Mies valitsi pelit. Vertaistukea?
Tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että kaiken aikansa (oikeasti KAIKEN) tietokoneella pelaavan miehen kanssa vaadin kaikkien tyhjien lupauksien ja ohitettujen kompromissien jälkeen tekemään valinnan. Mies valitsi pelit. Tiesinhän minä, eikä se toinen valinta pakotettuna varmaan olisi ollut tämän parempi. Silti on niin arvoton olo :( Onko täällä muita joilla puoliso tai exä on pelannut suhteen eroon asti? Tai vielä edelleen tällaisesta tilanteesta kärsiviä?
Kommentit (70)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:50"]
Aika monen mielestä olen ihan kohtuuton. No, sehän on minun päätös tietenkin, mitä omalla kohdalla jaksan. Mutta oikeastiko noin monelle tämä tilanne olisi ihan ok? Kiitos kuitenkin kaikille vastauksista. Tekee hyvää vähän purkautua. Ap
[/quote]
Et ole kohtuuton. Tähän ketjuun on nyt eksynyt vain aika monta sisälukutaidotonta tyyppiä, jotka haluavat tuoda joka paikassa esiin joko sen, että pelaaminen on hyvä harrastus tai sitten sen, että on nainen joka pelaa. Itse olen joskus aikoinani ollut pahastikin addiktoitunut verkkopeleihin ja se vaikutti parisuhteeseeni negatiivisesti, vaikka olin silloin suhteessa miehen kanssa joka todellakin tykkäsi pelaamisesta ja se lähenteli hänelläkin jo addiktiota. Ero tuli meillekin, mutta silloin ainakin päätin, että se parisuhde tulee jatkossa aina olemaan tärkeämpi kuin harrastukset (en siis ollut mitenkään päin niin hyvä, että olisin siitä voinut ammatin itselleni tehdä, todella harva on).
Tähän pätee aivan samat säännöt kuin muihinkin haitallisiin addiktioihin, jos mies ei halua itse lopettaa eikä vähentää, ei hän sitä tule koskaan pelkästään sinun takiasi tekemään. Tässä tapauksessa ero on valitettavasti oikea ratkaisu. Voihan olla että mies puolisen vuotta pelattuaan tulee toisiin johtopäätöksiin, mutta sitten se onkin sinun valintasi siinä vaiheessa, ottaako takaisin tai ei ja millä ehdoilla.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:50"]
Aika monen mielestä olen ihan kohtuuton. No, sehän on minun päätös tietenkin, mitä omalla kohdalla jaksan. Mutta oikeastiko noin monelle tämä tilanne olisi ihan ok? Kiitos kuitenkin kaikille vastauksista. Tekee hyvää vähän purkautua. Ap
[/quote]
Nuo kommentit, jotka vähättelevät miehen pelaamista tulevat joko keskenkasvuisilta, jotka haluaisivat sanoa äidilleen vastaan kun äiti tulee potkimaan kesken pelisession tekemään jotain muutakin tai sitten ne ovat sarkasmia.
Omalla kohdalla jouduin pyytämään miestä valitsemaan viinan tai perheen. Hän sanoi, että haluaa kuitenkin nähdä lapsia joskus.
Anna miehelle vapaus valita pelaaminen. Addikti tarvitsee pohjansa. Joskus sitä ei löydy koskaan, joten läheisen on ihan turha vajota toisen mukana syvyyksiin. Elä sen näköistä elämää kun itse haluat. Jos yhteisestä elämästä ei voi keskustella vaan jäät jatkuvasti toiseksi jollekin (peleille, viinalle, toisille naisille...) niin ei ole väärin antaa luovutusvoittoa.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:01"]
Jotkut teistä urpoista vois yrittää painaa kaaliinsa tämän: pelaaminen on ok, koko ajan pelaaminen ja kumppanin unohtaminen ei ole ok.
[/quote]Jotkut urpot voisivat myös käsittää keskustelun ronsuilevan ja että ihmiset täällä vastailevat junttien idioottimaisiin käsityksiin yhdestä kulttuurin osa-alueesta.
[/quote]
Jos luet kaiken, ymmärrät varmaan millaisiin kommentteihin tuo on vastaus.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:18"]
Onkohan vastaavia naisia? Naisissa ei oikein tunnu llevan tuollaisia.... ne haluaa aina höösätä joka puolella. Ehkä siksi naiset ovat harvoin parhaita missään kun eivät osaa omistautua.
[/quote]
Tiedän henkilökohtaisesti useitakin naisia, joilla on sama "tauti" kuin ap:n miehellä. Älkää kasvattako lapsianne koneen äärelle. Muuten niille käy noin.
[/quote]
Sain lapsena pelata noin 2 tuntia päivässä.
Nykyään pelaan noin 7+ tuntia (arkipäivinä) , 15+ tuntia (viikonlopuina)
Mun mies pelaa päivät pitkät tietokoneella. En koe sitä ongelmaksi, koska jos kieltäisin mieheltä pelaamisen olisi suhteemme todella suurissa ongelmissa.
