ehdokas jonka mielipiteet ovat omia mielipiteitäni lähinnä, on vallan toisesta puolueesta, kuin mitä itse edustan. Sehän on sitten jokaisen henkilökohtainen asia, ketä äänestää, mutta olisi edes jotain ajatusten pohjaksi. Suosittelen!

Tänä vuonna olen " kuin vahingossa" valinnut tyypin, jonka läpi pääsystä ei ole mitään tietoa. Tyyppinä on fiksu ja kai luotettavakin sekä puolue on tuttu.



On kuulkaas jännää.

Ehkäpä jo se, että vaalikone antoi parhaimmaksi vaihtoehdoksi " väärän" puolueen edustajan kertoo niiden luotettavuudesta. Parhaimmillaan ne voivat olla ihan hyviä, mutta toisaalta niihin voi vastata mielenkiintoisella tavalla (yhtenä esimerkkinä erään puoluejohtajan vastaus subjektiivisesta oikeudesta päivähoitopaikkaan).



Minä suosittelisin seuraamaan politiikkaa vaalien välillä ja tekemään siitä omat johtopäätökset ja ratkaisut.

Toki huolestuttaa itseänikin vasta valmistuneiden nuorten asema työmarkkinoilla, kuulun itse myös tähän ryhmään. Työelämään en tosin ole vasta tullut, koska tein kolmen viimeisen opiskeluvuoden aikana osa-aikatöitä. Ikävää todeta, mutta työkokemuksen puute on tätä nykyä melkoinen miinus tietyillä aloilla, ja kesätyöpaikoistakin on huutava pula. Tiedän monien amk-opintojen viivästyneen ihan sen vuoksi, kun eivät ole saaneet pakollisia harjoitteluita suoritettua kesäisin (kun ei ole ollut alan työpaikkaa).



En tiedä, millaiseksi kuvittelet sen paikallisen sopimisen muodostuvan, mutta käytännössä asetelmaksi ei kehittyne ' paha kiero pomo vs. pieni viaton työntekijä' , koska jo ihan perustuslailliseltakin pohjalta on paikalliselle sopimiselle sovittava näpäkät kehykset. En kannata itsekään mitään työntekijän aseman loukkaamisia, mutta toisaalta esim. itsekään en saa tehdä niin paljon töitä kuin nyt tässä elämäntilanteessani tahtoisin (ylityösäännökset). Kyllä joustonvaraa pitää olla, jos sekä työnantaja että työntekijä ovat joustoon valmiita. Toki paikallinen sopiminen tarkoittaa sitä, että sekä työnantajan että työntekijän etujen valvontaa on lisättävä nykytilanteesta.



En usko, että asenteeni politiikkaan on lähtöisin täysin äidinmaidosta, enkä sen enempää usko, ettenkö olisi hajulla vasemmiston nykytilasta ja päämääristä. Seuraan politiikkaa jatkuvasti, ja pyrin pois kaikenlaisesta ennakkoluuloista. En sanoisi asennettani vasemmistopuolueita kohtaan niinkään ennakkoasenteeksi, koska olen päätynyt kokoomuslaiseksi pitkällisten pohdintojen kautta (usko tai älä, olen myös demareiden ja vihreiden leireissä vieraillut, vaikka se enemmän olikin kapinahenkeä kuin aitoa kiinnostusta). Yritän parhaani mukaan suhtautua kaikenlaisiin näkemyksiin varaksetta, mutta luonnollisestikaan se ei ole mahdollista, koska omat mielipiteeni ovat suhteellisen jämäkät.



Sitten ydinvoimasta.

Olen samaa mieltä, että energian säästäminen on kaiken a ja o; emme voi lähteä siitä, että energiantuotantoa vain mukisematta lisätään lisääntyneen energiankulutuksen mukana loputtomasti. Jos ydinvoimalle olisi olemassa yhtä tehokas, helppo ja ilmastonmuutosta ajatellen saasteeton vaihtoehto, niin epäröimättä tarttuisin siihen.



