Miten kokoomuslaiset luokittelevat työttömät työtävieroksuviin ja oikeisiin työttömiin?

niin että ne joilla oli selkeä ja näkyvä fyysinen vamma (käsi puuttui, tms) olivat " oikeasti apua ansaitsevia" ja kaikki muut vaan laiskoja työnvieroksujia, jotka piti panna työlaitoksiin ja piiskata pari kertaa viikossa.

Ja tämä vieroksuvien marginaalinen ryhmä tulee erottumaan tulevaisuudessa vielä selkeämmin, kun työttömyyskorvausta sovitellaan siten, että lyhyempikin työrupeama kannattaa ottaa vastaan.



Ihmisen ei pitäisi joutua muuttamaan kodistaan sen vuoksi, että töitä ei ole. Mutta nämä eivät olekaan työtä vieroksuvia, vaan olosuhteiden uhreja.

yritystoimintaa (verotta).

" Mitä pitäisi tehdä työhaastattelussa, ettei vain saisi töitä?" -kysymyksiä tulee täällä vastaan tasaiseen tahtiin.

Jos työhaluistaan huolimatta ja kovasta työnhakemisesta huolimatta ei saa töitä, kun suhteet puuttuvat, silloin ei ole mikään työtä vieroksuva.

t. ei perintöfirmaa tai muutakaan, mutta erittäin hyvin työelämässä menestynyt. ihan omilla avuilla.

Miten on mielenterveysongelmien kanssa, esim. masennus?

Miten ratkaisisitte tilanteen, jossa perheen äiti on työtön ja isällä on töitä ja äidille tarjotaan töitä 200km päästä? Pitääkö äidin muuttaa ja jättää muu perhe entiselle kotipaikkakunnalle vai muuttaako koko perhe mukana ja isä jää työttömäksi?

Pitääkö yh:n muuttaa toiselle puolelle maata työn takia ja jättää tukiverkot ja kenties lapsen isä entiselle kotipaikkakunnalle?

Mitä tekee työttömäksi jäänyt akateeminen pätkätyöläinen? Joutuuko hän siivoamaan heti kun edellinen työsuhde päättyy?



t. pohdiskeleva ap

Mutta luulen, että juuri tuo on se kriteeri, jolla tulevaisuudessa tullaan luokittelemaan ihmiset paitsi työtä vieroksuviin ja työhaluisiin niin muutenkin yleispummiluusereihin ja kunnon kansaliaisiin.



Kantsii olla tarkkana siis.

Masennus on sairaus siinä missä keuhkokuumekin, en siksi ymmärrä, miksi edes kysyt moista. Olen itsekin keskivaikean depression käynyt läpi, ja kyllä se työkyvyn vei ihan täysin. Mutta järjestelmän tulisikin toimia siten, että masentunut ihminen ohjataan hoitoon, eikä töihin.

Vierailija:

Miten ratkaisisitte tilanteen, jossa perheen äiti on työtön ja isällä on töitä ja äidille tarjotaan töitä 200km päästä? Pitääkö äidin muuttaa ja jättää muu perhe entiselle kotipaikkakunnalle vai muuttaako koko perhe mukana ja isä jää työttömäksi?

Tuohan on jokaisen perheen sisäinen valinta, ei ketään voida pakottaa muuttamaan työn perässä. Isä ja äiti varmasti tietävät, mikä on heidän perheelleen kannattavin ratkaisu. Jos isällä on esimerkiksi vakinainen työ, ja palkka on kohtuullinen, niin antaisihan se enemmän turvaa jäädä omaan kotiin ja toivoa äidille töitä lähempää. Valinnanvapaus on avainsana, ketään ei pidä eikä voi pakottaa muuttamaan tuollaisessa tilanteessa.

Pitääkö yh:n muuttaa toiselle puolelle maata työn takia ja jättää tukiverkot ja kenties lapsen isä entiselle kotipaikkakunnalle?

Tuokin on taas sen yh:n ihan oma asia. Ei pidä, mutta voihan hän muuttaa, jos niin haluaa. Ei tuollaiseen voi antaa vastausta.

Mitä tekee työttömäksi jäänyt akateeminen pätkätyöläinen? Joutuuko hän siivoamaan heti kun edellinen työsuhde päättyy?

Itse olen akateeminen, ja ehdin valmistumisen jälkeen olla kuukauden työttömänä. Itse menin kaupan kassalle tuolloin, sen jälkeen pääsin toimistohommiin (ei koulutustani vastaavaa siltikään), ja nyt kun on kulunut 2 vuotta valmistumisesta, olen koulutustani vastaavassa työssä. Kyllä minä olen sitä mieltä, että laakereilleen ei pidä jäädä lepäilemään. Mielestäni hanttihommiakin voi akateeminen tehdä, sen ei pitäisi olla hirvittävä kolaus egolle. Jos vain esim. siivoojana saamallaan palkalla tulee toimeen, niin mielestäni tuolloin olisi suotavaa mennä vaikka sitten siivoamaan, kunnes löytyy koulutusta vastaavaa työtä. Tämä on kuitenkin edelleen jokaisen oma valinta, mutta itse huomasin, että työntekoinnokkuuttani arvostettiin nykyisessä työpaikassani.

-4