Lue keskustelun säännöt.
Miltä kuulostaa kun 33 v.
23.07.2015 |
Ei ole kiinnostusta sosiaalisin suhteisiin,ja sosiaalisuus vähenee koko ajan,mies on ainoa kenen kanssa on "pakko" olla kiinnostunut.Sisaruksia on ja jotenkin heihin yhteys kyllä pysynyt,vaikka usein emme näe.Lasten kanssa se on pelkkää huutoa ja haukkua,päivittäin.En jaksa tehdä mitään erityistä enkä innostunut edes ulkomaanmatkasta(jonka mies välttämättä halusi) ennenkuin lomaa oli mennyt pari päivää.Olen opiskelija enkä ole edes varma valmistumisesta,en usko itseeni.Kauhistuttaa ajatus työelämästä työssä joka EI kiinnostaisi(opiskelen alaa jota uskon voivani tehdä mielelläni)oikein ahdistaa ajatuskin...mielessäni olen harkinnut jopa itsemurhaa sitten "Joku päivä" jos asiat menee huonoksi...ainoa lohtuni siis on,että jos KAIKKI jonain päivänä ahdistaa ihan liikaa...aina voi tappaa itsensä.Kukaan ei tiedä ajatuksistani...varmasti osa huomannut vetäytymiseni...vielä en ole rohjennut googlettaa itsemurha vinkkejä...ei kai vielä ole sen aika.Säälittävintä on varmasti se,että kaikki on turhaa,tänne kirjoittaminenkin...siis aivan KAIKKI tässä elämässä.Olen vain YKSI MURUNEN tässä suuressa maailmassa...ainoastaan lapseni voisivat surra kuolemaani,ainoastaan...niin hyvin olen elämäni tähän saakka elänyt.EN ole riidoissa kenenkään kanssa...en vain ole mitään...melkein aivain kuin olisin jo kuollut.
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 23:48"]
Ei ole kiinnostusta sosiaalisin suhteisiin,ja sosiaalisuus vähenee koko ajan,mies on ainoa kenen kanssa on "pakko" olla kiinnostunut.Sisaruksia on ja jotenkin heihin yhteys kyllä pysynyt,vaikka usein emme näe.Lasten kanssa se on pelkkää huutoa ja haukkua,päivittäin.En jaksa tehdä mitään erityistä enkä innostunut edes ulkomaanmatkasta(jonka mies välttämättä halusi) ennenkuin lomaa oli mennyt pari päivää.Olen opiskelija enkä ole edes varma valmistumisesta,en usko itseeni.Kauhistuttaa ajatus työelämästä työssä joka EI kiinnostaisi(opiskelen alaa jota uskon voivani tehdä mielelläni)oikein ahdistaa ajatuskin...mielessäni olen harkinnut jopa itsemurhaa sitten "Joku päivä" jos asiat menee huonoksi...ainoa lohtuni siis on,että jos KAIKKI jonain päivänä ahdistaa ihan liikaa...aina voi tappaa itsensä.Kukaan ei tiedä ajatuksistani...varmasti osa huomannut vetäytymiseni...vielä en ole rohjennut googlettaa itsemurha vinkkejä...ei kai vielä ole sen aika.Säälittävintä on varmasti se,että kaikki on turhaa,tänne kirjoittaminenkin...siis aivan KAIKKI tässä elämässä.Olen vain YKSI MURUNEN tässä suuressa maailmassa...ainoastaan lapseni voisivat surra kuolemaani,ainoastaan...niin hyvin olen elämäni tähän saakka elänyt.EN ole riidoissa kenenkään kanssa...en vain ole mitään...melkein aivain kuin olisin jo kuollut.
[/quote] Kirjoittamani tekstikin kuulostaa aivan typerältä..kuin ihminen jolle "mikään ei riitä" olisi sen kirjoittanut.Kyse ei ole kuitenkaan siitä...en tiedä itsekään olenko masentunut(edelleen) lapsuuteni tapahtumien vuoksi vai koska olen vain säälittävä surkimus..tyhjäpää turhake. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan uskonut lääkkeisiin tai terapiaan..siksi en vieläkään käytä niitä.Lasten tähden en edes puhu tästä edes kenellekkään...voitte arvata miksi.Luulen olleeni enemmän tai vähemmän masentunut(vaikka en pidä siitä sanasta)jo 14 v.lähtien...kerran uskoin/luulin lapsen saamisen pelastavan minut mutta se oli suuuuri harhaluulo.. ap
Kuulostaa masennukselta. Siihen on saatavissa apua, mene lääkäriin hyvä ihminen. Parempaa tulevaisuutta Sinulle!