henkikaste

Aamupaskalla päästin kyllä pyhää henkeä ulos melkoisesti -se taisi lähteä sinnepäin! Oleppa siis tarkkana.

Samaa olen miettinyt

Mä sain sen vasta yli 20 vuotta uskoon tulemisen jälkeen. Tulin uskoon jo lapsena helluntaiseurakunnassa, ja minua ahdisti kun runsaasta rukoilusta huolimatta henkikastetta ei tullut. Muut ympärillä puhuivat kielillä ja olivat hurmoksissa, ja minä vaan pällistelin ulkopuolisena että mitä ihmettä. Pelkäsin että Jumala ei ole sittenkään huolinut minua omakseen, kun kerran Hengen sinettiä ei minulle tule.

Myöhemmin opiskelijana kävi niin, että hengellisesti kuivemman kauden, jonka aikana en käynyt seurakunnassakaan enkä lukenut Raamattua vuosiin, aloin taas innostua vähän hengellisyydestä, ikävöidä sitä. Omassa opiskelijakämpässäni olin useina iltoina lukenut Raamattua ja rukoillut. En enää odottanutkaan mitään henkikasteita, itse asiassa ajattelin että ne todennäköisesti ovat pelkkää psyykkistä hurmosta kuten luterilaiset usein sanoo.

Yhtenä iltana kuitenkin kävi niin että niin suuri hyvä olo tuli ilman mitään syytä päälleni, että tuntui että ihan pakahdun siihen. En ollut ikinä kokenut mitään sellaista. Olin täynnä rakkautta, "ylitsevuotava malja". Avasin suuni ja aloin puhua kielillä. Oma mieleni seurasi vain sivusta, kun outoja äänteitä sisältävää kieltä tuli suustani. Tämän kokemuksen jälkeen Jumalan läsnäolon tunne ei ole koskaan jättänyt minua.

<3

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:22"]Mä sain sen vasta yli 20 vuotta uskoon tulemisen jälkeen. Tulin uskoon jo lapsena helluntaiseurakunnassa, ja minua ahdisti kun runsaasta rukoilusta huolimatta henkikastetta ei tullut. Muut ympärillä puhuivat kielillä ja olivat hurmoksissa, ja minä vaan pällistelin ulkopuolisena että mitä ihmettä. Pelkäsin että Jumala ei ole sittenkään huolinut minua omakseen, kun kerran Hengen sinettiä ei minulle tule.

Myöhemmin opiskelijana kävi niin, että hengellisesti kuivemman kauden, jonka aikana en käynyt seurakunnassakaan enkä lukenut Raamattua vuosiin, aloin taas innostua vähän hengellisyydestä, ikävöidä sitä. Omassa opiskelijakämpässäni olin useina iltoina lukenut Raamattua ja rukoillut. En enää odottanutkaan mitään henkikasteita, itse asiassa ajattelin että ne todennäköisesti ovat pelkkää psyykkistä hurmosta kuten luterilaiset usein sanoo.

Yhtenä iltana kuitenkin kävi niin että niin suuri hyvä olo tuli ilman mitään syytä päälleni, että tuntui että ihan pakahdun siihen. En ollut ikinä kokenut mitään sellaista. Olin täynnä rakkautta, "ylitsevuotava malja". Avasin suuni ja aloin puhua kielillä. Oma mieleni seurasi vain sivusta, kun outoja äänteitä sisältävää kieltä tuli suustani. Tämän kokemuksen jälkeen Jumalan läsnäolon tunne ei ole koskaan jättänyt minua.
[/quote] ihana todistus <3