Olet täysin oikeassa sanoessasi, että uusiutuvat energiamuodot eivät riitä millään tuottamaan Suomelle tarpeeksi energiaa. Tämän vuoksi on valittava uusiutuvien energiamuotojen oheen jokin ns. perusenergiantuotantomuoto. Tähänhän meillä on vaihtoehtoja, mm. ydinvoima ja fossiiliset polttoaineet. Ottaen huomioon ilmastonmuutoksen, johon päättäjät jostain syystä ovat vasta nyt heränneet, on ydinvoima ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Ydinvoima ei ole kestävä ratkaisu jos ajatellaan satojen vuosien skaalalla, mutta se auttaa meidät tämän ajan yli, kun vasta kehittelemme uusiutuvien energianlähteiden tehokkaampaa hyötykäyttöä. En tiedä katsoitko eilen uutisista, mutta nyt tutkitaan suomalaisten toimesta mm. aaltoenergiaa, jossa hyödynnetään meren pohjakerrosten aaltoja. Ihan mielenkiintoinen juttu, jos on tehokas ja toimii.



Taisit ajatella keski- ja matala-aktiivista ydinjätettä puhuessasi puoliintumisajan ollessa " lähemmäs 100 vuotta" ? Vaikka ydinvoimaa sinänsä nykytilanteessa kannatankin, niin en nyt halua, että kenellekään jäisi se harhaluulo, että kaiken syntyvän ydinjätteen puoliintumisaika tosiasiassa olisi noinkin kohtuullinen :) Korkea-aktiivisen ydinjätteen osalta puoliintumisaika on pahimmillaan miljoonia vuosia. Mielenkiintoista on myös se, että onnistutaanko kehittämään ydinjätettä vaarattomaksi tekeviä tekniikoita. Mm. neutronipommitusta on kokeiltu, tuloksista en tiedä sanoa. Stukin sivuilta löytyy tähän muuten lisää, jos asia kiinnostaa.



Ydinvoimasta siis vielä tiiviisti: louhintavaihetta lukuunottamatta saasteetonta energiaa. Jos vaihtoehtoina on fossiiliset polttoaineet ja ydinvoima, niin tässä tilanteessa ydinvoiman valinta ei ole mikään valinnainen homma, vaan kaikkien pitäisi herätä tähän (jotta ilmastonmuutokselle nyt voidaan jotain vielä tehdä). On utopistista sanoa, että Suomen energiantuotanto voitaisiin hoitaa ilman fossiilisia energiamuotoja JA ilman ydinvoimaa, koska tällä hetkellä vielä molemmat ovat vahvasti käytössä, eivätkä uusiutuvat energiantuotantomuodot vielä ole saavuttaneet riittävästi suosiota lisätäkseen osuuttaan (teknologia on olemassa, mutta on vielä pirun kallista). Mutta siihen siis pyritään, että uusiutuvien osuus reilusti suuremmaksi, ja Suomi omavaraiseksi energian suhteen.



Lasten ja nuorten harrastustoiminta on tärkeä asia, mutta ehkäpä tästä asiasta lisää joskus myöhemmin. Panostusta toki tähänkin tarvitaan, mutta kuten sanoit, niin asia on jäänyt vähän eläkkeiden, opintotukien ja työllisyysohjelmien jalkoihin.



t. 7

Kysehän oli saada vain " nukkuvat" heräämään, että jos et äänestä joku muu äänestää...?

Vierailija:

Järkikin sanoo, että tuommoinen SAK:n kärjistetyllä mainoksellaan osoittama herrat vs. kansa -vastakkain asettelu on ohitse, mutta onko nyt sitten kuitenkaan niin, että se kokoomuksenkaan linja " työ lisää hyvinvointia ja hyvinvointi lisää työtä" -linja on oikea. Onko työtä kaikille? Millä ehdoilla? Kuka päättää? Työpaikoilla tietysti viime kädessä päättää palkanmaksaja, tosin tietyissä tilanteissa on neuvotteluvelvollisuudet.

Mutta onhan politiikka, yhteisten asioiden hoitaminen, paljon muutakin kuin työntekoon liittyvien kysymysten hoitamista.

Äh, en oikeesti osaa edes purkaa sanoiksi ajatusteni sekamelskaa. Mitään helppoa ratkaisua ei tietenkään olekaan, mutta mistä suunnasta tätä kerää nyt pitäisi lähteä purkamaan?

minä äänestän sillä perusteella, kenet tunnen eniten omanlaiseksi ja kuka ajaa minulle tärkeitä asioita. Puolueiden vaalisloganit ovat mielestäni ihan mainospuppua, eli kymmenen hyvää jne. eli ne eivät saa minua puolellee, ellei ole jotain konkreettista esittää esim. mitä tekevät työllisyydelle...

ja hyvinvoinnin jakamisesta eri ryhmien kesken.



