Mitä tunnet kummilapsiasi kohtaan? Entä omia kummejasi?

Minulla on kaksi nuorta täysi-ikäistä kummilasta. Heidän vartuttuaan kummius on muuttunut jopa paremmaksi, kun heidät on saanut nyt oppia tuntemaan myös aikuisina ja suhde heihin on muuttunut laajemmaksi ja syvällisemmäksi. Silti he ovat minulle edelleen myös niitä kummilapsosia, ja on kiva kun saan välillä olla semmoinen huolehtiva täti, vaikka nyt olemme ystäviä ja tasavertaisia aikuisia. He ovat ihania ihmisiä.

Toinen omista kummeistani hävisi kokonaan elämästäni kun olin aivan pieni ja toinen oli rasittava tantta joka käyttäytyi kuin ei olisikaan kummini, vaikka olikin perheeni kanssa tekemisissä.