Miten " kuritatte" uhmaikäistä, joka ei puhetta tottele?

En kurita, mutta kaikkea muuta voi tehdä. Lapsen persoonasta riippuu myös se, miten häntä käsitellään. Kuopus sai sellaisia raivareita, joissa heittäytyi pahasti ja alkoi heitellä kaikkea, silloin käytin holdingia, tosin sovelletusti. Siis niin, että kun otin lapsen tiukasti syliin, yritin siirtyä esim. ikkunan luo ja kiinnittää lapsen huomion pois siitä riuhtomisesta. Jos olisin odottanut kunnes hän lopettaa reuhtomisen, olisin saanut odottaa varmaan tunnin.



Mutta menimme ikkunan luo ja yritin vaikka osoittaa lintua ja sanoa, " mitähän tuollainen tipu sanoo?" ihan rauhallisesti ja sitten hissukseen se lapsi alkoi kiinnittää huomiota lintuun ja lopettaa rempomisen. Lapsi oli kuitenkin niin pieni, että oli minun tehtäväni huolehtia, ettei hän pääse satuttamaan itseään. Keskustelemaankaan riehumisen syistä lapsi ei vielä kyennyt.



Esikoiselle annoin taas luvan purkaa kiukkuaan vähän isompana esim. suureen tyynyyn. Ja sitten juteltiin, miksi hän oli vihainen jne.



Joskus pukemistilanteessa molemmat heittäytyivät ihan jäykiksi ja sitten eivät suostuneet pukemaan. Pakko oli mennä ja viilipyttynä puin lapsen vaikka siihen saattoi mennä puolikin tuntia; toinen lahje saatu ja toista aloittaa niin lapsi ottaa jalan toisesta pois jne.



Rauhallisuus on kaiken valtti. Olen myös kertonut lapsille useasti, että heillä on oikeus olla vihainen tai surullinen tms, mutta olen pitänyt huolen, ettei raivonpuuska satuta tai vahingoita mitään tai ketään, eikä solvauksia suvaita.

Kärsivällisyyttähän se vaatii, viedä lapsi pois jostain pahanteosta 100 kertaa.

Jos olisi aika hakea se A. Wahlgrenin Lapsikirja jossa kerrotaan kuinka eri ikäkausina toimitaan. Tämä ei ole mikään valtataistelu missä sä näytät sun ylivoimaa.