Lapset tarvitsee minua vähemmän, tuntuu surulliselta.
Olen teinin ja esiteinin äiti. Lapset ovat aina vain vähemmän kiinnostuneita meistä vanhemmista ja enemmän kavereistaan. Aina vain vähemmän myöskään tarvitsevat minua/meitä mihinkään. Tiedän, että niin se kuuluu mennä, mutta silti tuntuu surulliselta.
Kommentit (10)
Ajattele, että se tarvitseminen on erilaista ja nyt on aikaa oillekkin ystäville ja aina voi kutsua kotiin syömään ja järjestää perheen ja jopa niiden heidän ystävien kesken tapaamisia, grillatkas vaikka yhdessä. Ei kannata murehtia liikaa. Nauttia elämästä ja on alle elämälle enemmän aikaa :)
Nyt voit vihdoin antaa sitten huomiota miehellesikin ja keskittyä parisuhteeseen. Ottaa sen teidän suhteen pois sieltä tauolta jonne sen laitoit kun esikoinen syntyi. Vai onko jo myöhäistä? Mies ulkoistanut erotiikan ja liittonne pelkkä tapa-avioliitto? Jospa nyt voisit kinuta sen iltatähden mieheltä?
Enemmän mietin sitä kuinka nopeasti nämä 15 vuotta on mennyt ja kuinka pian lapset lähtee omille teilleen. Tämä lapsiperheaika on tosi lyhyt aika elämässä. Pian elämäni on ihan toisenlaista. Saman miehen kanssa rakennetaan taas uudenlainen elämä
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 04:53"]Nyt voit vihdoin antaa sitten huomiota miehellesikin ja keskittyä parisuhteeseen. Ottaa sen teidän suhteen pois sieltä tauolta jonne sen laitoit kun esikoinen syntyi. Vai onko jo myöhäistä? Mies ulkoistanut erotiikan ja liittonne pelkkä tapa-avioliitto? Jospa nyt voisit kinuta sen iltatähden mieheltä?
[/quote]
Tällainen ajattelu on lapsellista. Yhtälailla mieskin on erilaisessa tilanteessa, kun lapsiin ei mene niin paljoa aikaa. Hän on myös lasten isä.
Nyt kuskataan harrastuksiin. Rytmi on tasainen kuten ennenkin ja teinien perustarpeista huolehditaan yhdessä.
Ihan tavallista elämää, jossa mikään ei ole tauolla. Kun kaksi aikuista elää yhdessä ja siihen elämään kuuluu huolehtia omista jälkeläisistään.
Lapsia tehneillä vanhemmilla ei ole oikeutta erotiikkaan.
Minä taas ootan että millon ne takiaiset kasvaa niin isoiksi että voi potkasta pihalle ja itse voi alkaa vihdoinkin elämään.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 04:59"]Enemmän mietin sitä kuinka nopeasti nämä 15 vuotta on mennyt ja kuinka pian lapset lähtee omille teilleen. Tämä lapsiperheaika on tosi lyhyt aika elämässä. Pian elämäni on ihan toisenlaista. Saman miehen kanssa rakennetaan taas uudenlainen elämä
[/quote] Kohtaatte uudestaan. Kyllä sen huomaa hetken päästä. Suhtautukaa nautinnolla tuohon. Menkää treffeille yhdessä....Nauttikaa toisista ja tutustukaa uudestaan erillä tavalla toisiin :) Lovea lovea vaan sinne ♡
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 05:12"]Minä taas ootan että millon ne takiaiset kasvaa niin isoiksi että voi potkasta pihalle ja itse voi alkaa vihdoinkin elämään.
[/quote]
Kirjoitat tietenkin kärjistäen, mutta tuo ajattelutapa on jotenkin niin surullinen. Tiedän, että tällaisia vanhempia on. Kaikki ei ole ihan hyvin, jos et koe eläväsi nyt. Ja toi vaikuttaa lapsiin tosi paljon ja ne aistivat kyllä. Isotkin lapset tarvitsevat vanhempiaan paljon, vaikka osaavatkin jo sitoa kengännauhansa itse.
Monet nuoret vaatii yhä paljon huomiota ongelmien takia ja se onkin sitten vaikeampaa kuin pienten lasten juttuihin vaikuttaminen. Ole ap iloinen, että sinulla ei näin.
Mites ois, jos hankkisit oman elämän?