Lue keskustelun säännöt.
Harjoittelussa ahdistaa
05.08.2015 |
Olen työkokeilussa päiväkodissa pienten ryhmässä. Pidän lapsista, mutta jotenkin silti ahdistaa siellä nyt.
Johtuuko sitten lapsien vähyydestä (ryhmässä tällävkolla vain 2 lasta) sitä en osaa sanoa, varmaan ainakin osittain kyllä, ei ole oikein mitään hommaa eikä työntekijätkään oikein hommia minulle keksi.
Tällävkolla päivien kohokohta on ollut nukkarissa oleminen kun olen saanut jäädä sinne, mutta sitäkään tuskin enää loppuvkosta tulee koska tutustujalapset jää nukkumaan ja tuskinpa harjoittelijaa laitetaan tutustujien unta vahtimaan...
Muuten se on oikeastaan ollut istumista. Aamuisin kun olen mennyt harjoitteluun, lapsia on ollut se tasan 2-3(toisesta ryhmästä myös joku lapsi), työntekijöitä se 4-5 jos molempien ryhmien aikuiset lasketaan yhteen.
Ensiviikolla lapsia pitäisi olla enemmän. Tuntuu nyt vaan jotenkin tosi turhauttavalta olla koko työkokeilussa kun suurimman osan päivästä vain istun ja toki yritän näyttää iloiselta ja hymyilen.
Saattahan tämä toki kertoa myös sen että ala ei ole sittenkään oikea vaikka lapsista kovasti tykkään, en tiedä.
Piti vain vähän purkautua, pahoittelut jos se jotakin häiritsi! =)
Kommentit (7)
Ihan normaalia tuntea noin, älä välitä. Harjoittelijana on aina hiukan ulkopuolinen ja vieras. Meno varmaan paranee kun lapsia on enemmän. Yritä vähän touhuta lasten kanssa, koska siihen ei ehkä olekaan aikaa kun niitä on enemmän :).
Hyvää ja reipasta harjoittelu/työkokeiluaikaa. Vaikutat fiksulta kun pohdit asioita etkä vaan jätä menemättä työpaikalle :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua. Jos tämä on nyt joku erikoistilanne, jota kestää viikon niin eihän se mitään mistään kerro. Ja sitten myöhemminkin tarkkaile niitä työntekijöitä ja mitä tekevät eli haluaisitko joskus olla heidän paikallaan. Ja oma-aloitteisuutta kehiin myös!
No touhua niiden lasten kanssa äläkä vaan istu!
aattele positiivisesti! Sun ei tarvi hiki otasa juosta muksujen perässä ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Jos ne työntekijät touhuaa lasten kanssa ja parhaimmillaan joku lapsi on vanhempansa kanssa siinä tutustumassa myös ym, niin jotenkin tuntuu että en minä viitsi harjoittelijana "tunkea" siihen. Toki helpompi olisi jos olisi se ihan vakkarityöntekijä.
Kuulostaa ehkä oudolta, mutta mieluummin juoksisin hikihatussa lapsien perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:( Ja sekin vielä kun ne työntekijät päivänaikana juttelee jotain ihan omia juttujaan mihin en mitenkään voi liittyä mukaan tai kun ne puhuu lapsista jotain sellaista mihin en voi liittyä millään tavalla keskusteluun mukaan..... plaah.
Kahdeksaksi pitäisi taas mennä harjoitteluun. Söin juuri aamupalan ja tulin tähän sänkyyn takaisin.
On sellainen "kohta tulee itku"-olo. Kumpa osaisinkin ajatella positiivisesti...