Antti Holman romaanista Järjestäjä
Kirja oli ennakkomeluun suhteutettuna pettymys, tai oikeastaan järkytys. Kirjassa oli senkaltaista väkivaltaa, jonka lukemiselta olisin halunnut välttyä. Nämä kirjan vastenmieliset väkivaltakohtaukset tulevat silloin tällöin flasheina mieleeni ja haluaisin hartaasti voivani pyyhkiä muistoni niiltä osin.
Homous ei ollut kirjan ongelma, koska niinhän joku heti olettaa. Jokaisen sukupolven jonkun nulikan on vain näköjään yritettävä kirjoittaa oma "Bukowskinsa" (on luettu, ei järkyttänyt).
Jätän myös asianomaisen herran syssyn söyn katsomatta.
Kommentit (3)
Aijaa. Mä tykkäsin Järjestäjästä ja näin Tarmossa paljonkin samaa kuin itsessäni. Anttikin on ihana.
Olen lukemassa kirjaa ja en oikein edes tiedä, mitä mieltä siitä olen. Ainakin tiiviimpi se voisi olla ja Danielin päiväkirjasivut olisi voinut jättää vaikka pois. Kirjan yllättävän synkkä ja rankka, vaikka huumoriin on, mutta erilainen mitä kirjan markkinoinnista, arvosteluista ja Holman julkisuuskuvasta olisi olettanut.
Minäkin luin tuon kirjan. Oliskohan sillä hieman erikoinen persoonallisuus? Näyttelijäkoulutus auttaa esiintymään normaalina arjessa?