Suomella menee taloudellisesti suht. hyvin, silti varoitellaan " Kiina-ilmiöstä" ja ihan hyvin pärjäävät yrityksetkin (esim. NOkia) suunnittelevat irtisanomisia ja tuotannon siirtämistä halvempiin maihin.



Yleinen kulutustaso on lisääntynyt, mutta silti köyhiäkin riittää. Pitäisikö jotain tehdä tälle asialle?



Pitäisikö veroja korottaa vai laskea? Jos veroja korotetaan, menevätkö ne verovarat oikeisiin kohteisiin (vai esim. yritystukiin firmoille jotka tuet saatuaan sulkevat tehtaansa kuten Perlos)? Jos veroja lasketaan, lisääntyykö sitten kulutuskysyntä niin että sillä on työllisyysvaikutuksia, esim. ihmiset ostaisivat palveluja enemmän? Vai menisikö ylimääräiset rahat matkoihin ja sijoitusrahastoihin?



Mitä tehdä opintotuille ja eläkkeille, entäs kotihoidontuille ja lapsilisille? Kun työssäkäyvien tulot nousevat, pitääkö sen automaattisesti tarkoittaa tukienkin nousua, ja jos niin miksi? Riittääkö rahat kasvavien tuensaajien määrän nousevien tukien maksamiseen?



Entäs se julkinen sektori yleensä. Onko se joku tehoton byrokratiakoneisto, joka vain haittaa ja hidastaa kaikkien elämää, voisiko osan (ja jos niin minkä osan) hoitaa yksityiset yritykset? Jos, niin kuka niiden laatua ja kustannuksia valvoo, vai voivatko kuluttajat aidosti sitten äänestää jaloillaan, onko kaikkialla varmasti tarpeeksi laaja palvelujen kirjo, joista voi valita itselleen sopivan kustannus- ja palvelutason?



Paljon kysymyksiä, kuka vastaa?

Eikö äkkiä jonkun pitäisi tulla kertomaan kuinka pienyrittäjien asemaa parantamalla kaikki ongelmat selviää.



Sitten vaan pitäisi tietää, että onko se kokoomuskaan edes pienyrittäjän puolella, mutta sehän on tietysti jo taas ihan eri asia.

Toki multakin kysyä saa, mutta en halua tuputtaa mitään sellaista ajatusta, joka ei toiselle sovi.



Ja nimenomaan pienyrittäjien asemaa parantamalla työllisyys voidaan saada nousuun, ja uusia työpaikkoja luotua ympäri Suomen. Ja Kokoomus on erittäin vahvasti tukemassa pienyrittäjien taivalta, ajamassa mm. sosiaaliturvaa yrittäjän työttömyyden varalta.



t. kokoomuslainen, jolta saa kyllä kysellä, jos jotain kysyttävää ilmenee



(vastaan asiallisiin kysymyksiin, halveeraukseen en lähde mukaan)

muutosta. Toisaalta kannattaa miettiä, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja tutkia esim. vaalikoneisiin annettuja vastauksia etenkin niiltä osin, miten ne viistävät noita itse keskeisinä pitämiään asioita. Samoin voi tutustua ehdokkaiden kotisivuihin. Tietysti tietyllä sordinolla. Huvitti taannoisessa kolmen suuren puolueen vaalikeskustelussa näytetty katkelma, jossa Matti Vanhanen hiukan epäonnisesti lausahti, ettei kannata niin uskoa yksittäisten ehdokkaiden kymmenen hyvää -tyyppisiin lupauksiin.



Vaalikoneissa voit tehdä rajauksia sukupuolen/puolueen jne. perusteella. Ei tarvitse lukea ihan jokaisen vastauksia. ;-)

että miten sitä työtä korostamalla kaikki ratkaistaan. Syntyykö hyvinvointi oikeasti työnteon tuloksena, eikö vauraus lisäänny huomattavasti esim. onnistuneilla yrityskaupoilla, oikealla ajoituksella jne, missä siinä yksittäisen työntekijän kova työ kovasti merkitsee?



Ja entäs ne, jotka eivät työhön pysty. Miten heistä huolehditaan, jos jo asenteissa on se, että työtä tekemällä kaikki järjestyy.

