Kohta sanon rumasti lapselleni

Poikani täyttää kohta 4 vuotta.
Jo kun hän oli 2-vuotias olin varma etten selviydy uhmasta järjissäni. No, täällä ollaan edelleen eikä suljetulla, mutta uhma vain pahenee. Rajoja on, taistelut valitaan mahdollisimman viisaasti, mutta nyt joka päivä on rääkymistä ja karjumista.
Välillä tuntuu että kohta lyön, tuun hulluksi tästä metelistä.
Kaikki hauskanpitokin loppuu rääkymiseen kun aina jokin on huonosti, ellei muuta niin saa vääränlaisen mukin.
Olen siinä pisteessä että ilmoitan pojalle että hän on äärettömän rakas, mutta nyt en enää jaksa ja hän saa lähteä viikoksi mummun luo.