Varmaan monille ihan ok olisi tämä minunkin tuleva ex, kiltti ja ihana se on muuten, mutta minä en jaksa olla yksin yhdessä, kaipaan aiemmasta liitosta tuttua yhteenkuuluvuutta ja yhteistä aikaa. Meillä ei enää sitä ole. Ja onhan se aika selvä, ettei mies muutenkaan enää niin rakasta, kun valitsi pelaamisen minun sijaan joka kerta. Ei auta kun rämpiä eteenpäin. Joku omissa oloissa viihtyvä tai itsekin paljon pelaava saa tuosta vielä hyvän miehen. .Ap
Mieheni on täysin samanlainen. Ja pojista näyttää tulevan myös, onko ihme.
Naiset haluaa aina olla huomion keskipisteenä.
Mä en tajua, että aikuinen mies pelaa tietsikkapelejä päivät pitkät, tai edes päivittäin :( Jotain kertoo miehestä tuollainen harrastus ylipäätään. En ottaisi. Löydät säkin paremman! :)
Peliholisti. Alkoholistit valitsevat viinan.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:00"]
Mä en tajua, että aikuinen mies pelaa tietsikkapelejä päivät pitkät, tai edes päivittäin :( Jotain kertoo miehestä tuollainen harrastus ylipäätään. En ottaisi. Löydät säkin paremman! :)
[/quote]Totta. Vähän kuin lukisi vain kirjoja tai katselisi televisiota tai harrastaisi liikuntaa tai musiiikkia! Aikuisten ei tällaista kuulu enää tehdä!
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:00"]Mä en tajua, että aikuinen mies pelaa tietsikkapelejä päivät pitkät, tai edes päivittäin :( Jotain kertoo miehestä tuollainen harrastus ylipäätään. En ottaisi. Löydät säkin paremman! :)
[/quote]
Kommenttisi on raikas tuulahdus 80-luvulta... monet aikuiset pelaavat nykyään. Joillekin pelit ovat jopa ammatti.
Pelaaminen on minulle ihan ok, kuten myös vaikka alkoholi,mutta määrä ratkaisee paljon. Ja sekin, että mielenkiintoa olisi muuhunkin. Esimerkiksi mökillä mies muuttui ekan päivän jälkeen lähtöä suunnittelevaksi hermoilijaksi, ja kotona äkkiä koneelle. Addiktiohan tuo varmaan on, mutta jos mies ei näe siinä mitään vikaa eikä tahdo edes vähentää, niin olen aika voimaton. Nyt on jotenkin ihan rauhallinen olo, kun tiedän ettei mikään muutu ja voin lopettaa turhan toivomisen. Ap
Sinä teit valinnan, ei miehesi. Asetit itsesi ja pelit aivan itse vastakkain. Sama kuin miehesi olisi vaatinut, että et saa enää käyttää käsilaukkua yms. asiaa joka ei miestäsi miellytä.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:00"]
Mä en tajua, että aikuinen mies pelaa tietsikkapelejä päivät pitkät, tai edes päivittäin :( Jotain kertoo miehestä tuollainen harrastus ylipäätään. En ottaisi. Löydät säkin paremman! :)
[/quote]
Tai jos naisella on aikaa palstailla päivät pitkät täällä, kuten sinulla. Kiertoon vain sellainen ämmä.
No on olo muutakin. Pettynyt ja surullinen. Luulin että tässä se on, minun toinen puolikas. Ei ollutkaan. Enkä edes tiedä mikä tämän suhteen tila on ollut, olen vain odottanut ja iloinnut pelien jälkeen jääneistä rippeistä. Ap
No mitä ihmeen ongelmaa tuossa on? Jos haluat viettää miehesi kanssa aikaa, niin voisit vähän kiinnostua hänenkin jutuistaan ja ehdottaa sille vaikka, että jos pelaisitte jotain yhdessä.
Mulla oli exä joka VAAN pelas. Asuttiin vanhemmillamme. Lopuksi se haki mut niille ja oli TODELLA vihainen kun se ei ehtiny alottaa peliä ajoissa. Jätin sormuksen ja lähdin. Siitä pari kuukautta niin tapasin nykyisen aviomieheni kanssa ja olkaa oltu 9 vuotta yhdessä. Jätä se. Oikeesti. Sitä vitun tietsikkaa raahattiin pulkassakin mukana ku mentiin eri paikkoihin. Se oli pöytäkoneaikaa.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:11"]Sinä teit valinnan, ei miehesi. Asetit itsesi ja pelit aivan itse vastakkain. Sama kuin miehesi olisi vaatinut, että et saa enää käyttää käsilaukkua yms. asiaa joka ei miestäsi miellytä.
[/quote]
Addiktille pitää laittaa rajat. Koska hänelle mikään muu kuin riippuvuuden kohde ei merkitse mitään
Meillä oli jokin aika sitten sama ongelma: mies saattoi pelata kymmenenkin tuntia päivässä niin, että syöminen, hygienia, kotiaskareet ym. muuttuivat täysin toissijaisiksi asioiksi. Saati sitten meidän yhteinen aikamme tai sosiaalinen elämä kavereiden kanssa.
Mies heräsi aamulla, pelasin pari tuntia, lähti töihin, tuli 16.00 kotiin ja pelasinkin sitten yhteen tai kahteen yöhön asti. Aamulla heräsi taas kuudelta pelaamaan. Touhu alkoi olla aivan sairasta ja mies lopetti vasta kun olin oikeasti lähtemässä ulos suhteesta. Nykyään pelaa lähinnä silloin kun minä en ole kotona ja on huomattavasti onnellisempi. Pahimpana pelikautenaan oli aivan zombi, täysin passiivinen ja elämästä irtautunut.