Vierailija:

Ja entäs ne, jotka eivät työhön pysty. Miten heistä huolehditaan, jos jo asenteissa on se, että työtä tekemällä kaikki järjestyy.

ei ole järkevää makuuttaa työkykyistä ihmistä yhteiskunnan tuella. Tai juoksuttaa päämäärättömässä työvoimakoulutuksessa työvoimakoulutuksen perään.

Vierailija:

Vierailija:

Ja entäs ne, jotka eivät työhön pysty. Miten heistä huolehditaan, jos jo asenteissa on se, että työtä tekemällä kaikki järjestyy.

ei ole järkevää makuuttaa työkykyistä ihmistä yhteiskunnan tuella. Tai juoksuttaa päämäärättömässä työvoimakoulutuksessa työvoimakoulutuksen perään.

Mutta mitäs sitten? Jos ei voi työkykyistä makuuttaa eikä päämäärättömästi kouluttaa, niin mitä pitäis tehdä? Jos töitä nyt ei vaan kertakaikkiaan löydy?

Outoja ne työttömät kun eivät ymmärrä mennä töihin!

Minua vaivaa tällainen asia: Koska kokoomus puhuu hyvin aktiivisesti yrittäjien aseman vahvistamiseksi, saa mediaa seuratessa sellaisen kuvan, että muut puolueet - erityisesti vasemmistopuolueet- sitten jollakin tavalla vastustaisivat tai yrittäisivät ihan vain ilkeyttään hankaloittaa yrittäjien elämää. Näin asia ei luonnollisestikaan ole. Pk-yrityksiä haluavat tukea tasan tarkkaan kaikki eduskuntapuolueet.



Toinen asia, joka harmittaa on ay-keskustelu: Kun työnantaja-puoli tai oikeisto puhuu työntekijän (liian hyvästä) asemasta, puhuvat he teollisuudesta, erityisesti paperiteollisuudesta. Kun taas ay-liikkeen edustajat tai vasemmisto puhuu resurssipulasta, palkankorotuksien välttämättömyydestä ja pätkätöiden ongelmallisuudesta, puhuvat he useimmiten naisvaltaisista matalapalkka-aloista.

Onko mikään ihme, jos ollaan eri mieltä, kun puhutaan täysin eri asioista?

Mutta erityisesti näin vaalien alla kukin luonnollisesti puhuu vain asioista, jotka ovat itselle ja edustamalleen liikkeelle suotuisia.



Kuinka taas sitten löytää juuri se oikea ehdokas? Minä muutin uuden vaalipiirin alueelle alle vuosi sitten, joten minulla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa paikallisiin ehdokkaisiin. Ja kun ne vaalitapahtumatkin ovat aina arkisin päivällä (jolloin minä olen töissä) tai viikonloppuna (jolloin olen tiukasti kiinni järjestötoiminnassa). Olen ratkaissut asian niin, että valitsin puolueen ja annan ääneni puolueen sellaiselle ehdokkaalle, joka ei varmasi tule pääsemään läpi. Näin olen antanut ääneni vain puolueen käyttöön. Kunnallisvaaleihin mennessä pitäisikin sitten jo olla selkeä kuva täkäläisistä poliitikoista, niin kunnallisista kuin valtakunnallisistakin.

Vierailija:

Olen ratkaissut asian niin, että valitsin puolueen ja annan ääneni puolueen sellaiselle ehdokkaalle, joka ei varmasi tule pääsemään läpi. Näin olen antanut ääneni vain puolueen käyttöön.

Oli sen aika sitten ohi, mutta entäs nyt sitten? Vaikkei uskoisikaan siihen, että " herrat ja duunarit" olisivat toistensa vihollisia ja että tavoitteet olisivat jotenkin kovin eroavia, on kai vielä keskusteltavaa siitä miten niitä tavoitteita ruvetaan ajamaan.



Onko lähtökohta se, että menestyjät päättävät ehdot, ja muiden on lopetettava vastaanpaneminen? Entäs jos oikeasti pitää toisenlaista elämää tavoiteltavampana, sellaista jossa ei koko ajan ole tarkoitus vaan kasva ja tienata enemmän, vaan sellaista jossa mietitään oikeudenmukaisuutta, arvoja ja yhteisvastuuta.